VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio on heinäkuussa 2023 antanut ehdotuksensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2016/679, jäljempänä yleisen tietosuoja-asetuksen, täytäntöönpanoa koskevista täydentävistä menettelysäännöistä (COM(2023) 348 final). Asetusehdotuksen tarkoituksena on harmonisoida jäsenvaltioiden tietosuojavalvontaviranomaisten yhteistyömenettelyjä rajat ylittävissä tapauksissa. Säännökset koskevat muun muassa valitusten tekemistä ja käsittelyä, valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä, hallinnollisiin asiakirjoihin pääsyä, valvontaviranomaisten kiistanratkaisumenettelyä sekä kiireellistä menettelyä. Asetusehdotuksella ei ehdoteta muutoksia yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelyyn, vaan ehdotus täydentää yleistä tietosuoja-asetusta täsmällisemmillä yhteistyömenettelyitä koskevilla menettelysäännöillä. Asetusehdotus ei myöskään lähtökohtaisesti aiheuta muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön, koska asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto katsoo, että vahvalla tietosuojasääntelyllä on tärkeä rooli henkilötietojen suojan toteutumisessa ja sisämarkkinoiden tehokkaassa toiminnassa. Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välinen yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintojen ja henkilötietojen suojan toteutuminen yhdenmukaisesti EU:ssa.
Valtioneuvosto pitää komission laatiman asetusehdotuksen tavoitteita parantaa valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä rajat ylittävissä tapauksissa sekä varmistaa valittajalle ja tutkinnan kohteena oleville asianmukaiset menettelylliset oikeudet pääasiallisesti kannatettavina. Valtioneuvosto pitää tarkoituksenmukaisena, että yleistä tietosuoja-asetusta täydentävät menettelysäännöt valvontaviranomaisten yhteistyö- ja yhdenmukaisuusmekanismien toiminnasta rajattaisiin koskemaan ainoastaan rajat ylittäviä tapauksia. Valituksen tekijöiden ja tutkinnan kohteena olevien menettelyllisten oikeuksien varmistamiseksi on tärkeää, että nyt ehdotettavaa asetusta sovellettaisiin sekä valituksiin perustuvissa, että viran puolesta käynnistettävissä tapauksissa. Jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä arvioida, onko nyt ehdotettu yksityiskohtainen menettelysääntely kaikilta osin tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Huomiota tulee kiinnittää lisäksi sääntelyn selkeyteen ja täsmällisyyteen, ja esimerkiksi selventää ehdotetun sovintoratkaisun oikeudellinen asema.
Uusien määritelmien osalta tulee varmistaa, että ne ovat riittävän selkeitä ja johdonmukaisia, huomioiden myös niiden suhde kansallisesti hallintoasioissa käytettäviin määritelmiin. Jatkovalmistelun aikana on arvioitava huolellisesti ehdotettujen määräaikojen mahdolliset vaikutukset Tietosuojavaltuutetun toimiston toimintaan sekä myös laajemmat heijastevaikutukset kansallisiin menettelyihin.
Jatkovalmistelussa tulee pyrkiä siihen, ettei asian vireille saattamisen edellytykset, kuten valituslomakkeen käyttöönotto, vaikeuta viranomaisessa asiointia kohtuuttomasti ja että asetus jättää valvontaviranomaiselle riittävästi harkintavaltaa huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä, kun se tutkii valituksia.
Jatkovalmistelussa on huolehdittava, että ehdotetulla sääntelyllä ei luoda valvontaviranomaisten toiminnalle hallinnollisesti liian raskasta ja kansallisen hallintomenettelyn näkökulmasta poikkeuksellisen laajaa kuulemisvelvoitetta. Jatkovalmistelun yhteydessä on syytä arvioida, pitäisikö säännöksiin sisällyttää erityisesti yksinkertaisten asioiden osalta valvontaviranomaisille harkintavaltaa arvioida, milloin ja millä tavalla osapuolien kuuleminen on asian eri vaiheissa tarpeen asian riittäväksi ja asianmukaiseksi selvittämiseksi ja osapuolten menettelyllisten oikeuksien varmistamiseksi.
Edelleen on syytä arvioida asetusehdotuksen luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevia säännöksiä kokonaisuudessaan suhteessa kansalliseen julkisuuslainsäädäntöön ja pyrkiä varmistamaan, ettei ehdotuksella olisi perusoikeuksia kaventavaa vaikutusta asiakirjajulkisuuteen, erityisesti asianosaisjulkisuuteen.
Valtioneuvosto kannattaa tietosuojavalvontaviranomaisten rajat ylittävien menettelyiden sujuvoittamista. Samalla on tärkeää, että ehdotuksesta seuraavat työvaiheet jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille ja EDPB:lle eivät aiheuta tarpeettomasti lisätyötä. Edelleen on tärkeää varmistaa, että täsmällisemmät menettelysäännöt tosiasiallisesti edistävät rajat ylittäviä menettelyjä. Jatkovalmistelussa tulee arvioida tarkemmin, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia ja lisätyömäärää ehdotuksesta ja siinä säädettävistä uusista menettelyvaiheista aiheutuisi Tietosuojavaltuutetun toimistolle. Mahdollisesta kansallisesta lisärahoituksesta päätetään julkisen talouden suunnitelmia ja valtion talousarvioita koskevissa päätöksentekoprosesseissa.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Komission asetusehdotuksessa (COM(2023) 348 final) on kyse jäsenvaltioiden tietosuojavalvontaviranomaisten yhteistyömenettelyjen harmonisoinnista rajat ylittävissä tapauksissa eli tilanteissa, joilla on merkitystä luonnollisille henkilöille useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Päätavoitteina on sujuvoittaa ja tehostaa valvontaviranomaisten yhteistyömenettelyjä sekä varmistaa valituksen tekijöille ja tutkinnan kohteena oleville asianmukaiset menettelylliset oikeudet.
Hallintovaliokunta pitää asetusehdotuksen tavoitteita kannatettavina. Viranomaisten välisen yhteistyön lisääminen rajat ylittävissä asioissa ja tiedon oikea-aikainen jakaminen yhteistyömenettelyyn osallistuville on tärkeää. Valiokunta toteaa, että toimivan yhteistyön ja yhteisten menettelyjen merkitys korostuu erityisesti sellaisissa tapauksissa, joilla on laaja vaikutus rekisteröityihin ETA-alueella.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että ehdotettu sääntely on mahdollisimman selkeää ja täsmällistä. Asetusehdotusta on tältä osin vielä kehitettävä. Valtioneuvoston kannan tavoin valiokunta katsoo, että asetusehdotuksen luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevia säännöksiä on syytä arvioida kokonaisuudessaan suhteessa kansalliseen julkisuuslainsäädäntöön, erityisesti asianosaisjulkisuuteen.
Valiokunta tuo esiin, että hallinnollisen taakan lisääminen viranomaiselle ei yleensä edistä prosessien joustavuutta. Jos valvontaviranomaisille säädetään liian ehdottomia ja yksityiskohtaisia prosessuaalisia lisävelvoitteita, asetuksen tavoitteet voivat jäädä toteutumatta. Valiokunta korostaa, että sääntelystä ei pidä muodostua suhteettoman raskasta hallintoa. Samalla valiokunta katsoo, että jatkovalmistelussa on syytä arvioida, onko ehdotettu yksityiskohtainen menettelysääntely tavoitteiden saavuttamiseksi kaikilta osin tarpeen.
Hallintovaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan tarpeesta arvioida tarkemmin resurssitarve. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvoston kannassa on huomioitu kansalliselle valvontaviranomaiselle ja Euroopan tietosuojaneuvostolle asetusehdotuksesta aiheutuva lisätyömäärä, jotta asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa.