Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosina otettu tavoitteeksi turhan byrokratian purkaminen. Yksi tällainen tarpeettoman raskaan sääntelyn muoto on pienten arpajaisten järjestämiseen liittyvä lupamenettely. Lakialoitteessa esitän, että yleishyödyllisen yhteisön järjestämiin arpajaisiin, joissa arpojen myyntihinta on enintään 2 000 euroa, ei tarvitse hakea erillistä lupaa. 

Nykyään kaikkiin tavara-arpajaisiin, paitsi samassa tilaisuudessa myytävien ja arvottavien pienarpajaisten osalta, täytyy hakea arpajaislupa ja toimittaa arpajaisten tilitys. Pienten ja vähävaraisten yhdistysten varainhankintaa nämä säännökset vaikeuttavat ja voivat jopa johtaa siihen, että varainhankintaa ei jakseta toteuttaa ollenkaan. Arpajaislupaprosessi koetaan usein monimutkaiseksi ja kulut muutaman sadan euron arpajaistuottoihin nähden liian suuriksi. Tilitykseksikään ei välttämättä riitä ilmoitus tuotosta, vaan vaaditaan erityistä selvitystä tuoton käyttämisestä, vaikka nämä vähäiset rahat käytettäisiin asianomaisen yhdistyksen normaalin toiminnan ylläpitämiseen. 

Kun julkisista varoista riittää yhä vähemmän resursseja yleishyödyllisten yhdistysten tukemiseen, ei niiden omaehtoista varainkeruuta tulisi rajoittaa kuin välttämättömimmässä määrin. Suomessa kolmannen sektorin yhdistysten ja säätiöiden toiminta on tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa ja niiden tarjoamat palvelut ja sosiaalinen toiminta säästävät paljon veronmaksajien rahoja. 

Lakialoitteessa esitetään myös, että sama yhteisö saa vuoden aikana järjestää enintään niin monet arpajaiset, että yhteenlaskettu kaikkien arpojen myyntihinta on enintään 2 000 euroa. Näin estetään se, että useita peräkkäisiä arpajaisia järjestämällä kerättäisiin suuria rahasummia ilman velvollisuutta hakea lupaa. 

Lakialoitteessa esitetään myös, että mikäli kyse ei ole sellaisesta arvonnasta, jossa arpojen myynti ja voittojen jako tapahtuvat samassa tilaisuudessa (ja jotka on jo nyt vapautettu luvan hakemisesta), tulee arpajaisten toimeenpanijan säilyttää arpajaisten tilitystä koskevat asiakirjat viiden vuoden ajan ja luovuttaa ne pyydettäessä lupaviranomaisen käyttöön. Näin lupaviranomainen voi tarvittaessa tehdä tarkastuksen ja selvittää rahojen käytön, jos olisi syytä epäillä rahoja käytetyn muuhun kuin asianomaisen yhteisön tarkoituksiin. Ei ole kuitenkaan perusteltua sallia ilman lupaa tapahtuvat tavara-arpajaiset vain yhdessä suljetussa tilaisuudessa pidettävien arpajaisten osalta ja asettaa tällaiset arpajaiset eriarvoiseen asemaan muiden tuotoltaan kuitenkin yhtä pienten arpajaisten kanssa. Arpajaisten toimeenpanija voidaan määrätä ilmoittamaan arpalistojen yhteydessä, missä ja miten arvonta tapahtuu, joten ulkopuolinen taho voi tarvittaessa päästä valvomaan arpajaisten rehellisyyttä.