Kuntien eläinlääkintäpalvelujen vähetessä eläinlääkintä on siirtynyt pitkälti yksityisille palvelujen tuottajille ja palvelujen hinnat ovat monin paikoin kohonneet. Hintoja ovat nostaneet myös eläinlääkinnän kehittyminen ja palvelujen ketjuuntuminen. 

Palvelujen kallistuminen on puolestaan johtanut niiden siirtymiseen monien vähävaraisten lemmikinomistajien ulottumattomiin. Tiukkojen luottokelpoisuusvaatimusten johdosta osa ei pääse palvelujen piiriin edes eläinlääkintäyritysten tarjoamien lainoituspalvelujen kautta. Vähävaraiset joutuvat tekemään vaikeita eettisiä valintoja muun muassa lemmikin hoidon, hoitamattomuuden tai lemmikistä luopumisen suhteen. 

Jos lemmikki sairastuu yllättäen omistajan hankalassa taloustilanteessa, vähävarainen ei aina pysty hoitamaan eläimiä asianmukaisesti. Jos viranomaisten täytyy ottaa lemmikki näissä tilanteissa eläinsuojelusyistä, se voi puolestaan johtaa lemmikin omistajan terveysongelmiin. 

Lemmikeillä on usein terapeuttisia vaikutuksia, ja niitä käytetään muun muassa ikäihmisten terapiaeläiminä: ne tuovat seuraa ja vähentävät yksinäisyyden tunnetta. Jo yksittäisen lemmikinomistajan terveysongelmien kasvu voi aiheuttaa tuhansien tai jopa kymmenientuhansien eurojen kulut. 

Eläinlääkinnän perustoimenpiteet eivät itsessään ole kalliita. Perustoimenpiteitä eläinlääkinnässä ovat muun muassa rokotukset, kissojen leikkaukset, korvatulehdusten ja haavojen hoito sekä eläinten eutanasia. Eläinlääkinnän kehitys ja voitontavoittelu yksityispalveluissa kuitenkin ovat tuoneet paineita nostaa näiden peruspalvelujen hintoja. 

Ratkaisuksi vähävaraisten lemmikkien omistajien pulmiin on esitetty esimerkiksi osa-aikaisia kunnallisia lemmikkieläinpalveluja.