Komissio on 17.4.2018 antanut ehdotukset asetukseksi sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä (COM(2018) 225 final) sekä direktiiviksi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä (COM(2018) 226 final). 

Asetusehdotuksessa säännellään, miten ja millä edellytyksillä jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen voi suoraan velvoittaa Euroopan unionin alueella palveluita tarjoavan palveluntarjoajan toimittamaan tai säilyttämään palveluntarjoajan hallussa sähköisessä muodossa olevan tiedon käytettäväksi todistusaineistona käynnissä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Direktiiviehdotuksessa säännellään palveluntarjoajien laillisten edustajien nimittämistä, jotta näille edustajille voitaisiin toimittaa todistusaineiston toimittamista koskevia pyyntöjä ja määräyksiä. Valiokunta on antanut asiassa aiemmin lausunnot HaVL 18/2018 vp, HaVL 33/2018 vp ja HaVL 44/2018 vp. 

Neuvoston yleisnäkemykset asetusehdotukseen on hyväksytty oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa joulukuussa 2018 ja direktiiviehdotukseen maaliskuussa 2019. Kirjelmän mukaan Suomi on vastustanut asetusehdotusta koskevan yleisnäkemyksen hyväksymistä. Euroopan parlamentti on 14.—18.12.2020 pidetyssä täysistunnossa hyväksynyt mietintönsä ehdotuksista, ja instituutioiden väliset trilogineuvottelut ovat käynnistyneet. 

Saadun selvityksen mukaan Euroopan parlamentin kanta poikkeaa varsin paljon komission ehdotuksista ja neuvoston yleisnäkemyksistä. Euroopan parlamentti ehdottaa olennaisena muutoksena direktiiviehdotuksen hylkäämistä ja sitä, että osa direktiiviehdotuksen sisällöstä siirrettäisiin asetukseen. Parlamentti ehdottaa muutoksia myös luovuttamis- tai säilyttämismääräystä koskeviin säännöksiin. Komissiolle ehdotetaan velvoitetta luoda asetuksen mukaiseen yhteydenpitoon turvallinen uusi yhteydenpitokanava. Lisäksi ehdotetaan muutoksia luovuttamismääräyksillä saadun tiedon käsittelyä koskeviin säännöksiin. Määräysten kohteena oleviksi tietoluokiksi ehdotetaan tilaajatiedot, liikennetiedot ja sisältötiedot, joiden lisäksi luovuttamismääräyksiä koskevan menettelyn kannalta tilaajatietoihin rinnastuisivat henkilön henkilöllisyyden selvittämiseksi hankittavat IP-osoitetiedot. Komission ehdotuksessa käytettyä kirjautumistietojen (access data) tietoluokkaa ei Euroopan parlamentin mietintöön sisälly. 

Hallintovaliokunta toteaa, että teknologinen kehitys on muuttanut rikollisuuden muotoja ja vaikuttanut merkittävästi rikosten selvittämismahdollisuuksiin. Säädösehdotusten tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa rajat ylittävissä tilanteissa lainvalvontaviranomaisten pääsyä sähköiseen todistusaineistoon ja siten tehostaa rikostorjuntaa. Säädökset kuuluvat keskeisesti hallintovaliokunnan toimialaan. Nykyisin rajat ylittävä tiedonhankinta perustuu lähinnä eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin (2014/41/EU) täytäntöönpanolainsäädäntöön ja muihin säännöksiin kansainvälisestä rikosoikeusavusta. 

Rikostutkinnassa käytettävä todistusaineisto on yhä enenevässä määrin sähköisessä muodossa toimintaympäristöjen digitalisoitumisen vuoksi. Sähköinen todistusaineisto on kuitenkin usein johonkin toiseen valtioon sijoittautuneen palveluntarjoajan hallussa. Näytöllisesti oleellisen todistusaineiston saaminen voi tällä hetkellä kohtuuttomasti pitkittää esitutkintaa oikeusapumenettelyjen pitkäkestoisuuden vuoksi. Palveluntarjoajilta pyydettävät tiedot voivat olla myös esitutkintaa suuntaavia. Tällaiset tiedot tulisi saada esitutkintaviranomaisten käyttöön mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa rikosprosessia. 

Rikostorjunnan tehokkuuden näkökulmasta on tärkeää, että sähköisen todistusaineiston saatavuutta tehostetaan erityisesti rajat ylittävissä tiedonhankintatilanteissa ja että työtä tämän eteen jatketaan. Rikostorjunnan tehostamisessa on luonnollisesti huolehdittava myös henkilötietojen suojan ja muiden perusoikeuksien asianmukaisesta turvaamisesta sekä valtioiden täysivaltaisuuden huomioon ottamisesta. 

Hallintovaliokunta on asiassa aiemmin antamissaan lausunnoissa kiinnittänyt huomiota muun ohella eri tietoluokkien erilaiseen asemaan muun muassa luottamuksellisen viestinnän suojan kannalta mutta myös operatiivisen toiminnan näkökulmasta, kuten että liikenne- ja sisältötietoja tulisi käsitellä tiedoksiantoon liittyvien edellytysten sekä prosessin osalta yhdenmukaisesti. Liikenne- ja sisältötietoja pyydetään käytännössä usein yhtäaikaisesti. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota lisäksi siihen, että parlamentin mietinnössä kirjautumistietojen/verkkoyhteystietojen (access data) tietoluokka on poistettu ja tietoluokat on määritelty hieman toisin kuin komission ehdotuksessa. Valiokunnalle esitetyn asiantuntijanäkemyksen mukaan kirjautumistiedot poikkeavat olennaisesti asetusehdotuksessa määritellyistä liikennetiedoista ja niiden tulisikin olla rinnastettavissa tilaajatietoihin silloin, kun tietoja hankitaan samankaltaiseen tarkoitukseen. Kirjautumistiedoilla on keskeinen merkitys etenkin esitutkinnan alkuvaiheessa tutkinnan kohdentamiseen. Valiokunta katsoo, että tietoluokkiin liittyvien eri näkökohtien huomioiminen on edelleen aiheellista säädösten valmistelun yhteydessä. 

Hallintovaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan pitänyt myös tärkeänä, että täytäntöönpanovaltion viranomaisella on rooli luovuttamismääräysten arvioinnissa. Täytäntöönpanovaltiolla tarkoitetaan valtiota, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut tai jossa sillä on laillinen edustaja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan neuvoston enemmistö pitää täytäntöönpanoviranomaiselle parlamentin mietinnössä ehdotettua roolia asetuksen keskeisimpänä kysymyksenä vastustaen sitä voimakkaasti, ja valiokunnalle esitetyn arvion mukaan lopullinen teksti ei siten tältä osin tule olemaan parlamentin mietinnön mukainen. Valiokunta pitää neuvottelutilanne huomioiden perusteltuna keskittymistä valtioneuvoston kannan mukaisesti nimenomaan luottamuksellisen viestinnän suojan kannalta herkimpiä tietoluokkia koskeviin luovuttamismääräyksiin ja siihen, että näiden osalta täytäntöönpanoviranomaisella on määräysten arvioinnissa todellinen rooli ja mahdollisuus reagoida. Täytäntöönpanoviranomaisella tulisi olla mahdollisuus asetuksen ja vastaavia kansallisia tilanteita koskevan lainsäädäntönsä perusteella riitauttaa tällainen määräys ja vaikuttaa siihen, voiko määräyksen toimittanut valtio käyttää tietoa rikosprosessissa. 

Hallintovaliokunta viittaa edelleen aiempiin lausuntoihinsa ja pitää perusteltuna valtioneuvoston kantaa siitä, että lopullisen sääntelyn ei tule johtaa siihen, että toisen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisilla olisi mahdollisuus saada suomalaisten yksityiselämän ja viestinnän luottamuksellisuuden piiriin kuuluvia tietoja silloin, kun se ei ole Suomen perustuslain tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan sallittua. Jatkoneuvotteluissa tulisi myös pyrkiä siihen, että menettelystä ei tulisi tarpeettoman monimutkaista ja hidasta, vaan siitä tulisi saada aitoa hyötyä nykytilanteeseen verrattuna. 

Lopuksi valiokunta toteaa, että ehdotusten taloudelliset vaikutukset riippuvat pitkälti siitä, minkälaiseen ratkaisuun neuvotteluissa lopulta päädytään. Kirjelmän mukaan tähän vaikuttavat ennen kaikkea neuvotteluissa tehtävät ratkaisut siitä, mikä on yhtäältä palveluntarjoajien ja toisaalta muiden kuin määräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisten rooli ja vastuu yhteydenpidossa ja todistusaineiston saantia koskevien määräysten täytäntöönpanossa.