Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Mediatietojen mukaan liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala (kd) on myöntänyt kahdelle järjestölle nuorisoalan yleisavustusta vastoin virkamiesten kantaa. Ylen uutisen (11.3.2026) mukaan ministeri Poutala muutti avustusten jakotapaa, jotta sai mukaan kaksi kristillistä järjestöä, helluntaiherätyksen yhdistyksen Ison Kirjan ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL). SEKL vastustaa naispappeutta ja seksuaalivähemmistöjä.
Esittelevä virkamies jätti ministerin päätökseen eriävän mielipiteen, jossa sanotaan muun muassa: ”Päätös ei täytä yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden vaatimusta, sillä se asettaa asianosaiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan eikä kaikilta osin perustu objektiivisiin ja johdonmukaisiin arviointiperusteisiin.”
Ministeri Poutala on nuorisoministeri, jonka pitäisi edustaa kaikkia nuoria. Nyt jaettujen nuorisoavustusten kriteereihin kuuluu myös yhdenvertaisuuskriteeri. Antamalla vastoin valmistelevien virkamiesten pohjaesitystä rahaa järjestölle, joka vastustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja naispappeutta, ministeri ohittaa yhdenvertaisuuden tavoitteet, samoin kuin hyvän hallinnon periaatteet.
Ministeri Poutala kommentoi aihetta Ylellä 11.3.2026: ”En koe, että olen tehnyt mitään väärää. Politiikassa tehdään päätöksiä, tehdään valintoja, ja tämä on ihan normaali valinta, eikä tässä ole mitään enempää.” Nuorisoministerin olisi syytä ymmärtää oma asemansa kaikkien nuorten asioiden edistäjänä ja tunnistaa, että kyseinen avustuspäätös ei ollut ”ihan normaali valinta”. Herää kysymys, onko ministeri ylipäätään sitoutunut kaikkien nuorten aseman ja oikeuksien edistämiseen. Olisi myös toivottavaa, että ministeri kohtelisi järjestöjä tasapuolisesti.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: