Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Suomen kolme suurinta teknillistä yliopistoa, Aalto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) ja Tampereen teknillinen yliopisto (TTY), tuottavat yhdessä 85 % Suomen tämänhetkisistä diplomi-insinööreistä. Turun yliopiston toiveena on saada tekniikan alalle kone- ja materiaalitekniikan koulutusvastuu. Tekniikan koulutusvastuun murentaminen on tarpeetonta ja vastoin tähän asti noudatettua korkeakoulupolitiikkaa.
Turun yliopiston esityksen perusteena on Varsinais-Suomen elinkeinoelämän ja alueen muiden toimijoiden esittämä huoli alueen positiivisen rakennemuutoksen seurauksena syntyneestä merkittävästä diplomi-insinööritason osaajapulasta. Aalto, LUT ja TTY pystyvät kuitenkin takaamaan Turun seutukunnan yrityksille kaikki alueen tarvitsemat DI:t. Tekniikan koulutusvastuun hajottaminen heikentäisi suomalaisen tekniikan koulutuksen kilpailukykyä ja toisi merkittäviä haasteita Aalto-yliopiston, Tampereen yliopiston sekä LUT-yliopiston tekniikan koulutukseen. Yliopistolain mukaan koulutusvastuuta koskeva asetus tulee valmistella yhteistyössä yliopistojen kanssa, mutta tämä asetus ei ole toteutumassa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on kannustanut yliopistoja keskinäiseen työnjakoon ja profilointiin jo vuosia. Alan yliopistojen väliseen työnjakoon viitataan usein hyvänä esimerkkinä yliopistojen keskinäisen työnjaon järjestelystä. Työnjaosta poikkeavien uusien yliopistollisen rakenteiden perustaminen poikkeaisi merkittävästi kansallisesta koulutus- ja tiedepolitiikasta. Teknillistä korkeakoulutusta koskevia ratkaisuja on arvioitava kokonaisuutena, ei yliopisto kerrallaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: