Komissio on antanut heinäkuussa 2023 ehdotuksen Euroopan tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 223/2009 muuttamisesta (COM (2023) 402 final). Voimassa oleva tilastoasetus on hyväksytty vuonna 2009, ja sitä on tarkistettu vuonna 2015. Tilastoasetus luo puitteet Euroopan unionin tilastotoimelle. EU:n tilastotoimi on myös kansallisesti merkittävä tilastoinnin ohjaaja. Euroopan tilastoasetus osaltaan täydentää Euroopan datastrategiaan perustuvia tietopoliittisia säädöksiä, jotka ovat keskeisiä myös julkishallinnon kannalta.
Tilastoasetuksen uudistamistarve on ilmeinen. Yhteiskunnalliset muutokset asettavat vaatimuksia nykyistä ajantasaisemmille ja tiheämmin julkaistaville tilastoille. Digitalisaatio on luonut uusia tietotarpeita samalla, kun saatavilla on myös uusia digitaalisia tietolähteitä. Lisäksi globaalit kriisit, esimerkiksi COVID-19 ja ilmastokriisi, ovat nostaneet tarvetta saada analysoitua tietoa nopeammin päätöksentekijöiden käyttöön. Muutokset ovat asettaneet painetta saada käyttöön myös entistä laajemmin yksityisten tiedontuottajien aineistoja. Lisäksi tilastovirastojen tiedonkeruumenetelmiä on tarvetta uudistaa tehokkaammiksi. Myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut, että Euroopan tilastojärjestelmä ei ole riittävän joustava, jotta se voisi tuottaa nopeasti uusia tilastoja, kun uusia tietotarpeita ilmenee.
Asetusehdotuksen yleisenä tavoitteena onkin se, että uusiin tietotarpeisiin voidaan vastata entistä tehokkaammin. Samalla tavoitteena on vähentää yritysten, tilastovirastojen ja tilastoviranomaisten kustannuksia ja hallinnollista rasitusta. Ehdotuksella pyritään myös luomaan Euroopan tilastojärjestelmälle menettelytapa, jonka avulla se voi reagoida kriisiaikoina kiireellisiin tietotarpeisiin nopeasti, kollektiivisesti ja koordinoidusti. Hallintovaliokunta pitää näitä tavoitteita erittäin tärkeinä.
Asetusmuutoksella uudistetaan tilastointiin liittyviä määritelmiä ja säädetään julkisten ja yksityisten tietoaineistojen nykyistä tehokkaammasta käytöstä tilastoinnissa, kriisiaikojen tiedontuotannosta, yhteistyöstä EU:n tilastotoimessa kuten datan vaihdosta jäsenmaiden tilastovirastojen kesken ja komission (Eurostatin) keskitetysti hankkimien datojen käytöstä jäsenmaissa sekä tilastovirastojen mahdollisista uusista tehtävistä datanhallinnassa ja datapalvelujen tarjoamisessa.
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella asetusehdotus tuo monia parannuksia tilastotoimen kannalta. Asetuksen voidaan katsoa poistavan lainsäädännön harmaita alueita, kun siinä tunnistetaan uudenlaiset tietoaineistot ja säännellään niiden käyttöä. Asetuksen arvioidaan myös helpottavan aineistoneuvotteluja yksityisten tiedonhaltijoiden kanssa ja muutoinkin sujuvoittavan tilastotointa. EU:n tilastoasetus tukee tilastovirastojen tehtävien laajentamista datapalveluihin ja datanhallintapalveluihin. Suomen kansallisessa lainsäädännössä on jo otettu askeleita tähän suuntaan.
Valiokunnalla ei ole ollut käytettävissään puheenjohtajavaltion kompromissiehdotusta, vaan valiokunnan tässä lausunnossaan esittämät huomiot liittyvät valtioneuvoston kirjelmässä esiteltyyn komission ehdotukseen. Sen perusteella asetusehdotus sisältää vielä lisäselvennystä vaativia kohtia.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että asetusehdotuksen suhdetta EU:n tietosuojasääntelyyn selvennetään. Ehdotukseen liittyviä yksityiskohtia tulisi tarkastella suhteessa vaatimuksiin, joita liittyy tietosuojan ohella salassa pidettäviin tietoihin ja julkisuuslainsäädäntöön.
Myös ehdotukseen sisältyviä määritelmiä ja ilmaisuja on hyvä vielä tarkastella suhteessa tietosuojasääntelyyn, että ne toimivat tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen kontekstissa tieteelliseen tutkimukseen tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä ei katsota osaksi tilastolliseen tarkoitukseen tapahtuvaa käsittelyä, vaan käsittelytarkoitukset ovat erilliset. Tieteelliseen tutkimukseen tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn on täytettävä tieteelliselle tutkimukselle asetetut tunnusmerkit, jotka tilastollisen tarkoituksen osalta eivät tule sovellettavaksi.
Komission ehdotuksesta ei myöskään käy selkeästi ilmi, minkälaisia henkilötietoja esimerkiksi ehdotetut tiedonsaantisäännökset sisältävät. Valiokunta viittaa myös valtioneuvoston kirjelmän mainintaan siitä, että relevantteja yksityisiä tietoaineistoja olisivat esimerkiksi televiestintäoperaattoreiden mobiilipaikannusaineistot, kauppojen asiakaskorttiaineistot sekä pankkien maksupääte- ja luottokorttitransaktioaineistot. Valiokunnan käsityksen mukaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa omaksutun henkilötietojen käsitteen laajuuden vuoksi tilastojen laatimisessa käytettävät aineistot sisältävät useissa tapauksissa henkilötietoja. Myös edellä mainitut aineistot ovat sellaisia. Valiokunta pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena, että yksityisiltä tiedontuottajilta saadaan tietoa, kunhan henkilötietojen ja liikesalaisuuksien suoja otetaan huomioon.
Asetuksessa ehdotetaan säädettäväksi yksityisen tietojen haltijan velvollisuudesta asettaa tiedot saataville Euroopan tilastojen kehittämistä ja tuottamista varten sekä tähän liittyvistä menettelytavoista. Lisäksi ehdotuksen mukaan jäsenvaltio ja komissio toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen sen, että yksityinen tietojen haltija asettaa tiedot saataville tehtyjen päätösten mukaisesti. Asetuksessa säädettäisiin komission toimivallasta määrätä hallinnollisia rangaistusluonteisia seuraamusmaksuja. Valiokunta pitää tärkeänä sen varmistamista, että asetuksessa säädettävät seuraamukset ovat tehokkaita ja oikeasuhtaisia. Seuraamusten tulee myös olla linjassa yleisen tietosuoja-asetuksen seuraamussääntelyn kanssa. Lisäksi velvoitteiden tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia.
Jatkovalmistelussa on syytä arvioida, millaisia seuraamuksia ehdotettu sääntely edellyttää kansallisesti. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että tilastolaissa (280/2004) ei ole säädetty hallinnollisista sanktioista, sillä uhkasakko ei ole luonteeltaan hallinnollinen sanktio, vaan päätöksen tai menettelyn tehosteeksi asetettava rahamääräinen tehoste ilman rangaistuksen luonnetta. Valiokunta tähdentää riittävän kansallisen liikkumavaran merkitystä, jotta asetuksen edellyttämä seuraamusjärjestely on mahdollista sovittaa yhteen kansalliseen järjestelmään.
Selvityksen mukaan asetuksella ei olisi vaikutuksia EU:n budjettiin. Asetuksesta aiheutuvat menot on tarkoitus kattaa sisämarkkinaohjelman tilasto-osuudesta, johon on varattu noin 60 miljoonaa euroa vuodessa vuoteen 2027 asti. Komission arvion mukaan jäsenvaltioiden budjettiin ja julkishallintoon arvioidaan kohdistuvan välittöminä nettokustannuksina noin 85 miljoonaa euroa vuodessa.
Valiokunta pitää tärkeänä asetusehdotuksesta aiheutuvien taloudellisten vaikutusten kansallista arviointia. Kustannuksia voidaan arvioida syntyvän muun ohella IT-järjestelmiin liittyvistä järjestelmämuutoksista. Asetusehdotukseen sisältyy säännöksiä kustannusten korvaamisesta yrityksille, kun ne toimittavat tietoa tilastointia varten. Näin ollen asetusmuutoksen voimaantulon jälkeen tilastoviranomaisille voi aiheutua uusia menoja yksityisomisteisten aineistojen hankkimisesta. Toisaalta nykyistä tehokkaampien tietojen keruutapojen arvioidaan vähentävän hallinnollista rasitetta ja hallinnollisia kustannuksia niin tilastoviranomaisille kuin yrityksillekin.