Suomen valtiollinen suvereniteetti oikeuttaa siihen, että valtio päättää ensisijaiseksi tehtäväkseen omien kansalaistensa oikeuksien turvaamisen. 

Luottamus järjestäytyneeseen yhteiskuntaan edellyttää, että suomalainen veronmaksaja tietää, että hänen maksamansa verot käytetään ensisijaisesti hänen omaa yhteiskuntaansa edistävään toimintaan. Veronmaksu vieraiden valtioiden kansalaisten hyvinvoinnin tukemiseksi on niin kaukana järjestäytyneen valtion ydintehtävästä, että on jo syntynyt vakavaa luottamuspulaa Suomen valtion kykyyn huolehtia omista kansalaisistaan. Tämä on ilmentynyt esimerkiksi miljardien eurojen käyttämisenä laittomien maahanmuuttajien elättämiseen ja ylivelkaantuneen Kreikan valtion tukemiseen. 

Perustuslakivaliokunta päätti 24.11.2016 työttömän maahanmuuttajan kotoutumistuen pienenkin alentamisen olevan vastoin perustuslakia, jos se kohtelisi eri lailla työtöntä maahanmuuttajaa suhteessa työttömään Suomen kansalaiseen. Näin ollen nykyinen perustuslain muotoilu on jo osoittautunut Suomen kansalaisille ja veronmaksajille varsin epäedulliseksi.  

On oikeus ja kohtuus, että jokainen kansallisvaltio vastaa ensisijaisesti omista kansalaisistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. 

Suomen kansalaisuus menettää vähitellen merkityksensä ja hyvinvointivaltio rappeutuu, jos perustuslaista johdetut oikeudet annetaan täysimääräisesti vieraiden valtioiden kansalaisille. Suomen kansalaisuus täytyy uudelleen asettaa ansaitsemaansa arvoon. 

Valtion tehtävä, joka on turvata ensisijaisesti omien kansalaisten oikeudet, ei merkitse millään tavalla perusoikeuksien ja niitä lähellä olevien ihmisoikeuksien heikentämistä, vaan kyse on siitä, millä valtiofilosofialla Suomen valtio on olemassa ja miten se puolustaa omien kansalaistensa oikeuksia seuraavat 100 vuotta. 

Ehdotettu muutos on askel vuoden 1995 perustuslakiuudistusta edeltäneeseen vahvojen kansalaisoikeuksien suuntaan. Tuolloisessa perustuslakiuudistuksessa ei riittävästi hahmotettu, miten hyvinvointivaltiota uhkaavaksi ja epäoikeudenmukaiseksi olotila alkaa muodostua, kun Suomen kansalaisten oikeudet ulotettiin koskemaan jokaista Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevaa henkilöä. 

Suomen perustuslakia voidaan tältä osin pitää epäonnistuneena ja universaalissa mittapuussakin poikkeuksellisen vähättelevänä valtion omia kansalaisia kohtaan.