Maan tiestön kunto on jokavuotisen keskustelun aiheena, ja erityisesti harvaan asutuilla alueilla tiestön kunto on päässyt rapistumaan. Päällystystöitä tehdään lähinnä suurimmilla liikenneväylillä ja pienet tiet jäävät ilman ylläpitoa. Pahimmillaan teitä on muutettu sorateiksi, kun päällystöitä ei ole pystytty enää hoitamaan.  

Itä-Suomessa ongelma on suuri. Esimerkiksi Pohjois-Savon ELY-keskus toteaahttps://www.sttinfo.fi/tiedote/paallysteiden-yllapitotyot-2021-etela-savo-pohjois-savo-pohjois-karjala?publisherId=69817869&releaseId=69902634, että vähäliikenteisillä teillä huonokuntoisiksi luokiteltuja päällysteitä on yhteensä yli tuhannen kilometrin verran. Tänä vuonna päällystysohjelman mukaan maanteitä päällystetään Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa yhteensä noin 310 kilometrin matkalla. Käytettävissä oleva rahoitus on noin 10 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime vuonna.  

Huonokuntoisten päällysteiden määrän kehitys on vuosi vuodelta kasvanut. Päällystystöiden pituus sen sijaan on ollut laskussa. Vuosi 2020 näkyy poikkeuksena, mutta tänä vuonna ollaan palattu taas edeltävien vuosien tasolle.  

Teiden kunnossapitäminen vaatisi muutakin kuin päällystystöitä. Ympäri maata on monia liittymiä, risteyksiä ja muita ongelmakohtia, jotka aiheuttavat vaaratilanteita liikenteessä. Varoja tietyn tiepätkän kunnostamiseen tuntuu löytyvän vain kovalla lobbaamisella. Kovin kestävä järjestelmä ei siis ole. 

Rahoitusta on toki vaikea saada järjestymään, mutta ei voi olla niinkään, että kasvukeskuksien ulkopuolella tiestön ylläpitäminen lopetetaan täysin. Tulevaisuuden liikkuminen vaatii väyliä, tapahtui liikkuminen sitten bensa-, sähkö- tai vetykoneella tai joukkoliikenteellä. Onko kohtalona sitten, että suuri osa maan kolkista on saavutettavissa vain huonokuntoisten sorateiden kautta?