1 Sisäinen turvallisuus
Yleistä
Sisäinen turvallisuus on yhteiskunnan kivijalka. Se uhkaa murentua. Hallintovaliokunta on antanut alkuvuodesta mietintönsä sisäisen turvallisuuden selonteosta (VNS 5/2016 vp). Mietintö sisältää analyysin sisäisen turvallisuuden kehityksestä 1990-luvulta nykypäivään. Tarkastelun painopisteet ovat 2000-luvulla sekä etenkin meneillään olevalla vuosikymmenellä tapahtuneen merkittävän turvallisuusympäristön heikentymisen vaikutuksissa tilanteessa, jossa entiset, niin sanotut perinteiset viranomaistehtävät ovat yhä hoidettavina. Turvallisuusympäristön muutoksesta johtuviin uhkiin liittyy keskinäisriippuvuuksia. Keskeisiä viranomaisten uusia torjuntalohkoja ovat hybridiuhkat (mukaan lukien kyberuhkat ja informaatiovaikuttaminen), uusimuotoinen osin muuttoliikkeeseen ja sen taustoihin linkittyvä terrorismin uhka sekä uudelleen muotoutumassa oleva järjestäytynyt rikollisuus. Mietinnössään hallintovaliokunta linjaa sisäisen turvallisuuden kehittämistoimenpiteet ensi vuosikymmenen puoleen väliin saakka (HaVM 5/2017 vp).
Eduskunta on hyväksynyt mainitun mietinnön pohjalta lausuman, jossa eduskunta muun muassa edellyttää, että hallitus:
1) turvaa sisäisen turvallisuuden keskeisten viranomaisten poliisin, Rajavartiolaitoksen, pelastustoimen, hätäkeskuslaitoksen, Tullin ja Maahanmuuttoviraston suorituskyvyn sekä näiden viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamisen asianmukaiset edellytykset nykyistä paremmin muun muassa vahvistamalla olennaisesti näiden viranomaisten rahoituspohjaa,
2) turvaa myös syyttäjälaitoksen, tuomioistuinten ja Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytykset rikosvastuun toteuttamisessa olennaisesti nykyistä paremmin,
3) korjaa hallintovaliokunnan mietinnöstä HaVM 5/2017 vp ilmenevät sisäisen turvallisuuden puutteet ja epäkohdat sekä varautuu mietinnössä mainittuihin uhkatekijöihin, panostaa kehittämiskohteisiin ja ryhtyy muihin mietinnössä mainittuihin toimenpiteisiin,
4) ottaa hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 5/2017 vp sisäisen turvallisuuden linjausten ja toimenpiteiden perustaksi sekä noudattaa mietinnön linjauksia myös sisäisen turvallisuuden strategiatyössä.
Yleisesti voidaan todeta, että julkisen talouden suunnitelmassa on kiinnitetty huomiota sisäiseen turvallisuuteen ja että suunnitelmaan sisältyy tältä osin käänne positiiviseen suuntaan. Saadun selvityksen perusteella hallintovaliokunta arvioi, että vuodesta 2018 sisäministeriön hallinnonala selviää kutakuinkin nykyisellä suoritustasolla tehtävistään edellyttäen, että vuodelta 2017 puskuriksi jäävä siirtyvä erä on riittävän suuri eli säilyy noin vuodelta 2016 siirtyneen erän suuruisena. Ensi vuoden jälkeiselle ajalle tarvitaan kehysten nostamista viimeistään keväällä 2018. Tilanteeseen vaikuttavat muun muassa aiemmin tehdyt säästöpäätökset. Sisäministeriön hallinnonala on vahvasti toimintamenopainotteinen, mikä merkitsee sitä, että vuoden 2018 jälkeen kehysten alenema vaikuttaa lähes suoraan henkilöstömenoihin. Sisäisen turvallisuuden viranomaisten rationaalisen toiminnan suunnittelu edellyttää rahoitustason määrittelyä kestävällä tavalla pidemmällä aikavälillä.
Kehysselonteon ja asiantuntijakuulemisten perusteella johtopäätösten tekeminen resurssisuunnitelmista ei ole helppoa sen vuoksi, ettei aineistossa esitetä selkeinä laskelmina eri päätösten todellisia vaikutuksia. Lisäyksinä esitetyt irralliset lisämäärärahat saattavat aiempien leikkausten johdosta merkitä ainoastaan kyseisten leikkausten osittaista kompensointia. Ne voivat merkitä myös todellista määrärahan lisäystä, kun ne ovat suurempia kuin laskennalliset tai toteutetut leikkaukset. Tarvittaisiinkin tietojen nykyistä parempaa ankkurointia selkeisiin faktapohjaisiin lähtökohtiin, jotta muutokset avautuvat helpommin ja todellisina.
Kuten edellä mainitusta selontekomietinnöstä ilmenee, sisäisen turvallisuuden toimialalla tarvitaan viranomaisten suorituskyvyn selvää nostamista, jotta uusiin sisäisen turvallisuuden uhkiin kyetään vastaamaan ja huolehtimaan myös perinteisistä tehtävistä, jotka eivät ole kadonneet minnekään. Uudet sopeuttamistoimenpiteet eivät tule kysymykseen. Sisäisen turvallisuuden viranomaiset työskentelevät periaatteella 24/7 vuoden kaikkina päivinä, ja niiden tehtävät ovat lakisääteisiä. Priorisointimahdollisuudet ovat varsin vähäiset, kun otetaan huomioon, ettei viranomaisilla ole valtuuksia jättää lakisääteisiä tehtäviä hoitamatta ilman lainsäädäntöön perustuvaa valtuutta.
Valiokunta viittaa mietinnössään HaVM 5/2017 vp lausuttuun ja sen vuoksi tarkastelee jäljempänä kutakin sisäisen turvallisuuden toimialaa tiivistetysti toistamatta mietinnössä lausuttua.
Poliisitoimi
Vuoden 2017 kehystasosta poliisin toimintamenorahoitus nousee vuonna 2018 noin 709,5 miljoonaan euroon eli 13 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää perusteltuna, että rahoitus kohdennetaan poliisimiesten määrän pitämiseen tasolla 7 200 poliisimiestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimintavalmiusajan heikkeneminen saadaan pysäytettyä ja käännettyä paremmaksi. Harva-alueen turvallisuuspalvelujen heikkeneminen entisestään on välttämätöntä saada estettyä. Myös rikostutkinnassa selvitysprosentit on saatava nousuun. Samalla on kyettävä torjumaan uusia turvallisuusympäristön muutoksesta johtuvia uhkia. Hallintovaliokunnan mietinnössä mainittu poliisimiesten tämän päivän vähimmäistason 7 500 poliisia saavuttaminen ei ole eläkepoistuma huomioon ottaen mahdollistakaan, kun koulutettuja poliisimiehiä ei ole saatavilla ja tehdyt lisäkoulutuspäätökset realisoituvat vasta tulevina vuosina.
Vuoden 2018 jälkeen kehyspäätös johtaa aiempien kehysleikkausten vaikutuksesta vuonna 2019 poliisimiesten määrän jääminen tasolle noin 6 800 henkilötyövuotta. Vuosina 2020 ja 2021 kehysrahoitus riittää enää noin 6 700 poliisin palkkaamiseen.
Sisäisen turvallisuuden selonteossa hallitus on painottanut digitalisaation merkitystä ja sisäisen turvallisuuden viranomaisten edelläkävijyyttä sen hyödyntämisessä jo vuonna 2020. Hallintovaliokunta toteaa, ettei tällainen kehittämistoiminta tai investointirahoitus ole mahdollista kehysten puitteissa ilman erillisrahoitusta. Digitalisaatioon liittyvät toimenpiteet ovat yleensä vuosien hankkeita. Niissä ei ole varaa epäonnistua. Esimerkkinä hankkeesta, jota ei voida pitää menestyksenä, voidaan mainita pitkään vireillä ollut Vitja-hanke.
Poliisin toimitilakustannukset tulevat saadun selvityksen mukaan nousemaan merkittävästi, jopa 10 miljoonaa euroa. Tämä leikkaa olennaisesti varsinaiseen poliisitoimintaan tarkoitettua rahoitusta, eikä siten ole tarkoituksenmukaista. Valiokunta pitääkin välttämätöntä budjetoida täysimääräisinä toimitilamenot erikseen, ellei ole muuta tapaa turvata se, ettei varsinaisen toiminnan rahoitus vähene toimitilakustannusten johdosta. Ajatus siitä, että joka vuosi leikataan toimintamenorahoitusta muun muassa vajaalla toimitilakustannusten nousun budjetoinnilla, ei ole vastuullinen tapa toimia varsinkin, kun otetaan huomioon pitkäaikainen lakisääteisten tehtävien alibudjetointi.
Toimintaympäristön muutokseen liittyen on syytä todeta vielä, että tähän mennessä alle 30 prosenttia turvapaikanhakijoista on saanut oleskeluluvan Suomessa. On otettava huomioon, että maahamme saattaa jäädä ilman laillista statusta merkittävä määrä turvapaikanhakijoita, joita ei saada poistettua maasta. Turvapaikanhakijoiden maastamme poikkeava kulttuuriympäristö, erilainen yhteiskunta- ja oikeuskäsitys sekä luottamus ja suhtautuminen viranomaisiin on tässä yhteydessä tiedostettava.
Väkivaltaisen ekstremismin ja ääriliikkeiden torjunta sekä vihapuheeseen puuttuminen ovat ajankohtaisia poliisin työssä. Keskusrikospoliisin osalta voidaan selontekomietintöön laajemmin viitaten mainita viime aikoina vakavimman rikollisuuden torjunnassa etenkin sota- ja terrorismirikosten työllistäneen ja työllistävän keskusrikospoliisia.
Suojelupoliisin resursseja vahvistetaan kehyspäätöksessä 3,5 miljoonalla eurolla muuttuneen toimintaympäristön johdosta ja uusiin turvallisuusuhkiin vastaamiseksi. Muutokset vaikuttavat suojelupoliisin eri sektoreihin (terrorismin torjunta, valtakunnan sisäinen turvallisuus, laittoman tiedustelun torjunta sekä tiedonkeruu- ja raportointitoiminta). Kehysrahoituksen avulla suojelupoliisin arvioidaan kykenevän nostamaan henkilövoimavaroja vuonna 2018 kuluvan vuoden tasosta noin 20 henkilötyövuodella. Suojelupoliisin toimintaedellytyksiä tulee vahvistaa pitkäjänteisesti, mikä edellyttää myös kehystarkistuksia vuodesta 2019 alkaen rahoitukseen.
Rajavartiolaitos
Yleistä
Turvallisuustilanteessa ei ole myöskään Rajavartiolaitoksen osalta näköpiirissä nopeaa käännettä parempaan.
Sisäministeriö on esittänyt Rajavartiolaitokselle kehyskaudelle asiallisena pidettävää 32 miljoonan euron lisäystä. Tästä kehyslisäyksestä on ollut tarkoitus käyttää 12 miljoonaa euroa palvelutason parantamiseen, 5,7 miljoonaa euroa itärajan valvonnan tason palauttamiseen, 8,7 miljoonaa euroa lisääntyviin EU-velvoitteisiin ja 5,7 miljoonaa euroa Helsinki-Vantaan lentokentän kasvavan liikenteen rajatarkastusten sujuvuuden takaamiseen. Sisäministeriön esitykseen sisältyy lisäksi viiden meriveneen hankintaan 16,5 miljoonan euron rahoitus ja kahden vartiolaivan peruskorjaukseen 8 miljoonaa euroa peruskorjaukseen kehysvuodelle 2021.
Rajavartiolaitoksen toimintamenot (26.20.01)
Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin kehykseen sisältyy 10 miljoonan euron lisäys. Kysymys on aiempaan nähden ennen kaikkea positiivisesta signaalista Rajavartiolaitoksen suorituskyvyn parantamiseksi. Todellisuudessa on kysymys aiempien leikkausten johdosta vuoden 2017 talousarvioon nähden vajaan 3 miljoonan euron rahoituksen kehyslisäyksestä vuodelle 2018, kun vuonna 2019 kehyksen mukaan palataan kutakuinkin nykytasolle. Vuosille 2020 ja 2021 kehysrahoitus nousisi kuluvan vuoden talousarvioon nähden hieman vajaat 3,5 miljoonaa euroa.
Valiokunta pitää tärkeänä, että käytettävissä oleva lisärahoitus kohdennetaan henkilöresurssivajauksen lieventämiseen. Sisäisen turvallisuuden selontekomietinnössä valiokunta korostaa olevan välttämätöntä palauttaa uskottava ja itsenäinen itärajan vartiointi ja luoda valmius vastata mahdolliseen pitempikestoiseen rajatilanteen heikentymiseen. Tämä edellyttää muun muassa vahvaa ja välitöntä panostusta lisähenkilöstön koulutukseen ja rekrytointiin. Valtiontalouden kehyksiin sisältyvä rahoitus ei täytä tätä vaatimusta, mutta parantaa tilannetta hieman nykyisestä.
Kehysrahoitus mahdollistaa noin 55 henkilötyövuoden lisäyksen itärajan valvontaan (3,5 miljoonaa euroa) ja vastaavan henkilöstöpanostuksen kasvaviin EU-velvoitteisiin sekä noin 45 henkilön lisävahvistuksen Helsinki-Vantaan lentokentän liikenteen kasvun johdosta (3,0 miljoonaa euroa). Koska todellinen lisäys on noin 3,5 miljoonaa euroa, vajaat 7 miljoonaa euroa on sopeutettava vähennyksinä muista menoista.
Saadun selvityksen mukaan Rajavartiolaitos joutuu jatkamaan sopeuttamistoimia ja tähän liittyen muun muassa sulkemaan merivartioasemia. Tältä osin valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, ettei merivartioasemilla ole enää samalla tavalla kuin aiemmin toiminnallista merkitystä. Ne ovat nykyisin lähinnä lepoa, varusteiden ja kaluston säilyttämistä varten. On myös huomattava, että nykyään on käytössä ponttoonien varassa siirrettäviä merivartioasemia.
Ilma- ja vartioalusten hankinta (26.20.70)
Meripelastukseen ja rajavalvontaan käytettävän kaluston tulee olla toimintakuntoista ja toimintavarmaa vaihtelevissa merellisissä olosuhteissa. Rajavartiolaitoksella on tästä syystä tarve korvata vanhentuneet 1960—1980-luvulla hankitut rannikkovartioveneet ja kaksi ulkovartiolaivaa (Tursas ja Uisko).
Rajavartiolaitokselle on myönnetty 6 miljoonan euron rahoitus kahden uuden rannikkovartioveneen hankintaan. Sisäministeriön esittämää 16,5 miljoonan euron lisävaltuutta ei ole sisällytetty kehykseen viiden vartioveneen hankintaan. Kun useamman veneen hankinnan kustannushyödyt jäävät saamatta, on valiokunnalle esitetty arvio, että myönnetty rahoitus riittää puolentoista kustannustehokkaan kelirikko-, pelastus-, sammutus-, hinaus- ja öljyntorjuntakyvyn omaavan rannikkovartioveneen hankintaan.
Kahden vartiolaivan peruskorjaaminen jatkaisi niiden kustannustehokasta käyttöikää aina 2030-luvulle saakka. Tähän tarvitaan vuoden 2021 kehyksiin 8 miljoonaa euroa rahoitusta ja saman suuruista tilausvaltuutta vuodelle 2022.
Yhteenveto
Edellä lausuttua täydentäen valiokunta pitää välttämättömänä, että kevään 2018 valtiontalouden kehyksissä tehdään tarvittavat korotukset vuosien 2019—2021 kehyksiin. Tästä lähtökohdasta valiokunta pitää mahdollisena suhtautumista myönteisesti Rajavartiolaitoksen toimintamenojen rahoituskehykseen vuodelle 2018.
Tulli
Tullilla on oma tärkeä tehtävänsä sisäisen turvallisuuden kokonaisuudessa. Tullin tehtävänä on huolehtia siitä, että se poimii mittavasta ulkomaan liikenteen tavaravirrasta rahdin, postilähetysten ja matkatavaroiden joukosta huumausaineet, aseet ja räjähteet ja muut vaaralliset aineet. Tullivalvonta on keskeinen osa Tullin rikostorjuntaa.
Tulli on pidempään joutunut sopeuttamaan toimintaansa yhä niukkeneviin rahoituskehyksiin. Henkilöstön määrä uhkaa vähentyä edelleen kehyskaudella, ja siten Tullin kyky hoitaa tullivalvontaa ja tullirikostorjuntaa heikkenevät. Valitettavaa on, ettei kehysselonteko sisällä Tullille positiivisia kehystarkistuksia.
Pelastustoimi ja hätäkeskuslaitos
Pelastustoimi
Pelastustoimi uudistetaan maakuntauudistuksen yhteydessä (HE 15/2017 vp ja HE 16/2017 vp) muodostettavien 18 maakunnan pohjalle. Uudistuksen tarkoituksena on turvata laadukas ja tehokas pelastustoimen järjestelmä, jonka avulla varmistetaan pelastustoimen toimintavalmius ja suorituskyky. Tähän kokonaisuuteen sisältyy muun muassa koulutusjärjestelmän uudistaminen ja sopimuspalokuntajärjestelmän kehittäminen.
Hätäkeskuslaitos
Valiokunta on pidempään ollut huolissaan hätäkeskuslaitoksen toimintaedellytyksistä. Vuonna 2016 hätäkeskuslaitoksen toteutunut henkilöstömäärä on ollut tasolla 600 henkilöä. Kuluvalle vuodelle esitetty arvio on 580 henkilötyövuotta. Kehysrahoituksen lasketaan riittävän 560—580 henkilövuositason ylläpitämiseen. Hallintovaliokunta on pitänyt arvioissaan henkilöstön minimimääränä 600 hätäkeskuslaitoksen palveluksessa olevaa työntekijää. Tällä turvattaisiin nykytasoinen hätäkeskustoiminta. Todettakoon, että hätäkeskuspuheluihin vastaaminen on hidastunut vuonna 2016 vastausajoissa siten, että 10 ja 30 sekunnin vastausajat ovat koskeneet 91 prosenttia ja 92 prosenttia puheluista. Vuonna 2014 toteutuma on mainituilla vastausajoilla ollut vielä 95 prosenttia ja 98 prosenttia.
Maahanmuutto
Turvapaikkahakemusten määrä
Kehyskaudella varaudutaan 7 000 vuosittaiseen turvapaikanhakijaan. Lukuun sisältyvät myös kiintiöpakolaiset ja EU:n sisäisten siirtojen myötä saapuvat turvapaikanhakijat. Lukuun sisältyy kuitenkin epävarmuutta senkin johdosta, että Eurooppaan pyrkivien määrät näyttävät pysyvän korkeina, vaikka maahamme saapuneiden määrä on alentunut vuoden 2015 tasosta.
Maahanmuuttovirasto ja vastaanottokeskukset (26.40.01)
Unionissa on edelleen käsiteltävänä komission vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla tekemät säädösehdotukset yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta (CEAS-paketti, Common European Asylum System). Esitysten hyväksyminen on välttämätöntä Euroopan laajuisen maahanmuuttokriisin hallitsemiseksi. Niiden voimaan tulon odotetaan aiheuttavan taloudellisia ja viranomaistoimintaan kohdistuvia vaikutuksia. Unionitason neuvottelujen keskeneräisyydestä johtuen ei kuitenkaan ole kyetty vielä arvioimaan mahdollisia lisäresursointitarpeita koskien- vuosien 2018—2021 kehysehdotusta.
Kehysehdotus merkitsee nykyrahoituksen tason merkittävää laskua muun muassa vastaanottopaikkojen tarpeen vähentyessä turvapaikka-asioiden käsittelyprosessien edetessä ja samalla vastaanoton piirissä olevien määrän vähentyessä vuoden 2015 tähän mennessä toteutuneesta huipputasosta.
Uudet unionivelvoitteet ja turvapaikanhakijoiden mahdollinen uudelleen käynnistyvä määrän kasvu saattaa johtaa kehyskaudella tarpeeseen palauttaa maahanmuuttoviraston ja valtion vastaanottokeskusten toimintamenot vuoden 2017 talousarvion tasolle.
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto (26.40.21)
Momentin määrärahataso pienenee olennaisesti kuluvan vuoden talousarviosta johtuen 7 000 vuosittaisesta turvapaikanhakijasta. Edelliseen 10 000 turvapaikanhakijaan perustuneeseen kehyspäätökseen nähden määrärahataso putoaa puoleen, vaikka hakijoiden määrä ei vähene samassa suhteessa. Tarkoitus on kyetä turvaamaan kaikille turvapaikanhakijoille lainsäädännön mukaan kuuluvat palvelut. Kustannushaasteen muodostaa kuitenkin vastaanottojärjestelmästä poistumisen hidastuminen.
Vapaaehtoinen paluu (26.40.22)
Vuoden 2017 talousarvioon sisältyy uusi arviomäärärahamomentti vapaaehtoisen paluun matkakustannusten ja paluuavustusten sekä palvelutuottajalle vapaaehtoisen paluun järjestämisestä aiheutuvien menojen kattamiseksi. EU:n paluudirektiivin (2008/115/EY) mukaan vapaaehtoinen paluu on ensisijainen paluun vaihtoehto. Direktiivin velvoitteet on sisällytetty ulkomaalaislakiin (301/2004), ja lisäksi on annettu asetus vapaaehtoisen paluun avustuksesta (854/2015).
Vuonna 2018 on kehyksiin varattu 6,8 miljoonaa euroa vapaaehtoisen paluun edellä mainittuihin kustannuksiin, mikä merkitsee miljoonan euron lisäystä kuluvan vuoden talousarvioon nähden. Tämän jälkeen tulevina vuosina kehystä alennetaan miljoonalla eurolla kahtena seuraavana vuotena edelliseen vuoteen verrattuna.
Valiokunta korostaa, että laittoman maassa oleskelun torjuntaa tulee tehostaa käytettävissä olevin eri toimenpitein. Valvontaa on syytä tehostaa ja ohjata mahdollisimman tehokkaasti kielteisen päätöksen oleskelulupahakemukseensa saaneita vapaaehtoisen palautusjärjestelmän piiriin. Tarpeen mukaan on käytettävä pakkopalautuksia.
Vastaanottotoiminnan asiakkaille maksettavat tuet (26.40.63)
Kehyksissä on vuodelle 2018 osoitettu noin 36 miljoonaa euroa, joka on noin miljoona euroa kuluvan vuoden talousarvion arviomäärärahaa vähemmän. Kahtena seuraavana vuonna kehystaso on noin 34 miljoonaa euroa ja vuonna 2021 noin 32 miljoonaa euroa. Määrärahatarve perustuu olettamaan vastaanoton piirissä olevien määrästä. Kuntapaikkojen puute ja siitä johtuvat viiveet kuntiin siirtymisessä ja käsittelyprosessien kesto hallintotuomioistuimissa pidentävät turvapaikanhakijoiden aikaa vastaanoton piirissä ja kasvattavat samalla turvapaikanhakijakohtaisia valtion kustannuksia.
Kotoutuminen
Valiokunta korostaa oleskeluvan saaneiden tehokkaan kotouttamisen ja kotoutumisen tärkeyttä. Kotoutumiseen liittyy olennaisena seikkana kotikunnan löytäminen, sijoittuminen kuntaan. Haasteena tässä suhteessa on ollut kuntapaikkojen saatavuus. Kunnissa ei ole ollut riittävästi halukkuutta oleskeluvan saaneiden sijoittamiseen. Perusteena on esitetty kunnissa riittämättömiksi koetut valtion korvaukset kunnille aiheutuvista kustannuksista.
Kuntiin muuttamisen helpottamiseksi Maahanmuuttovirasto on ryhtynyt omiin asunnon hankkimiseen liittyviin tukitoimiin. Tämä on valiokunnan mielestä perusteltua, koska vastaanoton pitkittyessä sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan voi vaikeutua ja koska pitkittyneestä vastaanotosta aiheutuu valtiolle ylimääräisiä kustannuksia. Lisäksi osa oleskeluluvan saaneista on omatoimisesti kyennyt järjestämään itselleen asunnon.
Toteutuneet kuntasijoituspaikat ovat vuoden 2015 1 500 sijoituspaikasta nousseet viime vuonna toteutumaan 3 309 paikkaa. Kuluvalle vuodelle viranomaiset ovat asettaneet tavoitteen 4 000 kuntapaikkaa. Valiokunta tähdentää kuntien roolia tehokkaassa kotouttamisessa.
Syyttäjälaitos ja tuomioistuimet
Syyttäjälaitos ja tuomioistuimet kuuluvat varsinaisesti lakivaliokunnan toimialaan. Syyttäjillä ja yleisillä tuomioistuimilla on joka tapauksessa olennainen asema rikosoikeudenhoidon kokonaisuudessa. Sen vuoksi on myös hallintovaliokunnan toimialan kannalta aivan olennaista, että rikosvastuun toteuttamisen kaikki toimijat omaavat asianmukaiset edellytykset tehtäviensä hoitamiseen.
Turvapaikka-asioissa haetaan kielteiseen päätökseen muutosta lähes poikkeuksetta valittamalla hallinto-oikeuteen. Kehyskauden sopeuttamistoimenpiteet ulottuvat säästöinä myös hallinto-oikeuksiin. Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan tuomioistuinten pidemmän aikavälin kehittämistä linjaavan oikeudenhoidon uudistamisohjelman vaikutukset ovat jääneet tähän mennessä suhteellisen vähäisiksi. Ohjelman merkittävä peruslinjaus on saadun tiedon mukaan siinä, että oikeusturvaa on tuotettava tulevaisuudessa yhä vähemmillä kokonaiskustannuksilla. Valiokunta tähdentää, ettei muutoksenhakijoiden oikeusturvaa saa kuitenkaan vaarantaa. Esimerkiksi turvapaikka-asioissa nähdään tuomioistuintasolla tarpeelliseksi pitää suullisia käsittelyjä aiempaa enemmän.
Kansainvälistä suojelua koskevien asioiden muutoksenhaku on kuluvan vuoden helmikuun alusta lukien hajautettu Helsingin hallinto-oikeuden lisäksi kolmeen muuhun hallinto-oikeuteen. Hajauttaminen on osoittautunut tärkeäksi toimenpiteeksi Helsingin hallinto-oikeuden työtaakan kannalta. Joka tapauksessa vireillä olevien kansainvälistä suojelua koskevien muutoksenhakuasioiden määrien arvioidaan pysyvän korkeina vielä ainakin ensi vuoden, mahdollisesti pidempäänkin.
2 Kuntatalous
Kuntatalouden rahoitusasema
Hallitus on asettanut ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassaan rahoitusasematavoitteet julkiselle taloudelle ja sen alasektoreille. Kuntataloudelle asetetun rahoitusasematavoitteen mukaan kansantalouden tilinpidon mukainen paikallishallinnon nettoluotonanto saa olla vuonna 2019 korkeintaan -0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämän tavoitteen tukemiseksi on asetettu euromääräinen menorajoite, jolla rajoitetaan valtion toimenpiteistä aiheutuvaa painetta kuntien toimintamenoihin. Kunnat voivat kuitenkin itse päättää muun muassa siitä, missä laajuudessa ne toteuttavat tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä.
Kuntatalouden menorajoite on -450 miljoonaa euroa vuonna 2019. Menorajoitteessa on otettu huomioon eräiden aikaisempien toimenpiteiden vaikutusarvioiden tarkentuminen, mm. vanhuspalvelujen laatusuosituksen ja erikoissairaanhoidon alueellisen tehostamisen osalta. Uutena toimenpiteenä on huomioitu ammatillisen koulutuksen uudistukseen liittyvä oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelujen laajentuminen. Vuodesta 2019 lähtien menorajoitteen tasossa on huomioitu maakunta- ja soteuudistus, jonka myötä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevat toimenpiteet kohdistuvat jatkossa kuntatalouden sijasta maakuntiin. Maakunta- ja soteuudistuksen vuoksi kuntatalouden menorajoitteen taso ei ole vertailukelpoinen edelliseen julkisen talouden suunnitelmaan.
Kehyskaudella valtionosuuksia alentaa hallitusohjelmassa päätetty indeksikorotusten jäädytys sekä kilpailukykysopimukseen liittyvä vähennys, josta osa siirtyy maakunnille vuonna 2019. Ensimmäistä kertaa myös valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus alentaa valtionosuuksia. Peruspalvelujen valtionosuudessa vaikutus on -73 miljoonaa eroa ja opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan valtionosuuksissa -5 miljoonaa euroa. Peruspalvelujen valtionosuudessa on huomioitu vuodesta 2019 lähtien maakunta- ja soteuudistukseen liittyvä 5,7 miljardin euron siirto maakuntien rahoitukseen.
Kiinteistöveroa korotetaan hallituskaudella asteittain yhteensä 100 miljoonalla eurolla. Lisäksi vuonna 2017 toteutettiin 50 miljoonan euron lisäkorotus kiinteistöveroon, jolla kompensoitiin vuonna 2017 varhaiskasvatusmaksujen alentamista. Hallitusohjelman mukaan tuloveroperusteisiin tehtävät muutokset kompensoidaan kunnille, joten niillä ei ole vaikutusta kuntatalouden rahoitusasemaan.
Varhaiskasvatuksen maksuja alennetaan edelleen 1.1.2018 lukien. Maksualennuksen vaikutukset kuntatalouteen kompensoidaan korottamalla valtionosuuksia, kiinteistöveroa ja kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta.
Hallintovaliokunta toteaa, että julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvien hallituksen toimenpiteiden yhteisvaikutus on nettomääräisesti kuntataloutta selvästi vahvistava vuoden 2019 tasolla, mikäli kunnat ja kuntayhtymät toteuttavat toimet täysimääräisesti. Lisäksi maakunta- ja soteuudistus siirtää kunnilta pois väestön ikääntymisestä aiheutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon menopaineet.
Selvityksen mukaan kuntatalous on saavuttamassa hallituksen asettaman rahoitusasematavoitteen. Valiokunta korostaa, että menorajoite ja muut hallituksen rahoitusasematavoitteen saavuttamista tukevat toimet ovat kuntien kannalta olennaisen tärkeitä. Valiokunta tähdentää myös kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä. Rahoitusasematavoitteen saavuttaminen vaatii valiokunnan käsityksen mukaan pitkäjänteistä tulojen ja menojen maltillista kehitystä sekä investointitarpeet huomioivaa tulorahoitusta.
Kuntatalouden kehitysnäkymät
Vuonna 2016 koko kuntatalouden kirjanpidollinen tulos parani edellisestä vuodesta huomattavasti päätyen noin 842 miljoonaan euroon. Kuntien vuosikate vahvistui vuonna 2016 yli 500 miljoonaa euroa, mutta kuntayhtymien vuosikate heikkeni noin 50 miljoonaa euroa. Kuntien vuosikatteen vahvistuminen johtui ensisijaisesti toimintamenojen matalasta 0,4 prosentin kasvusta. Tulosta paransivat erityisesti kuntien omat sopeuttamistoimenpiteet.
Kuntien väliset erot ovat kuitenkin suuret. Vuoden 2016 tilinpäätösarvioiden mukaan tilikauden tulos on negatiivinen noin joka kolmannessa kunnassa. Kuntien lainakanta nousi vuonna 2016 noin 16,0 miljardiin euroon eli 2 938 euroon/asukas. Kuntayhtymissä lainakannan kasvu oli hitaampaa. Kuntien vuoden 2015 tilinpäätöksiin ja vuoden 2016 tilinpäätösarvioihin perustuen arvioidaan, että erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettelyyn tulee vuonna 2017 kahdesta neljään kuntaa konsernitilinpäätösten perusteella.
Kehyskaudella toimintamenojen kasvun arvioidaan jatkuvan maltillisena lähivuodet. Ongelmaksi saattaa sen sijaan muodostua tulojen aleneminen. Investointimenoja kasvattavat kasvukeskusten rakennushankkeet, korjausinvestoinnit sekä vilkas sairaalarakentaminen. Kuntatalouteen kohdistuvista sopeutustoimista huolimatta kuntatalouden lainanottotarvetta heijastava toiminnan ja investointien rahavirta on lähivuosina alijäämäinen.
Maakunta- ja soteuudistus pienentää kuntatalouden menopaineita vuodesta 2019 alkaen. Nyt käsillä on valtiovarainministeriön ensimmäinen maakunta- ja soteuudistuksen huomioiva kehitysarvio, jossa kaikkia uudistukseen liittyviä yksityiskohtia ei ole vielä pystytty ottamaan huomioon. Arviot sote- ja maakuntauudistuksen vaikutuksista tarkentuvat uudistusvalmistelujen edetessä. Ennuste on aikaisempaan tapaan painelaskelma, jossa ei huomioida kuntien omia toimenpiteitä.
Kuntatalouden lainakannan kasvun oletetaan taittuvan soteuudistuksen myötä. Sen sijaan kuntien suhteellinen velkaantuneisuus kasvaa, sillä samaan aikaan, kun kuntatalouden tulot puolittuvat, vain pieni osa veloista siirtyy maakuntiin. Tämä aiheuttaa suuria haasteita jo ennestään velkaantuneille kunnille, joilla on merkittäviä investointipaineita.
Kilpailukykysopimuksen julkista taloutta heikentävästä vaikutuksesta valtaosa kohdistuu valtiontalouteen. Kilpailukykysopimus alentaa kuntien työvoimakustannuksia, mutta se pienentää myös kuntien verotuloja palkkasumman ja työntekijämaksujen muutosten kautta. Kilpailukykysopimuksen perusteella kuntataloudessa tehtävät vähennykset otetaan huomioon valtionosuuksissa. Valtionosuusvähennysten jälkeen kilpailukykysopimuksen vaikutus kuntatalouteen on lievästi kiristävä.
Hallintovaliokunta toteaa, että kilpailukykysopimuksen hyödyt, veropohjan muutokset ja valtionosuusvähennykset vaikuttavat eri kuntiin eri tavoin, joten sopimuksen kokonaisvaikutus voi yksittäisissä kunnissa poiketa merkittävästikin valtakunnallisista keskiarvoista. Valiokunta kuitenkin katsoo, että kilpailukykysopimuksen suotuisat vaikutukset työllisyyteen hyödyttävät pidemmällä aikavälillä myös kuntataloutta.
3 Maakunta- ja soteuudistus
Julkisen talouden suunnitelmassa on huomioitu maakunta- ja soteuudistusta koskeva hallituksen esitys HE 15/2017 vp, kuten myös ne valtiolta maakunnille siirtyvät tehtävät, joista hallitus on tehnyt linjaukset, mutta joita koskevat hallituksen esitykset on tarkoitus antaa myöhemmin vuoden 2017 aikana. Valinnanvapauslainsäädäntöön liittyviä vaikutuksia ja maakuntien siirtymävaiheen kustannuksia ei julkisen talouden suunnitelmassa ole otettu huomioon.
Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan maakuntataloutta tultaisiin jatkossa käsittelemään julkisen talouden suunnitelmassa kokonaisuutena, ja sille asetettaisiin rahoitusasematavoite. Nyt käsiteltävänä olevassa julkisen talouden suunnitelmassa maakuntatalouden rahoitusasematavoitetta ei ole vielä asetettu. Sen sijaan siinä on pyritty huomioimaan uudistuksen keskeiset vaikutukset valtion- ja kuntatalouteen. Selvää on, että osa vaikutuksista tarkentuu vielä jatkovalmistelussa.
Selvityksen mukaan valtio osoittaa maakunnille rahoitusta vuonna 2019 yhteensä 21,5 miljardia euroa, josta yleiskatteisen rahoituksen osuus on yhteensä 18,6 miljardia euroa. Rahoitus koostuu siirroista, jotka tehdään peruspalvelujen valtionosuudesta ja muilta menomomenteilta, sekä lisäyksestä, joka vastaa valtion tuloverojen tuoton kasvua uudistuksen veromuutosten seurauksena. Kuntien tehtävien ja rahoitustarpeen vähentyessä kunnallisveroprosentteja alennetaan ja kuntien osuutta yhteisöverosta supistetaan ja vastaava verotuotto kerätään valtion verotuloina. Selvityksen mukaan verotusmuutokset toteutetaan siten, että ansiotuloverotus ei kiristy uudistuksen seurauksena. Tähän liittyen verotusta kevennetään uudistuksen yhteydessä noin 250 miljoonalla eurolla vuoden 2019 alusta lukien.
Uudistuksen seurauksena valtion budjettitalouden tulot ja menot nousevat molemmat yli 13 miljardilla eurolla vuonna 2019. Saadun selvityksen mukaan tehtävien ja niiden rahoituksen siirto maakunnille ei lähtökohtaisesti vaikuta budjettitalouden tasapainoon, mutta uudistukseen liittyvät toimeenpanokustannukset sekä siihen liittyvä ylimääräinen veronkevennys kuitenkin heikentävät sitä. Lisäksi maakunta‑ ja soteuudistuksen vaikutus näkyy nopeammin budjetin menoissa kuin verokertymissä, mikä heikentää osaltaan budjettitalouden tasapainoa vuonna 2019.
Maakunta- ja soteuudistuksen toimeenpanon valmisteluun ja ohjaukseen on vuodelle 2017 varattu rahoitusta 31,3 miljoonaa euroa ja vuodelle 2018 osoitetaan rahoitusta 58,4 miljoonaa euroa, josta maakuntahallinnon kustannukset ovat suurin yksittäinen erä. Vuonna 2019 rahoitus on 7,7 miljoonaa euroa, vuonna 2020 se on 2,2 miljoonaa euroa ja vuonna 2012 se on 1,2 miljoonaa euroa.
Maakuntien perustamisen myötä valtion ohjaustehtävät lisääntyvät, mihin liittyen valtiovarainministeriön toimintamenoihin osoitetaan 1,8 miljoonan euron lisäys sekä sosiaali‑ ja terveysministeriön toimintamenoihin 0,7 miljoonan euron lisäys. Valinnanvapauskokeiluihin kohdennetaan 100 miljoonaa euroa vuodelle 2018.
Uudistuksen mittavuuteen nähden toimeenpanoon varatut resurssit näyttävät melko vaatimattomilta. Lisäksi tietohallinnon ja tietojärjestelmien resurssitarpeet tarkentuvat vasta jatkovalmistelussa. Valiokunta pitää joka tapauksessa myönteisenä, että hallitus esittää vuoden 2017 lisätalousarvioesityksessä maakunta- ja soteuudistuksen valmisteluun ja väliaikaishallinnon menoihin 22 miljoonan euron lisäystä. Lisäksi valinnanvapauskokeiluihin esitetään 30 miljoonan euron lisärahoitusta.
Tietohallinnon ja tietojärjestelmien kehittäminen on maakunta- ja soteuudistuksen toteutuksen kannalta olennaisen tärkeää. Valtiovarainministeriöltä saadun tiedon mukaan valtio perustaa Sote-Digi-kehitysyhtiön sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tulevaisuuden asiakas- ja potilastietojärjestelmäratkaisujen ja muiden tulevaisuuden digitaalisten ratkaisujen kehittämistä varten. Yhtiön tarkempi liiketoimintasuunnitelma ja rakenne sekä omistajuutta koskevat ratkaisut on tarkoitus hyväksyä kesäkuun 2017 loppuun mennessä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan kesäkuun 2017 aikana talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan tuodaan myös linjattavaksi maakunta-Digi-kokonaisuuden toteuttamissuunnitelma, joka sisältää eri toimijoiden roolit ja tehtävät, ohjausjärjestelmän toimintamallin, suunnitelman rahoituksesta ja kehittämisyhtiön liiketoimintasuunnitelman. Saadun selvityksen mukaan näihin liittyvä rahoitus on tarkoitus sisällyttää vuoden 2018 talousarvioesitykseen sekä seuraavien vuosien suunnitteluun.