Sairaaloissa tarvitaan runsaasti ja jatkuvasti lääketieteellistä happea etenkin anestesiaa ja hengityselinpotilaiden hengitystä varten. Soveliasta lääketieteellistä happea voidaan tuottaa kahdella tavalla: joko tislaamalla alan teollisuuslaitoksessa tai suoraan sähköllä generoimalla paikan päällä sairaalassa. Nykyisin sairaalat käyttävät lähes yksinomaan tehdastislattua happea, jota Suomessa tuottaa ja myy vain kaksi yritystä. 

Sanotun kahden tuottajan duopolistisen valta-aseman seurauksena sairaalakaasun hinta on varsin korkea, jopa moninkertainen, verrattuna sähkögeneraattorilla tuotettavan lääketieteellisen hapen tuotantokustannuksiin. Tehdastislatun sairaalahapen käyttämisessä on myös haittapuolena se, että hapen toimittaminen tehtailta sairaaloihin vaatii tiheästi toistuvia rekkakuljetuksia, jotka lisäävät liikennettä pääteillä ja saattavat hapen räjähdysominaisuuden takia aiheuttaa vaaratilanteita. Kuljettaminen aiheuttaa myös viivästystä verrattuna generaattorin käyttämiseen paikan päällä. Moninkertaisesti halvempaan sähköllä sairaalassa generoituun happeen ei liity näitäkään epäkohtia. 

Koronaviruksen vuoksi ja varsinaisen lääkkeen puuttuessa huonokuntoisempien potilaiden elintoimintoja pyritään pitämään yllä lähinnä happihoidolla. Nykyisin mm. terveyskeskuksissa säilytetään vain muutamaa happipulloa. Ne tulevat loppumaan heti potilasmäärien kasvaessa. Puhtaita lääkehappipulloja ei ole riittävästi, ja kuljetusmatkat ovat satoja kilometrejä. Maailmalla happigeneraattorit ovat yleisesti käytössä, mutta Suomessa on vain yksi sairaalakäytössä. Viranomaisten byrokratia on käytössä estänyt generaattoreiden käytön Suomen sairaaloissa. Fimea estää jo asennettujen laitteiden käyttöönotonkin.