Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Viime viikolla Berliinissä pidetyt parayleisurheilun EM-kisat olivat suomalaisittain menestyksekkäät. Yhdentoista hengen joukkue toi kotiin kisoista kaikkiaan 14 mitalia, mikä kertoo vahvaa kieltä urheilijoiden tasosta ja motivaatiosta. Hyvästä menestyksestä huolimatta Suomen Urheiluliitto valitettavasti kohtelee vammaisurheilijoita syrjivästi, mistä kertoo kisoihin osallistuneille urheilijoille asetettu 900 euron omavastuu kisamatkasta. Vastaavanlaista maksua ei muissa arvokisoissa ole. Tämä ei rohkaise vammaisurheilijoita aktiiviseen osallistumiseen.
Suurimman osan vammaisurheilijoiden tuloista muodostaa noin 630 euron kansaneläke, joten heidän lähtökohtansa lajinsa täysipainoiseen harjoitteluun sekä kisoihin osallistumiseen ovat muita urheilijoita heikommat, varsinkin kun kustannukset voivat esimerkiksi avustajan tarpeen myötä kohota. Urheiluliitto ei voi vierittää vammaiselle urheilijalle näitä kustannuksia, joihin hän ei voi itse vaikuttaa, vaan sen tulisi olla ennen kaikkea urheilijan tukena. Vammaisurheilun näkyvyys on mediassa myös pienempää, mikä heijastuu mahdollisten sponsorien niukkuutena.
Yhdessä nämä kaikki tekijät ovat omiaan heikentämään mahdollisuuksia niin vammaisurheilun yleiseen harrastamiseen kuin myös täysipainoiseen harjoitteluun ja kilpailuihin osallistumiseen. Liikunta tulee nähdä kansalaisten perusoikeutena, johon kaikilla tulee rajoitteista huolimatta olla mahdollisuus. Samalla se heijastuu vahvasti niin ihmisten hyvinvointiin, jaksamiseen kuin laajemmin myös kansanterveyteen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: