Voimassa olevassa lainsäädännössä on useita tilitysvelvollisuuteen liittyviä normeja, jotka eivät kuitenkaan kata kaikkia niitä tilanteita, joissa velallisen oikeusturva edellyttäisi kattavaa tilitysvelvollisuutta. Esimerkiksi kauppakaaren 18 luvun 1 §:n säännös asiamiehen tilitysvelvollisuudesta ei sovellu pankkiin luotonantajana, eikä olisi edes luontevaa perustetta laajentaa tätä säädöstä koskemaan luottosuhdetta, ellei kauppakaaren 18 luvun soveltamisalaa haluta laajentaa nykyisestään.
Luotonantajan ja luotonsaajan välisessä luottosuhteessa lainsäädäntöä tulisi tarkistaa velallisen perustellun oikeusturvan parantamiseksi säätämällä itsenäinen normi luottosuhdetta koskevasta velkojan antamasta selvityksestä velallisen kokonaisasemasta velkojaan nähden. Tällaisen velkojan selvityksen tulisi sisältää myös suoritus-, erittely-, kohdentamis- ja tilitysosiot tarpeellisessa laajuudessa. Samalla olisi selkeyttävää, että esimerkiksi panttivelkojan oikeutta panttiomaisuuden rahaksi muuttamiseen koskevaan konkurssilain 17 luvun 11 §:ään otettaisiin selkeä säännös panttivelkojan kohdentamisoikeudesta oma-aloitteisen pantin realisointituloksen osalta ja myös sisäisestä kohdentamisesta. Tällainen säännös tulisi kytkeä tilitystä koskevaan säännökseen siten, että kohdentaminen tapahtuu ennen tilitystä. Tilityksessä tulisi selvittää suorituksen kohdentaminen eri velkojen osalta.
Tilitysselvityksessä annettavat faktatiedot toimisivat tausta-aineistona, kun arvioidaan luotonantajan ja luotonsaajan välistä suhdetta ja keinoja, joilla edetään luottosuhteen hoidossa. Vain ja ainoastaan tilitysvelvollisuus faktatiedoista mahdollistaa velallisen oikeusturvan kannalta arvioinnin, mikä keinovalikoima voidaan valita siten, että olosuhteisiin nähden pienimmällä vahingolla voidaan hoitaa velkojen maksu. Tätä myös luottosuhteen hyvä hoito osapuolilta edellyttää. Tämä luottosuhteissa edellytetty osapuolten keskinäinen lojaalisuus ei voi toteutua ilman asianmukaista tiedonvaihtoa tehdyistä toimista.
Lainsäädäntöä tulisi tarkistaa tältä osin. Tilitysvelvollisuutta koskevan esitetyn kaltaisen normin säätäminen edistäisi sekä velkomusasioiden läpinäkyvyyttä että luottamusta finanssijärjestelmään. Tilitysvelvollisuuden säätäminen luottolaitoksille paitsi edistäisi velallisen oikeusturvaa olisi viime kädessä merkittävää aineellisen oikeuden toteutumisen ja siten oikeusvaltioperiaatteen kannalta. Tilitysvelvollisuuden tuoma läpinäkyvyys koskisi niin saatavien perintää kuin maksukyvyttömyysmenettelyjäkin.
Tilitysvelvoite estäisi tarpeettomat riita-asioiden pitkälliset selvitykset tuomioistuimissa ja takaisi sen, ettei summaarisessa menettelyssä voi vaatia tuomioistuinta vahvistamaan perusteetonta saamista, kuten nykyisin edellä esitetyn normin puuttuessa on valitettavasti mahdollista. Kuluttajavirasto on lausunnossaan Dnro 2006/70/6455 todennut tämän epäkohdan. Aineellisesti virheelliset päätökset johtavat perusteettomaan ulosottoperintään ja myös erilaisten julkisten tukikustannusten nousuun.
Oikea-aikaisesti tehdyllä tilityksellä on laajat myönteiset heijastusvaikutukset velallisten oikeusturvaan sekä julkisten kustannusten näkökulmasta valtion talouteen.