COVID-19-epidemian vaikutukset jakautuvat suomalaisten kesken hyvin epätasaisesti. Tällä hetkellä kymmeniätuhansia lapsia on vailla turvallista, valvottua päiväohjelmaa, jopa vailla sitä yhtä turvallista aikuista. Vanhempien mahdollisuuksissa ja resursseissa tukea lastensa koulunkäyntiä on suuria eroja.  

Akuutin koronakriisin vaikutukset perheille ovat hyvin erilaiset. Monessa perheessä tautiepidemia tarkoittaa töiden äkillistä päättymistä, tyhjää tilipussia ja perheen toimeentulon vaikeutumista. Suomessa on tilastokeskuksen tietojen mukaan 112 000 lasta, jotka elävät pienituloisissa perheissä. 

Surullisen ja vakavan lisän tähän tautiepidemian aiheuttamaan kriisiin tuo se, että lähisuhdeväkivalta, mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Poikkeusolot, epävarmuus työstä ja toimeentulosta sekä sosiaalinen eristäytyminen lisäävät entisestään heikoimmassa asemassa olevien perheiden haasteita ja ne heijastuvat suoraan myös lapsiin. Koti ei ole kaikille se turvallisin paikka. 

Epidemian aikana on kannettava huolta terveydenhuollon kantokyvystä, mutta samalla tulisi varmistua myös sosiaalihuollon toimintakyvystä. Viruksen aiheuttamat poikkeusolot tulevat näkymään monin eri tavoin meidän sosiaalityössämme.  

Peruspalveluiden ja perheiden matalan kynnyksen palveluiden toimivuus kunnissa koronakriisin aikana ovat avainasemassa siinä, miten perheet saavat apua ja tukea oikea-aikaisesti. Avun ja tuen lykkääminen myöhemmäksi voi kasvattaa ongelmia moninkertaisiksi. Siksi perheiden tarvitsemat palvelut on pystyttävä turvaamaan myös poikkeusoloissa ja yhteydenpitoa erityisesti suuressa riskissä oleviin perheisiin tulee lisätä esimerkiksi etäyhteyksiä hyödyntämällä. 

Lastensuojelun ja nuorisotyön kuorma tulee lisääntymään viimeistään akuutin koronaepidemian hellittäessä. Palveluissa tulisikin varautua vastaamaan kasvaneeseen avun tarpeeseen ja mahdollisesti perheiden vaikeutuneisiin tilanteisiin. Samaan aikaan moni kunta voi olla vaikeuksissa, kun verokertymät ovat alentuneet epidemian taloudellisten vaikutusten johdosta ja monissa kunnissa on ollut jo ennen epidemiaa huutava pula mm. sosiaalityöntekijöistä.