Suomessa on ollut tapana kutsua suurpetoihin kohdennettua, kiintiöpohjaista metsästystä kannanhoidolliseksi metsästykseksi. Kaikki Suomen suurpedot ovat Euroopan unionin luontodirektiivissä määritelty uhanalaisiksi lajeiksi. Suurpedoista ilves, karhu ja susi kuuluvat liitteen IV lajeihin, joiden metsästykseen myönnettävät poikkeusluvat ovat tarkoin rajattuja ja eivät saa haitata lajin suotuisan suojelun tasoa. Sama ehto löytyy myös Suomen metsästyslaista, jonka mukaan poik-keuslupien myöntäminen ei saa heikentää lajien suotuisan suojelun tasoa.
Metsästyslain 41 a § mukaan poikkeuslupa suurpetojen ja joidenkin muiden lajien metsästykseen voidaan myöntää, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella.
Nyt hallitus on tuomassa metsästyslakiin muutosta, jonka muotoilut vaikuttavat huolestuttavalta etenkin suden kannalta. Susikanta ei ole Suomessa suotuisalla suojelun tasolla ja työ suotuisan suojelutason määrittämisen ja sitä tukevien toimenpiteiden osalta on jäänyt kesken. Tieteellinen pohja tälle työlle on Luonnonvarakeskuksen vuosina 2021—2023 tekemä tutkimustyö. Luonnonvarakeskus valmisteli perusteellisesti pohjan suden selviytymisen viitearvoista erikokoisilla populaatioilla niin geneettisistä kuin demografisista lähtökohdista katsottuna.
Hallituksen 19.2. lausuntokierrokselle antama esitys metsästyslain muuttamisesta lisää lain 41 §:ään määritelmän siitä, että poikkeuslupien harkinnassa tulee ottaa huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Lisäksi voidaan ottaa huomioon myös riistaeläinlajeja ja niiden elinympäristöjen hoitoa koskevat hoitosuunnitelmat. Lisäksi esitetään lain 41 §:n 5 momenttiin muutosta, jonka mukaan maa- ja metsäta-lousministeriö voi asetuksella säätää kannanhoidollisen metsästyksen päämäärästä ja suotuisan suojelutason vähimmäismäärästä.
Uhanalaisten lajien suojelussa luontodirektiivin mukaisesti keskiössä on suotuisan suojelutason saavuttaminen ja säilyttäminen. Hallituksen lausuntokierrokselle antamat muutokset metsästyslakiin aiheuttavat huolen susikannan suotuisan suojelutason saavuttamisesta sekä suotuisan suojelutason määrittämisen perusteista. Luonnonvarakeskuksen tieteellinen pohjatyö osoittaa, että susikanta ei ole Suomessa tasolla, jossa kanta on elinvoimainen eikä vaarassa kadota.
Erityisesti suden säilymisen kannalta on ongelmallista, että poikkeuslupien määrää pyritään lisäämään taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten vaatimusten sekä alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden perusteella riippumatta siitä, onko kanta suotuisalla suojelutasolla. Lisäksi lausuntokierrokselle esitetyn lainsäädännön osalta on epäselvää, miten asetuksella annettava suotuisa suojelutaso suden osalta määritettäisiin. Luontodirektiivi velvoittaa siihen, että arvio täytyy pohjata tieteelliseen tietoon.
Susi on useaan kertaan ollut vaarassa kadota Suomen luonnosta. Viime vuosina kanta on saatu elpymään. Siksi kaikkien suden suotuisaan suojelutasoon vaikuttavien toimenpiteiden täytyy olla tarkoin harkittuja ja vaikutusten on oltava tiedossa. Mikäli esitettävä lainsäädäntö haittaa suotuisan suojelutason saavuttamista, se on EU:n luontodirektiivin vastainen. Aiemmat kokeilut suden kannanhoidollisen metsästyksen osalta ovat johtaneet suden kantojen romahtamiseen, kun susia on tapettu salametsästämällä paljon myönnettyjä lupia enemmän.