Perhehoito on henkilön ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Sijoitustilanteessa lastensuojelulaki asettaa perhehoidon ensisijaiseksi vaihtoehdoksi kaikenikäisille lapsille ja nuorille. Tästä huolimatta perhehoidossa olevien lasten ja nuorten osuus kaikista sijoitetuista on Suomessa vain hieman yli 50 prosenttia. Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa osuus on noin 70 prosenttia ja Islannissa ja Norjassa noin 90 prosenttia. 

Perhehoito pärjää hyvin vertailussa laitoshoitoon. Nuoret muun muassa karkailevat vähemmän ja työllistyvät jatkossa paremmin. Perhehoito on vahvasti tuettunakin selvästi edullisempaa kuin laitoshoito. Perhehoitoa tulisi nostaa entistä vahvemmin esiin yhtenä ratkaisuna lastensuojelukustannuksiin. 

Perhehoitaja vastaa lapsen hoivasta ja huolenpidosta. Perhehoitajan tehtävänä on suojella ja hoivata lasta, tukea hänen yksilöllistä kehitystään, sitoutua ja kiintyä lapseen, tukea lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa sekä tehdä yhteistyötä. 

Lainsäädäntö kuitenkin aiheuttaa perhehoidossa haasteita. Esimerkiksi puhelinliittymän tai pankkitilin avaaminen tai OmaKantaan pääsy on usein hankalaa tai mahdotonta.  

Myös perhehoitajien sosiaaliturva kaipaisi parantamista esimerkiksi työssäoloehdon kertymisen ja ansiosidonnaisen päivärahan osalta. Perhehoitajat työskentelevät toimeksiantosopimuksella, joka solmitaan hyvinvointialueen kanssa. Kyse ei siis ole työsopimussuhteisesta ansiotyöstä. Toimeksiantosopimuksella toimiva perhehoitaja ei myöskään ole yrittäjä. Ongelmallista on, että perhehoitajana toimiminen ei näin ollen kerrytä työssäoloehtoa. Jos perhehoitajan toimeksiantosopimus päättyy, perhehoitajana toiminut henkilö ei voi saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.