Suomeen kohdistuva tiedustelu
Suojelupoliisin tietojen mukaan Suomeen kohdistuu jatkuvaa ja laaja-alaista vieraiden valtioiden tiedustelua. Suomeen kohdistuva tiedustelu on hyvin resursoitua ja luonteeltaan pitkäkestoista. Kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne ja suurvaltasuhteiden jännitteet todennäköisesti voimistavat myös Suomeen kohdistuvaa tiedustelua.
Vieraiden valtioiden tiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa Suomen politiikasta, taloudesta, maanpuolustuksesta ja tieteellis-teknisen tutkimuksen tuloksista. Tiedonhankinnan lisäksi osa Suomea vastaan tiedustelua kohdistavista maista pyrkii vaikuttamaan suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaismielipiteeseen. Tiedustelu ja vaikuttaminen kohdistuvat myös järjestöjen, yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tietoon ja toimintaan.
Suomessa on suojelupoliisin mukaan maan kokoon suhteutettuna varsin suuri määrä ulkomaisten tiedustelupalveluiden henkilöstöä. Jatkuvaa Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavaa tiedustelua tekevät edelleen lähinnä Venäjän ja Kiinan tiedusteluorganisaatiot. Suojelupoliisin vastatiedustelu seuraa jatkuvasti tätä toimintaa ja vaikeuttaa aktiivisesti vieraiden valtioiden tiedustelupalveluiden toimintamahdollisuuksia.
Vieraiden valtioiden tiedustelun tavoitteina ovat Suomen politiikan eri osa-alueiden ennakoiminen sekä poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tiedustelupalvelut hyödyntävät laaja-alaisesti tiedonhankinnan eri keinoja ja menetelmiä, aina avointen lähteiden seurannasta tietoverkkoihin murtautumiseen. Kuitenkin edelleen yhtenä keskeisenä keinona on pyrkiä löytämään ja hankkimaan salaisia henkilötietolähteitä toimittamaan tietoja, jotka eivät muutoin olisi saatavilla. Lisäksi vieraiden valtioiden tiedusteluorganisaatiot pyrkivät hankkimaan avustajikseen henkilöitä, joiden avulla yritetään vaikuttaa suoraan tai välillisesti poliittiseen päätöksentekoon ja yleiseen mielipiteeseen.
Rikoslain 12 luku ja vakoilu
Rikoslain 12 luvussa säädetyissä maanpetosrikoksissa on kyse valtion ulkoisen turvallisuuden vaarantamisesta. Maanpetosrikoksia koskeva lainsäädäntö kuuluu itsenäisen valtion tunnusmerkkeihin, ja sillä pyritään turvaamaan valtion itsenäisyys, ulkoinen turvallisuus ja kansainvälinen asema.
Maanpetosrikoksia koskevassa rikoslain 12 luvussa on säädetty rangaistavaksi Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen (RL 12:1), sotaan yllyttäminen (RL 2), varsinainen sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa tapahtuva maanpetosrikos (RL 12:3) ja sen törkeä tekomuoto (RL 12:4), vakoilu (RL 12:5) ja sen törkeä tekomuoto (RL 12:6), turvallisuussalaisuuden paljastaminen (RL 12:7) ja sen tuottamuksellinen muoto (RL 12:8), luvaton tiedustelutoiminta (RL 12:9), puolueettomuusmääräysten rikkominen (RL 12:10) sekä luvussa säädetyn rikoksen tekemiseksi tapahtuva maanpetoksellinen yhteydenpito (RL 12:11).
Rikoslain 12 luvun 5 §:ssä ja törkeän tekomuodon osalta 6 §:ssä kriminalisoidulla vakoilulla tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilö vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle. Vakoilusta tuomitaan myös se, joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka julkistaa tällaisen tiedon. Ulkomaisen tiedustelupalvelun avustamista muilla kuin edellä mainituilla tavoin ei nykyisin ole säädetty rangaistavaksi.
Uusi rangaistussäännös
Esitetyllä rangaistussäännöksellä säädettäisiin rangaistavaksi vieraan valtion hyödyttämiseksi tai Suomen vahingoittamiseksi tapahtuva vieraan valtion tiedustelupalvelun avustaminen tiloja tai välineitä käyttöön luovuttamalla sekä sellainen tietojen luovuttaminen, jota ei ole pidettävä rikoslain 12 luvun 5 ja 6 §:ssä tarkoitettuna vakoiluna.