Suomessa ammattiliikenteen ajo- ja lepoaikoja säädellään EU:n ajo- ja lepoaikasetuksella, lailla liikenteen palveluista sekä valtioneuvoston asetuksella ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä.
EU:n ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus "myöntää yksittäistapauksittain asettamiensa edellytysten mukaisesti poikkeuksia 5—9 artiklan säännöksistä" 13 artiklassa esitettyjen ehtojen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle artiklan nojalla myönnetyistä poikkeuksista, ja komissio ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.
Poikkeuksista päättäminen ja niistä säätäminen yllä mainituin puittein on kansallinen valinta. Tämä on Suomessa päätetty tehdä valtioneuvoston asetuksessa, joka on annettu liikennepalvelulain nojalla.
Käytännössä on tullut vastaan tapauksia, joiden osalta olisi syytä tarkastella niiden lisäämistä näiden poikkeusten piiriin. Ne liittyvät maatilan sisäiseen lietteen (karjanlanta) siirtoon ostopalveluna sekä luonnonvesistöihin istutettavien kalojen kuljetukseen.
Ensimmäinen saamani viesti on suurilta kuljetuspalveluita käyttäviltä kotieläintiloilta. Siellä on usein lietevarasto kotieläinrakennuksen yhteydessä, mistä lietettä kuljetetaan ns. satelliittisäiliöihin odottamaan sopivaa levitysajankohtaa tai siirtona konttiin, josta se siirretään levityskalustoon ja levitetään ravinteeksi peltoon. Molempia siirtoja suoritetaan usein kiireisimmän viljelysesongin aikana kuljetusyrittäjiltä tilattavana ostopalveluna, johon kuuluu siirtokalusto kuljettajan kanssa. Nykyinen ajo- ja lepoaika-asetus ilman kansallista poikkeusmahdollisuutta käytännössä keskeyttää lietteen siirron juuri kiireisimmän sesongin aikaan, mikä ei ole maatalousyrittäjän eikä kuljetusyrittäjän edun mukaista, koska työ viivästyy aiheuttaen ylimääräisiä kustannuksia. Työn viivästyminen kielteisine seuraamuksineen kertautuu, kun se tapahtuu jokaisella palvelua ostavalla maatilalla.
Toinen saamani viesti liittyy kalanistutukseen. Suoraan luonnonveteen istutettavien kalojen kuljetuksessa on olennaista, että elävät kalat saadaan riittävän nopeasti veteen. Normaalissa istutuspäivässä on useita pysähdyksiä, jolloin ylimääräisiin pysähdyksiin ajo- ja lepoaikojen takia ei ole mahdollisuutta, koska se vaarantaa kalojen terveyden, jopa hengen. Syksyllä tilannetta vaikeuttaa valoisan ajan lyheneminen. Liian tiukoista lepoaikavaatimuksista johtuvaa odottelua voidaan pitää kyseenalaisena myös pienpoikasten ja eläinsuojelun näkökulmasta. Istutuspäivän pituus on normaalisti noin 10—14 tuntia, kun otetaan huomioon matkat kuormaukseen ja paluu viimeiseltä istutuspaikalta.
Edellä kuvatut ongelmat olisivat korjattavissa täydentämällä valtioneuvoston antamaa asetusta ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä.