Kansalaisia ovat viime päivinä järkyttäneet Maahanmuuttoviraston päätökset palauttaa kotimaahinsa muun muassa pakkoavioliittoa ja kunniamurhaa pakeneva afganistanilainen nainen sekä jumalanpilkkasyytöksiä pakeneva pakistanilainen pastori perheineen. Julkisuudessa on myös herännyt keskustelua siitä, kuinka itsenäistä harkintaa turvapaikkapäätöksiä tekevät viranomaiset tosiasiallisesti voivat tehdä vai onko kielteisten päätösten takana poliittista ohjausta. 

Esimerkiksi viime vuoden syksyllä hallituksen edustajat ilmaisivat jo varhain hyvin selkeästi, kuinka suuri osa turvapaikanhakijoista tulee saamaan turvapaikan, vaikka turvapaikkaprosessi oli valtaosalla tuolloin vielä kesken. Se herättää kysymyksen, onko turvapaikan saavien määrä päätetty poliittisesti, etukäteen. Arvioidaanko turvapaikan tarve laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjen kriteerien mukaisesti vai sen mukaan, että tavoiteltu määrä kielteisiä päätöksiä saadaan aikaan?  

Kansalaisia huolettaa koventunut linja ja se, ymmärretäänkö Maahanmuuttovirastossa esimerkiksi henkilön riski joutua hengenvaaraan tai vainon kohteeksi kristillisen vakaumuksen tai pakko-avioliitosta pakenemisen vuoksi. Jos ymmärretään, niin otetaanko näitä seikkoja huomioon turvapaikkapäätöksessä?