Lakialoite
LA
24
2016 vp
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
ym.
Lakialoite laiksi työntekijöiden lähettämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Eduskunnalle
Tämä lakialoite on rinnakkaisaloite hallituksen esitykselle HE 39/2016 vp.  
YLEISPERUSTELUT
Eduskunnalle on 1.4.2016 jätetty hallituksen esitys laiksi lähetetyistä työntekijöistä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 39/2016 vp). Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki työntekijöiden lähettämisestä, jossa olisivat säännökset Suomeen lähetettyjen työntekijöiden vähimmäistyöehdoista, lähettävän yrityksen velvollisuuksista, tilaajan velvollisuuksista, työsuojeluviranomaisten yhteistyöstä ja toimivaltuuksista sekä taloudellisten hallinnollisten seuraamusten ja sakkojen valtioiden rajat ylittävästä täytäntöönpanosta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan tähän liittyen muutoksia useaan muuhun lakiin. 
Hallituksen esitys perustuu EU:n lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiiviin 96/71/EY täytäntöönpanodirektiiviin 2014/67/EU, ja se merkitsee monilta osin parannusta lähetettyjä työntekijöitä nykyisin koskevaan sääntelyyn. Hallituksen esityksessä on kuitenkin joitain puutteita, jotka koskevat erityisesti kuljetusalaa sekä rakennusalalle direktiivissä asetettua erityissääntelyä. Näiltä osin hallituksen esitys ei sellaisenaan täytä direktiivin tarkoitusta turvata lähetettyjen työntekijöiden oikeudet kohdemaassa. 
Suomi on perinteisesti ollut edelläkävijä lähetettyjä työntekijöitä koskevassa sääntelyssä. Suomessa on tähän asti käytetty täysimääräisesti EU-sääntelyn tarjoamat mahdollisuudet turvata kansallisella sääntelyllä lähetettyjen työntekijöiden asema sekä lainsäädännön ja työehtosopimusten asianmukainen noudattaminen myös lähetettyjä työntekijöitä koskien. Nyt hallituksen esitys kuitenkin paikoin pyrkii enemmänkin minimitasoon kuin hyödyntämään EU-sääntelyn Suomelle kansallisesti jättämää harkintavaltaa. Tältä osin lainsäätäjällä olisi mahdollisuus tehdä enemmän lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien sekä toisaalta suomalaisen työn kilpailukyvyn turvaamiseksi. 
Maantiekuljetusalaa koskevat muutostarpeet
Hallituksen esityksessä ehdotettu sääntely soveltuu huonosti maantieliikennealalle ja jättäisi sellaisenaan voimaantullessaan sääntelyyn aukkoja, jotka vähentäisivät sen soveltamismahdollisuuksia maantiekuljetusalan työssä. 
Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluu alihankintana ajettu ns. kabotaasiliikenne, mikä on todettu mm. kuljetusalaa koskevien asetusten 1072/2009/EY ja 1073/2009/EY johdannoissa sekä komission asiakirjassa SEC(2006)439, 4.4.2006, joka liittyy lähetettyjen työntekijöiden direktiivin voimaanpanosta raportoimiseen. Lähetettyjä työntekijöitä koskeva EU-sääntely tulee muutenkin sovellettavaksi myös kuljetusalalla, jos kyseessä on työntekijän lähettäminen yritysryhmän sisäisenä siirtona tai vuokratyöntekijänä ja lähettämisen kriteerit muutoin täyttyvät. 
Myös hallituksen esityksessä esitettyä lainsäädäntöä sovellettaisiin siis mainittuihin kuljetuksiin. Hallituksen esityksessä lähetettyjä työntekijöitä koskevaksi laiksi on kuitenkin lukuisia lähetetyn työntekijän työskentelyn kestoon liittyviä aikarajoja, jotka soveltuvat huonosti maantiekuljetusalalle. Työn luonteesta johtuen hallituksen esityksessä ehdotetun lähetettyjä työntekijöitä koskevan lain 8, 10 ja 11 §:n mukainen 10 päivän aikaraja sekä myöskin 7 §:n mukainen 5 päivän aikaraja jäisivät useimmiten täyttymättä. Näin maantiekuljetusalan työt käytännössä jäisivät suurelta osalta ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle. Tätä ei voi pitää ehdotetun sääntelyn tarkoituksen kannalta perusteltuna, eikä se vastaa useimmissa muissa Euroopan maissa noudatettua käytäntöä.  
Tämän vuoksi hallituksen esitykseen lähetettyjä työntekijöitä koskevaksi laiksi ehdotetaan tässä lisättäväksi rajauksia, joiden mukaan tiettyjä laissa säädettyjä aikarajoja ei sovelleta maantiekuljetusalan työhön. 
Tilaajan vastuu lähetetyn työntekijän vähimmäispalkasta rakennusalalla
Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin täytäntöönpanodirektiivissä on kiinnitetty erityistä huomiota rakennusalan työntekijöitten suojelemiseen. Direktiivin 12 artiklan 2 kohdan mukaan lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin liitteessä mainittujen rakennusalan toimintojen osalta jäsenvaltioiden on säädettävä toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että alihankintaketjuissa lähetetyt työntekijät voivat pitää lähettävää yritystä lähimpänä olevaa tilaajaa velvollisena vastaamaan työnantajan ohella tai tämän sijasta työntekijän vähimmäispalkasta sekä eräistä työmarkkinaosapuolten yhteisiin rahastoihin ja instituutioihin liittyvistä maksuista. Direktiivillä siis pyritään turvataan lähetetyn rakennusalan työntekijän oikeutta saada lain ja työehtosopimusten edellyttämä vähimmäispalkkansa sekä asetetaan työntekomaassa toimivalle tilaajalle vastuu huolehtia, että lähetettyjen työntekijöiden oikeudet toteutuvat. 
Hallituksen esityksessä lähetettyjä työntekijöitä koskevaksi laiksi kuitenkin ehdotetaan, että rakennusalan töissä olisi tilaajan vastuun sijasta erityinen rakennuttajan tai pääurakoitsijan velvollisuus selvittää lähetettyjen työntekijöiden maksamattomia palkkoja. Kyseessä olisi toimenpidevelvollisuus, ei aineellinen vastuu työntekijän saatavista. Näiltä osin hallituksen esitys perustuu täytäntöönpanodirektiivin 12 artiklan 6 kohdan poikkeusmahdollisuuteen. 
Täytäntöönpanodirektiivin 12 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa artiklan 2 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden sijasta käyttöön muita "unionin ja kansallisen lain ja/tai käytännön mukaisia muita asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä jotka välittömässä alihankintasuhteessa mahdollistavat toimeksiantajaan kohdistuvat tehokkaat ja oikeasuhteiset seuraamukset väärinkäytöksiin ja petoksiin puuttumiseksi tilanteissa, joissa työntekijöillä on vaikeuksia pitää kiinni oikeuksistaan". 
Direktiivi siis sallii jäsenvaltioiden suoran tilaajavastuun sijasta ottaa käyttöön muita keinoja. Kuitenkin tilaajan vastuu voidaan korvata muilla kansallisessa lainsäädännössä säädettävillä toimenpiteillä vain, kun nämä toimenpiteet ovat direktiivin vaatimusten mukaan asianmukaisia ja mahdollistavat tilaajaan kohdistuvat tehokkaat ja oikeasuhtaiset seuraamukset tilanteissa, joissa työntekijöillä on vaikeuksia pitää kiinni oikeuksistaan.  
Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla muilla aloilla tilaajan vastuusta säätäminen on jätetty kansallisen lainsäätäjän harkinnan varaan ja siis jäsenmaille vapaaehtoiseksi. Rakennusalalla taas jäsenmaille asetetaan velvollisuus säätää tilaajan vastuusta joko 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai 12 artiklan 6 kohdan mukaisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden kautta. Kun jäsenmaille on asetettu sitova velvoite säätää asiasta, on tästä pääteltävä, että myös mahdollisten 12 artiklan 2 kohdan mukaisen tilaajan vastuun korvaavien muiden kansallisten toimenpiteiden tulee olla vastaavalla tavalla lähetetyn työntekijän oikeudet ja tilaajan vastuun toteuttavia. 
Hallituksen esitys kuitenkin sivuuttaa direktiivin mukaisen tilaajan aineellisen vastuun ja korvaa sen tilaajan tietyillä hallinnollisilla velvollisuuksilla sekä rakennuttajaan ja pääurakoitsijaan kohdistuvalla selvitysvelvollisuudella. Hallituksen esityksen mukaan tilaajan vastuu toteutuisi rakennuttajan ja pääurakoitsijan kautta. Tosin jätetään auki, miten tämä toteutuisi, kun rakennuttajan ja pääurakoitsijan lakisääteinen velvollisuus maksamatta jätettyjen vähimmäispalkkojen selvittämiseen kohdistuisi lähettävään yritykseen, eli tilaajaan.  
Voimassaolevassa tilaajavastuulaissa on asetettu tilaajalle sanktioituja hallinnollisia selvitysvelvollisuuksia, joiden voidaan katsoa osin paikkaavan nyt esitetyn lainsäädännön puutteita. Ne eivät kuitenkaan tuota sellaista vastuun tasoa, joka direktiivissä rakennusalan tilaajille pyritään asettamaan. Lisäksi valtiolle maksettavat hallinnolliset sanktiot eivät viime kädessä hyödytä lähetettyä työntekijää eivätkä täytä hänen oikeuksiaan turvattuun vähimmäispalkkaan direktiivissä tarkoitetulla tavalla. 
Kun hallituksen esityksessä lakiin esitetään kirjattavaksi pelkkä selvittelyvelvollisuus ilman aineellista vastuuta ja tämä velvollisuus koskisi rakennuttajaa ja urakoitsijaa ja sen kohteena olisi lähettävä yritys, ei lain voida katsoa asettavan täytäntöönpanodirektiivin 12 artiklan 6 kohdan edellyttämällä tavalla "asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä" jotka mahdollistavat "toimeksiantajaan kohdistuvat tehokkaat ja oikeasuhteiset seuraamukset". 
Tämän vuoksi hallituksen esitykseen laiksi lähetetyistä työntekijöistä esitetään lisäystä, jonka mukaan rakennusalan työssä tilaajalla on rinnakkainen vastuu lähetetyn työntekijän vähimmäispalkasta, jona pidettäisiin työnantajaa sitovan työehtosopimuksen ja lainsäädännön mukaan määräytyvää vastiketta sisältäen palkan lisäksi muut työntekijälle lain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat lisät, korvaukset ja vastaavat rahamääräiset oikeudet, kuten sairasajan palkan. 
Tilaajan vastuu realisoituisi, mikäli työntekijälle ei ole suoritettu lain ja työehtosopimuksen edellyttämää vähimmäispalkkaa kuukauden kuluessa siitä, kun se lain ja sopimusten mukaan erääntyy suoritettavaksi. Tilaaja vapautuisi vastuusta, mikäli se osoittaisi asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistuneensa lähetettyyn työntekijään sovellettavista työehdoista sekä lähettävän yrityksen edellytyksistä suorittaa lain ja työehtosopimuksen edellyttämä vähimmäispalkka. 
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset: 
1. 
Laki 
työntekijöiden lähettämisestä 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 
1 luku 
1 § 
(Kuten HE) 
2 § 
Määritelmät 
Tässä laissa tarkoitetaan: 
1) lähetetyllä työntekijällä työntekijää, joka työskentelee tavallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut ja kyseisessä valtiossa merkittävää toimintaa harjoittava, työnantajana toimiva yritys työsuhteen kestäessä lähettää rajoitetuksi ajaksi tilapäiseen työhön Suomeen tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluja alihankintana, yrityksen sisäisenä siirtona tai vuokratyönä;  
2) alihankinnalla työntekijän lähettämistä lähettävän yrityksen johdolla ja lukuun tehtävään työhön työnantajan ja Suomessa toimivan tilaajan välillä tehdyn sopimuksen nojalla;  
3) yrityksen sisäisellä siirrolla työntekijän lähettämistä työhön samaan yritysryhmään kuuluvaan toisessa valtiossa sijaitsevaan toimipaikkaan tai yritykseen;  
4) vuokratyöllä työntekijän lähettämistä työhön toisen yrityksen käyttöön, kun työnantajana on tilapäistä työvoimaa välittävä tai työvoimaa vuokraava yritys (vuokratyöntekijä);  
5) lähettävällä yrityksellä lähetetyn työntekijän työnantajana toimivaa yritystä;  
6) tilaajalla yritystä tai muuta tahoa, joka ostaa lähettävältä yritykseltä palveluita;  
7) rakennusalan työllä rakentamista, korjaamista, kunnostamista, rakenteiden muuttamista ja hajottamista, joihin luetaan myös kaivaminen, maanrakennus, valmisosien asentaminen ja purkaminen ja varustamis-, asennus-, muutos-, purkamis-, kunnossapito-, huolto-, maalaus-, puhdistus- ja parannustyöt; 
8) rakennuttajalla henkilöä tai organisaatiota, joka ryhtyy rakennushankkeeseen, tai joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta; 
9) pääurakoitsijalla rakennuttajaan sopimussuhteessa olevaa urakoitsijaa, joka on nimetty pääurakoitsijaksi ja jolle kuuluvat työmaan johtovelvoitteet; 
10) maantiekuljetusalalla ajoneuvoilla suoritettavaa kaikenlaisten tavaroiden ja aineiden sekä henkilöiden kuljettamista maanteitse. 
2 luku 
(Kuten HE) 
3 luku 
Lähettävän yrityksen velvollisuudet 
7 § 
Ilmoitus työntekijöiden lähettämisestä 
(1 mom. kuten HE) 
Ilmoitusta työntekijöiden lähettämisestä ei edellytetä, jos yritys lähettää työntekijöitä Suomeen yrityksen sisäisellä siirrolla enintään viideksi työpäiväksi. Laskettaessa työntekijöiden lähettämisen kestoa otetaan huomioon kyseinen lähettämisjakso sekä sen päättymistä edeltävän neljän kuukauden ajalta kaikki muut jaksot, jolloin saman yrityksen sisäisesti siirtämä työntekijä on tehnyt Suomessa työtä. Rakennusalan ja maantiekuljetusalan työssä ilmoitus on kuitenkin aina työn tekemisen edellytys.  
(3 ja 4 mom. kuten HE) 
Työn tekemisen edellytyksenä on 3 ja 4 momentissa tarkoitetun ilmoituksen toimittaminen rakennusalan työssä myös rakennuttajalle ja pääurakoitsijalle sekä maantiekuljetusalan työssä tilaajalle.  
8 § 
Edustajan asettaminen 
(1—3 mom. kuten HE) 
Maantiekuljetusalan työhön ei sovelleta 2 momenttia 
9 § 
(Kuten HE) 
10 § 
Velvollisuus pitää saatavilla tietoja lähetetyistä työntekijöistä Suomessa 
(1 mom. kuten HE) 
Jos lähetetyn työntekijän lähetettynä olo kestää yli kymmenen työpäivää, lähettävän yrityksen tulee pitää saatavilla kirjallisesti Suomessa koko lähettämisen keston ajan lähetetyn työntekijän työskentelyä Suomessa koskeva työaikakirjanpito, palkkalaskelma ja rahoituslaitoksen antama tosite maksetuista palkoista. Maantiekuljetusalan työssä tiedot tulee kuitenkin pitää saatavilla ensimmäisestä työpäivästä lukien. 
(3 ja 4 mom. kuten HE) 
11 § 
Tietojen antaminen tilaajalle alihankinnassa ja vuokratyössä 
(1—3 mom. kuten HE) 
Maantiekuljetusalan työhön ei sovelleta 3 momenttia. 
12 § 
Tietojen antaminen henkilöstön edustajille 
(1 mom. kuten HE) 
Maantiekuljetusalan työssä velvollisuus 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamiselle alkaa ensimmäisestä työpäivästä lukien. 
4 luku 
Tilaajan velvollisuudet  
13 ja 14 § 
(Kuten HE) 
15 § 
Rakennuttajan ja pääurakoitsijan vastuu rakennusalan työssä  
Rakennusalan työssä tilaajalla on lähettävään yritykseen nähden rinnakkainen vastuu 5 §:ssä tarkoitetuista työntekijöiden vähimmäispalkoista. Mikäli lähettävä yritys ei suorita tarkoitettua vähimmäispalkkaa kuukauden kuluessa sen erääntymispäivästä on lähetetyllä työntekijällä oikeus kohdistaa tätä koskeva vaatimus tilaajaan. 
Tilaaja vapautuu vastaamasta lähetetyn työntekijän palkkasaatavasta, mikäli se voi osoittaa asianmukaisella tavalla varmistuneensa lähetyn työntekijän palkkauksen asianmukaisuudesta sekä tilaajan maksukyvystä. 
Lähetetyllä työntekijällä on oikeus ilmoittaa vähimmäispalkan maksamatta jättämisestä myös työmaan rakennuttajalle tai pääurakoitsijalle. Ilmoituksen saatuaan rakennuttajan tai pääurakoitsijan on välittömästi pyydettävä lähettävältä yritykseltä sekä tilaajalta selvitys työntekijälle maksetusta palkasta ja siitä onko palkka 5 §:n mukainen. 
Rakennuttajan tai pääurakoitsijan on toimitettava selvityspyyntö ja lähettävältä yritykseltä saatu selvitys työntekijälle. Selvityspyyntö ja selvitys on työntekijän pyynnöstä toimitettava työsuojeluviranomaiselle. Rakennuttajan tai pääurakoitsijan on säilytettävä selvityspyyntö ja selvitys kaksi vuotta työnteon päättymisestä. 
5—8 luku 
(Kuten HE) 
2.—8. lakiehdotus kuten HE
Helsingissä 29.4.2016 
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
Antti
Lindtman
sd
Eeva-Johanna
Eloranta
sd
Maarit
Feldt-Ranta
sd
Tarja
Filatov
sd
Jukka
Gustafsson
sd
Maria
Guzenina
sd
Tuula
Haatainen
sd
Timo
Harakka
sd
Eero
Heinäluoma
sd
Susanna
Huovinen
sd
Lauri
Ihalainen
sd
Ilkka
Kantola
sd
Mika
Kari
sd
Anneli
Kiljunen
sd
Krista
Kiuru
sd
Suna
Kymäläinen
sd
Sanna
Marin
sd
Ilmari
Nurminen
sd
Johanna
Ojala-Niemelä
sd
Sirpa
Paatero
sd
Nasima
Razmyar
sd
Antti
Rinne
sd
Joona
Räsänen
sd
Kristiina
Salonen
sd
Ville
Skinnari
sd
Satu
Taavitsainen
sd
Erkki
Tuomioja
sd
Tytti
Tuppurainen
sd
Pia
Viitanen
sd
Harry
Wallin
sd
Viimeksi julkaistu 3.5.2016 12.44