Terveyden edistäminen on sitä vaikuttavampaa, mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan. Tämä on unohtunut Suomessa, jossa on lopetettu tuki WHO:n ja UNICEF:n vauvamyöntei-syysohjelmalle ja imetyksen edistämiselle kansallisella tasolla. Odottavien ja vauvaperheiden tuesta leikkaaminen on lyhytnäköistä maassa, joka kamppailee syntyvyyden vähenemisen kanssa.
Imetyksen hyödyt lapsen ja vanhemman terveydelle ovat kiistattomia. Imetys on yksi kustannusvaikuttavimpia keinoja edistää väestön terveyttä, koska sillä voidaan vähentää yleisten kansanterveyshaasteiden, kuten ylipainon, diabeteksen ja rintasyövän esiintymistä. Tästä huolimatta THL lopetti kaikki imetyksen edistämiseen ja imetysohjauksen palvelujärjestelmän koordinointiin liittyvät toimintonsa syksyllä 2024. Samalla loppui synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden mahdollisuus auditoitua vauvamyönteisiksi yksiköiksi. Olemme olleet jo vuoden tilanteessa, jossa mikään taho ei koordinoi vauvamyönteisyysauditointeja, eikä Suomen raportointivelvollisuus vauvamyönteisyysohjelman ja imetyksen toteutumisesta WHO:lle täyty.
WHO:n ja Unicefin vauvamyönteisyysohjelma (Baby Friendly Hospital Initiative, BFHI) on näyttöön perustuva, kansainvälinen laatujärjestelmä, joka ohjaa sairaaloita ja neuvoloita tarjoamaan perheiden toiveita kunnioittavaa ohjausta vauvan ravitsemukseen. Vauvamyönteisyysohjelmalla voidaan lisätä imetystä sekä perheiden tyytyväisyyttä ohjauksen laatuun ja yksilöllisyyteen. Vauvamyönteisyysohjelman avulla tuetaan myös varhaista vuorovaikutusta, vanhemmuutta ja perheen jaksamista. Ohjelmaa on kehitetty Suomessa kattamaan myös ennenaikaiset ja sairaat vastasyntyneet (nk. NEO-BFHI-ohjelma).
Vauvamyönteisyysohjelman alasajo yhdistettynä siihen, että perheiden palveluita on viime aikoina karsittu useasta eri suunnasta, vaarantaa imetyksen alun ja jatkumisen. Monet hyvinvointialueet ovat vähentäneet tai jopa lakkauttaneet perhevalmennuksia, ja synnytyssairaaloita on suljettu. Perheet kotiutetaan synnytyssairaalasta keskimäärin puolentoista hoitovuorokauden jälkeen, jonka aikana ohjausta vauvan hoitamiseen tai imetykseen ei useinkaan ehditä antaa riittävästi. Neuvoloiden resurssipulan vuoksi perusterveydenhuollon imetysohjaus ei pysty vastaamaan perheiden tarpeisiin.
Valtaosa lasta odottavista perheistä suunnittelee imetystä ja haluaa imettää lastaan, mutta eivät aina saa siihen tarvitsemaansa tukea. Koulutettua imetyksen vertaistukea tarjoava Imetyksen tuki ry kohtaa vuosittain yli 20 000 vanhempaa. Heistä noin puolet kertoo saaneensa liian vähän imetysohjausta julkisesta terveydenhuollosta. Myös THL:n FinLapset-tutkimukset raportti vauvaperheiden kokemuksista kertoo yhdenmukaista viestiä terveydenhuollosta saatavan imetystuen riittämättömyydestä (Paavilainen ym., 2025). Terveydenhuollon vastuulla on toteuttaa imetysohjaus, jotta imetys lähtee synnytyksen jälkeen käyntiin. Kolmannen sektorin mahdollistamalla vertaistuella puolestaan tuetaan imetyksen jatkumista ja pidempää kestoa.
YK:n tavoitteiden mukaisen (Innocenti Declaration 2005) imetyksen edistämisen kansallisen koordinaation tulisi sisältyä Sosiaali- ja terveysministeriölle asetettuun terveydenhuollon ohjausvastuuseen (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, 21 §) ja työlle tulisi varmistaa pysyvä rahoitus ja riittävät asiantuntijaresurssit. Imetyksen edistäminen kansallisella tasolla tarkoittaa käytännössä vauvamyönteisyysohjelman koordinointia, kehittämistä ja monitorointia, imetyksen toteutumisen tilastointia, imetysohjauksen kehittämistä ja yhdenmukaisten, näyttöön perustuvien käytäntöjen jalkauttamisen tukea hyvinvointialueille.