Voimassa olevan lain mukaan kanne virheellisen isyyden kumoamiseksi on nostettava kahden vuoden määräajassa lapsen syntymästä, kun kanteen nostajana on äiti tai mies, joka katsoo olevansa äidin avioliiton aikana syntyneen lapsen isä, tai mies, jonka isyys on todettu avioliiton perusteella. Jos miehen isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella, isyytensä tunnustaneen miehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on vahvistettu.
Määräajan päättymisen jälkeen kanne voidaan ottaa käsittelyyn vain laillisen esteen tai "erittäin painavan syyn" perusteella. Nykyinen oikeuskäytäntö ei kuitenkaan käytännössä tunne painavaa perustetta. Edes THL:n tekemä isyystutkimus, jonka mukaan henkilö 99,9 %:n varmuudella ei ole biologinen isä, ei riitä painavaksi perusteeksi korjata isyys.
Edellisen isyyslain uudistuksen ensisijainen tavoite oli lapsen oikeuksien turvaaminen. Lain mukaan lapsen etu toteutuu lähtökohtaisesti parhaiten silloin, kun lapsen oikeudellisena isänä on biologinen isä. Isyyden korjaamista koskevien pykälien ensisijainen tavoite taas oli virheellisten isyyksien korjaaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Isyyslain 44 § siis toimii lainsäätäjän tahdon vastaisesti loukaten lisäksi lapsen oikeutta tietää biologinen alkuperänsä.
Virheellisen isyyden säilyttäminen keinotekoisten aikarajojen perusteella aiheuttaa tilanteen, joka on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 60/1991) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (63/1999) kanssa. Suomen velvoite on muuttaa kansallinen lainsäädäntönsä vastaamaan ratifioimiaan ihmisoikeussopimuksia.
Mikäli virheellinen isyys jätetään voimaan, velvoitetaan lapsi täysi-ikäiseksi tultuaan selvittämään oma alkuperänsä. Tällaisen tilanteen voidaan arvioida olevan henkilölle henkisesti raskasta ja tuottavan suurta inhimillistä tuskaa, mikä ei voi olla lain tarkoitus. Keinotekoisella aikarajalla aiheutetaan haittaa sille henkilölle, jota lailla yritetään suojella — lapselle.
Aloitteella on kaksi tavoitetta: lapsen oikeusturvan parantaminen ja virheellisten isyyssuhteiden korjaaminen. Ei-biologinen isyys voi paljastua lapsen ollessa minkäikäinen tahansa, ja lapsen etu toteutuu parhaiten, kun isyys vastaa todellisuutta. Tästä syystä isyyden korjaamisen määräaika on poistettava.
Juridisten velvoitteiden lisäksi tällaisissa tapauksissa on huomioitava myös asianosaisille, erityisesti lapselle, aiheutuvat henkiset kärsimykset ja niistä selviäminen.