Lastensuojelulaissa on ilmennyt useita puutteita ja ongelmia, jotka ovat nopeasti kriisiyttäneet vakavalla tavalla lastensuojelun. Koulukodeissa ja muissa huostaanotettujen lasten ja nuorten sijoituspaikoissa lasten liikkumista ei ole enää voinut rajoittaa entiseen tapaan ja jopa puhelimen käytön rajoittamisesta on tehtävä hallinnollinen rajoittamispäätös. Jokainen lapseen kohdistuva rajoittamispäätös pitää tehdä tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti arvioiden ja harkiten.  

Merkittävimmän ongelman on muodostanut liikkumisrajoituksen poistuminen. Lapset ja nuoret voivat käytännössä poistua sijoituspaikastaan mielensä mukaan, minkä vuoksi päihde- ja väkivaltaongelmat ovat räjähtäneet vaarallisella tavalla käsiin. Lapsen kasvatukseen liittyy olennaisena ja luonnollisena osana rajat ja säännöt. Ne ovat välittämistä ja rakkautta. Valtaosa huostaanotetuista lapsista on jäänyt nimenomaan niistä asioista elämässään paitsi. Tällainen tilanne ei voi olla lastensuojelulain hengen mukaista, mutta nyt itsemääräämisoikeus on astellut perusoikeuksien yli, eikä se ole lapsen kasvatuksen eikä edun mukaista.  

Sijoituspaikoissa voidaan yksilöllisellä rajoittamispäätöksellä rajoittaa 7 vuorokauden ajan lasten ja nuorten liikkumista. Se ei kuitenkaan auta käytännössä mitään, ja lyhyiden päätösten teko kuormittaa henkilöstöä. Lakimuutoksella rajoittamispäätöstä pidennettäisiin 30 vuorokauteen, mikä auttaisi tilannetta huomattavasti, jopa ratkaisevasti.