Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Maailmalla kuohuu. Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että maa on valmis mittaviin sotilaallisiin operaatioihin piittaamatta omista tappioistaan tai kansankuntansa taloudellisesta hyvinvoinnista. Suomessa on pitkään luotettu siihen, että riittää, kun teemme sodankäynnin maatamme vastaan kannattamattomaksi hyökkääjälle. Ukrainan sota on kuitenkin karulla tavalla osoittanut, etteivät edes poikkeuksellisen valtavat miestappiot ja sodan taloudellinen kannattamattomuus välttämättä riitä estämään sotilaallista aggressiota ja sen jatkamista. Näin ollen Suomikaan ei voi enää tukeutua pelkkään oletukseen, että suuret tappiot ja sodan kannattamattomuus hyökkääjälle olisivat riittävä tae rauhalle. Suomen on siis varauduttava pidempikestoiseen ja kuluttavampaan konfliktiin.
Vaikka Suomi onkin historiallisesti ollut monia muita Euroopan maita paremmin valmistautunut sotilaallisiin kriiseihin, on selvää, että kansainvälinen tilanne on monimutkaisempi ja jännittyneempi kuin pitkään aikaan. Yhdysvaltojen rooli Natossa ja Euroopan puolustuksessa, Suomen uudet velvoitteet puolustusliiton jäsenenä sekä Venäjän yhä aggressiivisempi hybridivaikuttaminen luovat yhdessä painetta lisätä panostuksiamme puolustukseen. Puolustusbudjetin kasvattaminen ei ole tarpeen ainoastaan perinteisen sodankäynnin varalle, vaan se on välttämätöntä myös sellaisten pitkäaikaisten hybridiuhkien torjumiseksi, joilla pyritään aggressiivisesti heikentämään valtiota ja joihin Puolustusvoimien toiminnalla voidaan tehokkaasti vastata.
On myös todennäköistä, että Nato tulee tulevaisuudessa nostamaan jäsenvaltioidensa puolustusbudjetin vähimmäistason 3—4 prosentin välille kunkin maan bruttokansantuotteesta. Suomen on Naton tuoreena jäsenenä syytä ennakoida tätä kehitystä ja varmistaa, että olemme valmiita täyttämään mahdolliset uudet vaatimukset. Lisäksi tällä hetkellä näyttää siltä, että myös muu Eurooppa kasvattaa puolustusbudjettejaan.
Hankalasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta meidän on ymmärrettävä, että vahva sotilaallinen puolustuskyky on yhteiskuntamme olemassaolon perusta ja tulevaisuuden hyvinvointimme ehdoton edellytys. Siksi siihen on tehtävä riittävät panostukset, jotka ovat linjassa turvallisuusympäristömme pitkäaikaisen muuttumisen kanssa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: