Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Vuonna 2011 voimaan tulleet ampuma-aselain kiristykset johtivat museot erittäin vaikeaan asemaan. Haasteita ovat aiheuttaneet muun muassa laissa vaaditut edellytykset ampuma-aseiden säilyttämiseen museoissa. Luvat voidaan antaa vain asekeräilijälle, jolla on Poliisihallituksen hyväksyntä ampuma-aseiden tai aseen osien keräilyyn ja jonka ampuma-aseiden ja aseen osien säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos on hyväksynyt. Vaikeudet ovat myös johtuneet osittain museoissa työskentelevien henkilöiden puutteellisista tiedoista ampuma-aseista ja niiden säilyttämisestä.
Useissa Suomen pienissä maakuntamuseoissa on alueen historiaan liittyneiden henkilöiden ja käytyjen sotien seurauksena sotahistoriallisesti merkittäviä aseita. Ongelmaksi on muodostunut kuitenkin se, ettei museon henkilökunta usein tunne aseiden arvoa riittävän hyvin. Tämän seurauksena museoiden aseita on tuhottu tai deaktivoitu vetoamalla aseiden turvalliseen esillepanoon. Nykytilanteen valossa näyttää siltä, että erityisesti Sotamuseon kokoelmat uhkaavat tuhoutua lopullisesti tämän vuosikymmenen aikana.
Vapaaehtoinen apu ja lahjoitukset ovat olleet merkittävässä roolissa aseiden säilymisen kannalta. Entinen Tykistömuseo, nykyinen Museo Militaria ja Panssarimuseo perustettiin vapaaehtoisten avulla ja lahjoituksilla. Myös Mikkelin jalkaväkimuseo on saanut huomattavia lahjoituksia ja keräysvaroja kansalaisilta. Kyseisten museoiden ansiosta suomalaiset voivat edelleen tarkastella maamme sotahistorian kannalta tärkeitä taisteluvälineitä.
Yksityisten asekokoelmien ja pienten asemuseoiden kohdalla tilanne on huolestuttava. Nykyisen ampuma-aselain puitteissa kokoelmien säilyttäminen vaatimusten mukaisina on mahdollista ainoastaan säätiöimällä toiminta ja hankkimalla lain mukaiset turvajärjestelmät. Suomessa olisi tässä tilanteessa muutettava joko ampuma-aselainsäädäntöä tai perustettava nopeasti useampi riittävän suuri museo, jonne yksittäisiä aseita ja kokonaisia kokoelmia voidaan ohjata esimerkiksi lahjoituksina. Museokiinteistöjen hankintojen ei pitäisi olla haastavaa, koska museokäyttöön soveltuvia kivirakennuksia on myynnissä ympäri Suomen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: