Tilaajan vastuu lähetetyn työntekijän vähimmäispalkasta rakennusalalla
Lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin täytäntöönpanodirektiivissä on kiinnitetty erityistä huomiota rakennusalan työntekijöitten suojelemiseen. Direktiivin 12 artiklan 2 kohdan mukaan lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin liitteessä mainittujen rakennusalan toimintojen osalta jäsenvaltioiden on säädettävä toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että alihankintaketjuissa lähetetyt työntekijät voivat pitää lähettävää yritystä lähimpänä olevaa tilaajaa velvollisena vastaamaan työnantajan ohella tai tämän sijasta työntekijän vähimmäispalkasta sekä eräistä työmarkkinaosapuolten yhteisiin rahastoihin ja instituutioihin liittyvistä maksuista. Direktiivillä siis pyritään turvataan lähetetyn rakennusalan työntekijän oikeutta saada lain ja työehtosopimusten edellyttämä vähimmäispalkkansa sekä asetetaan työntekomaassa toimivalle tilaajalle vastuu huolehtia, että lähetettyjen työntekijöiden oikeudet toteutuvat.
Hallituksen esityksessä lähetettyjä työntekijöitä koskevaksi laiksi kuitenkin ehdotetaan, että rakennusalan töissä olisi tilaajan vastuun sijasta erityinen rakennuttajan tai pääurakoitsijan velvollisuus selvittää lähetettyjen työntekijöiden maksamattomia palkkoja. Kyseessä olisi toimenpidevelvollisuus, ei aineellinen vastuu työntekijän saatavista. Näiltä osin hallituksen esitys perustuu täytäntöönpanodirektiivin 12 artiklan 6 kohdan poikkeusmahdollisuuteen.
Täytäntöönpanodirektiivin 12 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa artiklan 2 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden sijasta käyttöön muita "unionin ja kansallisen lain ja/tai käytännön mukaisia muita asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä jotka välittömässä alihankintasuhteessa mahdollistavat toimeksiantajaan kohdistuvat tehokkaat ja oikeasuhteiset seuraamukset väärinkäytöksiin ja petoksiin puuttumiseksi tilanteissa, joissa työntekijöillä on vaikeuksia pitää kiinni oikeuksistaan".
Direktiivi siis sallii jäsenvaltioiden suoran tilaajavastuun sijasta ottaa käyttöön muita keinoja. Kuitenkin tilaajan vastuu voidaan korvata muilla kansallisessa lainsäädännössä säädettävillä toimenpiteillä vain, kun nämä toimenpiteet ovat direktiivin vaatimusten mukaan asianmukaisia ja mahdollistavat tilaajaan kohdistuvat tehokkaat ja oikeasuhtaiset seuraamukset tilanteissa, joissa työntekijöillä on vaikeuksia pitää kiinni oikeuksistaan.
Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla muilla aloilla tilaajan vastuusta säätäminen on jätetty kansallisen lainsäätäjän harkinnan varaan ja siis jäsenmaille vapaaehtoiseksi. Rakennusalalla taas jäsenmaille asetetaan velvollisuus säätää tilaajan vastuusta joko 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai 12 artiklan 6 kohdan mukaisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden kautta. Kun jäsenmaille on asetettu sitova velvoite säätää asiasta, on tästä pääteltävä, että myös mahdollisten 12 artiklan 2 kohdan mukaisen tilaajan vastuun korvaavien muiden kansallisten toimenpiteiden tulee olla vastaavalla tavalla lähetetyn työntekijän oikeudet ja tilaajan vastuun toteuttavia.
Hallituksen esitys kuitenkin sivuuttaa direktiivin mukaisen tilaajan aineellisen vastuun ja korvaa sen tilaajan tietyillä hallinnollisilla velvollisuuksilla sekä rakennuttajaan ja pääurakoitsijaan kohdistuvalla selvitysvelvollisuudella. Hallituksen esityksen mukaan tilaajan vastuu toteutuisi rakennuttajan ja pääurakoitsijan kautta. Tosin jätetään auki, miten tämä toteutuisi, kun rakennuttajan ja pääurakoitsijan lakisääteinen velvollisuus maksamatta jätettyjen vähimmäispalkkojen selvittämiseen kohdistuisi lähettävään yritykseen, eli tilaajaan.
Voimassaolevassa tilaajavastuulaissa on asetettu tilaajalle sanktioituja hallinnollisia selvitysvelvollisuuksia, joiden voidaan katsoa osin paikkaavan nyt esitetyn lainsäädännön puutteita. Ne eivät kuitenkaan tuota sellaista vastuun tasoa, joka direktiivissä rakennusalan tilaajille pyritään asettamaan. Lisäksi valtiolle maksettavat hallinnolliset sanktiot eivät viime kädessä hyödytä lähetettyä työntekijää eivätkä täytä hänen oikeuksiaan turvattuun vähimmäispalkkaan direktiivissä tarkoitetulla tavalla.
Kun hallituksen esityksessä lakiin esitetään kirjattavaksi pelkkä selvittelyvelvollisuus ilman aineellista vastuuta ja tämä velvollisuus koskisi rakennuttajaa ja urakoitsijaa ja sen kohteena olisi lähettävä yritys, ei lain voida katsoa asettavan täytäntöönpanodirektiivin 12 artiklan 6 kohdan edellyttämällä tavalla "asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä" jotka mahdollistavat "toimeksiantajaan kohdistuvat tehokkaat ja oikeasuhteiset seuraamukset".
Tämän vuoksi hallituksen esitykseen laiksi lähetetyistä työntekijöistä esitetään lisäystä, jonka mukaan rakennusalan työssä tilaajalla on rinnakkainen vastuu lähetetyn työntekijän vähimmäispalkasta, jona pidettäisiin työnantajaa sitovan työehtosopimuksen ja lainsäädännön mukaan määräytyvää vastiketta sisältäen palkan lisäksi muut työntekijälle lain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat lisät, korvaukset ja vastaavat rahamääräiset oikeudet, kuten sairasajan palkan.
Tilaajan vastuu realisoituisi, mikäli työntekijälle ei ole suoritettu lain ja työehtosopimuksen edellyttämää vähimmäispalkkaa kuukauden kuluessa siitä, kun se lain ja sopimusten mukaan erääntyy suoritettavaksi. Tilaaja vapautuisi vastuusta, mikäli se osoittaisi asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistuneensa lähetettyyn työntekijään sovellettavista työehdoista sekä lähettävän yrityksen edellytyksistä suorittaa lain ja työehtosopimuksen edellyttämä vähimmäispalkka.
