Hallitusohjelmaan on kirjattu, että tavoitteena on poliisien määrän nostaminen 7 500:aan. Tätä ei ole kuitenkaan huomioitu julkisen talouden suunnitelman kehyspäätöksessä. Sisäministeriön kansliapäällikkö Kirsi Pimiä onkin todennut, että kehyspäätös ei tue tätä kasvuajattelua.  

Samaan aikaan meillä koulutetaan uusia poliiseja hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti, eli tällä hetkellä heitä koulutetaan suoraan työttömyyskortistoon.  

Nyt on ajauduttu tilanteeseen, jossa poliisin pitää suunnitella ja valmistautua huonoimpiin vaihtoehtoihin. Poliisi joutuu etsimään säästöjä laajalla rintamalla, mutta yleisestikin on tiedossa, että poliisissa ei pystytä juurikaan säästämään muusta kuin henkilöstömenoista. Tämä tarkoittaisi noin 450 htv:n vähennyksiä. Jo nyt määräaikaisia työsopimuksia ei enää jatketa poliisilaitoksilla. Tämä ei kuitenkaan riitä säästötavoitteiden suhteen, vaan jouduttaisiin turvautumaan myös irtisanomisiin. Se olisi varsin historiallinenkin tilanne poliisissa.  

Sisäministeri Ohisalo on todennut eduskunnan täysistunnossakin, että nykyresurssit eivät edes näillä kehyksillä tulisi riittämään. Samaan aikaan todistellaan, että vielä ei ole leikkauslistojen aika, mutta poliisin kohdalla se on jo nyt todellisuutta.  

Onko niin, että turvallisuuden suhteen hallitusohjelmasta ei tarvitse pitää kiinni, mutta monesta muusta asiasta on pidettävä kiinni viimeiseen saakka? Vaikka leikkauslistojen aika ei ole vielä, niin poliisin suhteen ne ovat jo käytössä. Koronan myötä muun muassa syrjäytymisuhka on kasvanut merkittävästi, ja on paikallaan muistuttaa poliisin roolista myös syrjäytymisen ehkäisemisessä.