Viimeksi julkaistu 12.5.2022 12.54

Lakialoite LA 19/2022 vp 
Marko Kilpi kok 
 
Lakialoite laiksi rikoslain 2 c luvun muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan, että rikoslain (39/1889) 2 c lukuun lisätään uusi 15 §, jolla Suomessa otetaan käyttöön varmuusvankeus. Ehdotuksen mukaan rikoksen, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta, nojalla ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vankeusaika voitaisiin määrätä jatkettavaksi enintään viidellä vuodella kerrallaan, jos tuomittua vankeusrangaistusta ei pidetä riittävänä muiden hengen, terveyden tai vapauden suojelemiseksi ja on olemassa ilmeinen vaara, että rikoksentekijä syyllistyy uudelleen vakavaan rikokseen. 

PERUSTELUT

Yhteiskunnan turvallisuuden kannalta ongelmallisen ryhmän muodostavat elinkautis- ja muut vakavista, esimerkiksi seksuaali-, väkivalta- tai terrorismirikoksista ehdottomaan vankeuteen tuomitut vangit, joiden riskiä vakavien rikosten uusimiseen voidaan pitää korkeana, mutta edellytykset vankeuden jatkamiselle tai tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämiselle eivät vapauttamista harkittaessa kuitenkaan täyty. 

Norjassa on käytössä varmuusvankeus, joka on pituudeltaan määrittelemätön rangaistus, joka voidaan tuomita, jos henkilö on syyllistynyt vakavaan rikokseen ja tuomioistuin arvioi rikoksen uusimisen olevan todennäköistä. Tuomioistuin voi ennen varmuusvankeuteen tuomitsemista määrätä, että syytetylle on tehtävä mielentilatutkimus. Tuomioistuin määrää varmuusvankeudelle vähimmäis- ja enimmäisajan, ja tuomittu voidaan vapauttaa hänen suoritettuaan määrätyn vähimmäisajan. Tuomioistuin voi kuitenkin syyttäjän vaatimuksesta pidentää enimmäisaikaa viiden vuoden välein. Tuomittu voidaan siis pitää varmuusvankeudessa loppuelämänsä. Määräyksiä varmuusvankeuteen on noin 15 vuosittain. 

Tanskassa on käytössä varmuusvankeus, joka voidaan tuomita, jos henkilö on syyllistynyt vakavaan rikokseen, hänen arvioidaan olevan vaara toisten elämälle ja varmuusvankeus arvioidaan välttämättömäksi. Vankeusrangaistuksesta päättää tuomioistuin, ja tuomiota edeltää aina mielentilatutkimus. Varmuusvankeuteen tuomitaan viideksi vuodeksi, jonka jälkeen tuomioistuin arvioi tarpeen jatkaa varmuusvankeutta. Jos tuomiota jatketaan, arvioi tuomioistuin jatkon tarpeen joka toinen vuosi. Tuomioistuin päättää myös vapauttamisesta. Määräyksiä varmuusvankeuteen on noin 2—5 vuosittain. 

Suomessa ei ole käytössä varmuusvankeutta. Tämä on ongelmallista, sillä myös Suomessa on henkilöitä, joiden vapautuminen merkitsisi vakavaa uhkaa muiden hengen, terveyden tai vapauden kannalta, mutta joiden osalta esimerkiksi edellytykset tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämiselle eivät täyty. HS:n haastattelussa 30.10.2019 psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma arvioi Suomen tilannetta seuraavasti: "Sanoisin niin, että asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee sellainen käsitys, että on olemassa hyvin pieni ryhmä ihmisiä, joita ei tulisi koskaan päästää pois vankilasta." Lauerman mukaan joidenkin arvioiden mukaan heitä on jopa kaksikymmentä. 

Lakialoitteessa esitetään, että Suomessa otetaan käyttöön uudessa rikoslain 2 c luvun 15 §:ssä määriteltävä varmuusvankeus, joka mahdollistaa rikoksen, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta, nojalla ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vankeusajan jatkamisen enintään viidellä vuodella kerrallaan, jos tuomittua vankeusrangaistusta ei pidetä riittävänä muiden hengen, terveyden tai vapauden suojelemiseksi ja on olemassa ilmeinen vaara, että rikoksentekijä syyllistyy uudelleen vakavaan rikokseen. Asiasta päättäisi tuomioistuin syyttäjän vaatimuksesta. 

Rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta, ovat esimerkiksi vakavimmat henki-, väkivalta-, seksuaali- ja terrorismirikokset. Tällaisia ovat esimerkiksi murha, tappo, törkeä pahoinpitely, törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai terroristisessa tarkoituksessa tehty terveyden vaarantaminen. 

Arvioitaessa rikoksentekijän riskiä syyllistyä uudelleen vakavaan rikokseen kiinnitettäisiin sanotun pykälän 2 momentin mukaan erityisesti huomiota vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, tuomitun muuhun mahdolliseen myöhempään rikollisuuteen, tuomitun käyttäytymiseen sekä muuhun tuomitun sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen toimintaan. Vakavalla rikoksella tarkoitetaan lähtökohtaisesti saman tai lähes saman vakavuusasteen rikosta kuin ehdotettavan 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu vähintään kymmenen vuoden enimmäisrangaistukseen johtavan rikoksen tunnusmerkistön täyttävä rikos. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tuomioistuimen oikeudesta syyttäjän vankeusajan jatkamista koskevan vaatimuksen saatuaan määrätä, että tuomitulle tehdään mielentilatutkimus. Sanotun tutkimuksen tekeminen olisi edellytys vankeusajan jatkamiselle. 

Lakialoitteessa esitettävä perusratkaisu mukailee keskeisiltä osin Norjan mallia, kuitenkin siten, että mielentilatutkimusta edellytettäisiin aina kuten Tanskassa. 

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 

Laki rikoslain 2 c luvun muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään rikoslain (39/1889) 2 c lukuun uusi 15 § seuraavasti: 
2 c luku 
Vankeudesta ja yhdistelmärangaistuksesta 
15 § 
Varmuusvankeus 
Sen estämättä, mitä muualla tässä laissa säädetään, voi tuomioistuin syyttäjän vaatimuksesta määrätä rikoksen, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta, nojalla ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vankeusajan jatkettavaksi enintään viidellä vuodella kerrallaan, jos tuomittua vankeusrangaistusta ei pidetä riittävänä muiden hengen, terveyden tai vapauden suojelemiseksi ja on olemassa ilmeinen vaara, että rikoksentekijä syyllistyy uudelleen vakavaan rikokseen. 
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa arvioinnissa koskien rikoksentekijän riskiä syyllistyä uudelleen vakavaan rikokseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, tuomitun muuhun mahdolliseen myöhempään rikollisuuteen, tuomitun käyttäytymiseen sekä muuhun tuomitun sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen toimintaan. 
Edellä 1 momentissa tarkoitetun syyttäjän vaatimuksen saatuaan tuomioistuin voi määrätä, että tuomitulle tehdään mielentilatutkimus. Vankeusaikaa ei voida määrätä jatkettavaksi ennen kuin sanottu tutkimus on tehty. 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 7.4.2022 
Marko Kilpi kok 
Pihla Keto-Huovinen kok 
Timo Heinonen kok 
Wille Rydman kok 
Kalle Jokinen kok 
Heikki Autto kok 
Mia Laiho kok 
Pia Kauma kok 
Ville Kaunisto kok 
Sheikki Laakso ps 
Sami Savio ps 
Kim Berg sd 
Merja Kyllönen vas 
Markku Eestilä kok 
Jari Kinnunen kok 
Jukka Kopra kok 
Joonas Könttä kesk 
Vilhelm Junnila ps 
Veijo Niemi ps 
Juha Mäenpää ps 
Veikko Vallin ps 
Mauri Peltokangas ps 
Minna Reijonen ps 
Mikko Kinnunen kesk 
Hannu Hoskonen kesk 
Jari Koskela ps 
Pauli Kiuru kok 
Mirka Soinikoski vihr 
Katja Taimela sd 
Leena Meri ps 
Tuomas Kettunen kesk 
Matti Semi vas 
Ari Koponen ps 
Jussi Wihonen ps 
Atte Kaleva kok 
Paula Risikko kok 
Elina Valtonen kok 
Janne Sankelo kok 
Petteri Orpo kok 
Matias Marttinen kok 
Anne-Mari Virolainen kok 
Mikko Lundén ps 
Sofia Vikman kok 
Terhi Koulumies kok 
Arto Satonen kok 
Sinuhe Wallinheimo kok 
Kari Tolvanen kok 
Saara-Sofia Sirén kok 
Janne Heikkinen kok 
Heikki Vestman kok 
Ville Valkonen kok 
Pasi Kivisaari kesk 
Sanni Grahn-Laasonen kok 
Mari-Leena Talvitie kok 
Mari Rantanen ps 
Ruut Sjöblom kok