Kouluarjessa on jotain perustavanlaatuisesti pielessä, sillä tänä syksynä on tullut julki yhä raaempia oppilaiden toisiinsa kohdistamia väkivaltatapauksia, jotka ovat tapahtuneet kouluissa. 

Vielä muutama kymmenen vuotta sitten koulujen henkilökunta koostui lähinnä opettajista ja rehtoreista. Tänä päivänä kouluissa työskentelee opettajien ja rehtorien lisäksi koulunkäynninohjaajia, sosionomeja, psykiatrisia sairaanhoitajia, kouluvalmentajia — vain joitakin mainitakseni. Tästä huolimatta oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuutta ja koskemattomuutta ei pystytä takaamaan. Voinemme todeta, että henkilökuntaa ja ammattinimikkeitä lisäämällä tai kuraattorimitoituksia säätämällä tilanne ei ratkea. 

Vain muutama päivä sitten sain tietooni kouluväkivaltatapauksen pääkaupunkiseudulta. Tässä tapauksessa oppilas oli alkusyksystä vaihtanut koulua vakavan kiusaamisen vuoksi ja hetken aikaa arki näyttikin hyvältä, kunnes kävi ilmi, että lapsi oli uudessa koulussaan joutunut pahoinpidellyksi. Tämä lapsi ei toistaiseksi uskalla eikä halua mennä kouluun, ja hänen vanhempansa ovat joutuneet ottamaan töistä vapaata ollakseen lapsensa kanssa ja turvatakseen tämän arjen. Tällä hetkellä emme tiedä, miten perheen arki tästä eteenpäin järjestyy eli tilanne on täysin kestämätön. 

Opettajien ja rehtoreiden kurinpitokeinot ovat varsin vähäisiä ja lieviä, eikä väkivaltaisen oppilaan kanssa käyty kasvatuskeskustelu tai tämän erottaminen koulusta pariksi päiväksi ratkaise mitään. 

Yhdenkään lapsen ei kuitenkaan pidä yhtenäkään koulupäivänä pelätä kouluun menemistä. Jos väkivaltaa ei kouluista saada kitkettyä, voi oppilaille pahimmassa tapauksessa muodostua käsitys, että on hyväksyttävää tai normaalia joutua pahoinpidellyksi. Voimme vain kuvitella, mitä tällainen väkivallan normalisoituminen saa yhteiskunnassamme aikaan pidemmällä aikavälillä.