Yksinasuvat ihmiset kantavat vastuun sellaisista kuluista, jotka pariskuntien ja perheiden kotitalouksissa voidaan jakaa kahden aikuisen kesken. Ilmeisiä esimerkkejä tällaisista väistämättömistä kuluista ovat asunnon kunnossapito ja energia, sillä yhtä lailla yksinasuvilla kuin pariskunnillakin on yksi koti, yksi jääkaappi ja niin edelleen. 

Koska yksinasuvat eivät voi jakaa asunnon remontointikustannuksia puolisonsa kanssa, olisi oikeudenmukaista, että yksinasuvat voisivat saada kaksi kertaa enemmän kotitalousvähennystä kuin kahden tai useamman aikuisen kotitaloudessa asuvat henkilöt. Tämä muutos ei merkitsisi siirtymistä kotitalouskohtaiseen verotukseen, vaan ehdotettu muutos asettaisi kotitalousvähennyksen saamisessa yksinasuvat samaan asemaan muiden kanssa. 

Yksinasuvien taloudellista asemaa on syytä tarkastella myös niissä tilanteissa, joissa puolisonsa kanssa asunut henkilö jää leskeksi. 

Perintöveron maksuunpano aiheuttaa monille leskille taloudellisia ongelmia pian puolison kuoleman jälkeen. Vero tulee maksuun leskeksi jäämisen yhteydessä, mutta omaisuus ei usein tule perinnönsaajan haltuun, vaan leskellä on vain oikeus pitää puolisoiden yhteinen koti hallussaan. Lesken vähennyksen jälkeen jää usein maksettavaa, vaikka omaisuutena olisi vain tavanomainen omaisuus, kuten yhteinen asunto. Joskus perillinen joutuu ottamaan velkaa tai pahimmassa tapauksessa jopa luopumaan perinnöstä. Perintöverotus kaipaa uudistusta lesken hallinta-ajan rauhoittamiseksi verotukselta. Veron maksuunpanoa tulee siirtää siten, että vero maksetaan molempien puolisoiden kuoltua tai omaisuuden muuten siirtyessä saajan vapaaseen hallintaan.