Vanhustenhoivan tilasta on viime viikkoina käyty runsaasti keskustelua. Väestömme ikääntyy, ja kehitys näkyy kaikilla hyvinvointialueilla. Yksi arvokkaan vanhuuden keskeisistä edellytyksistä on turvallinen ja toimiva asuminen. 

Ikääntyneitä ohjataan nykyään asumaan mahdollisimman pitkään kotona, usein yksin. Tämä linjaus ei ole allekirjoittaneen mukaan paras linjaus. Tulevaisuudessa yksin kotona asuvien ikääntyneiden määrä kasvaa entisestään. Samalla myös palveluasumisen tarve lisääntyy. 

Suomessa tulisi määrätietoisesti edistää senioriystävällisiä välimuotoisia asumisratkaisuja. Tällä hetkellä oman kodin ja palveluasumisen välillä on liian suuri kuilu. Erityisesti maaseudulla voi syntyä tilanteita, joissa ikääntynyt joutuu asumaan omassa kodissaan liian pitkään, vaikka toimintakyky on jo selvästi heikentynyt. Siksi on perusteltua arvioida valtakunnallisesti, miten välimuotoisten asumisratkaisujen kehittämistä voidaan edistää nykyistä tehokkaammin. 

Toinen keskeinen kysymys liittyy palveluasumispaikan myöntämiseen ja sijaintiin. Yhä useammin hyvinvointialueet eivät pysty tarjoamaan paikkaa läheltä ikääntyneen aiempaa kotia. Tämä voi vaikeuttaa merkittävästi myös omaisten arkea ja yhteydenpitoa. Arvokas vanhuus edellyttää mahdollisuutta viettää elämän loppuvaihe lähellä omaa kotiseutua ja läheisiä ihmisiä.