Euroopan komissio on 21 päivänä joulukuuta 2016 tehnyt ehdotuksen (KOM(2016) 826 lopullinen) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahanpesun torjumisesta rikosoikeuden keinoin. Valtioneuvoston jatkokirjelmässä informoidaan eduskuntaa neuvottelujen kuluessa tapahtuneista muutoksista kahden Suomelle tärkeän kysymyksen eli itsepesua koskevan kriminalisointivelvoitteen ja rangaistustasoa koskevan velvoitteen osalta. Direktiiviehdotuksesta on tarkoitus saavuttaa neuvoston yleisnäkemys kesäkuun 2017 oikeus- ja sisäasiain neuvostossa.
Lakivaliokunta arvioi tämänhetkistä neuvottelutilannetta saamansa selvityksen ja asiassa aiemmin antamansa lausunnon (LaVL 4/2017 vp) valossa. Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan jatkokirjelmässä esiin nostettuihin kysymyksiin eli itsepesua koskevaan kriminalisointivelvoitteeseen sekä rangaistustasoa koskevaan velvoitteeseen. Muilta osin valiokunta viittaa aiempaan lausuntoonsa.
Suomen lain nojalla esirikokseen osallisen tekemä rahanpesu, eli niin sanottu itsepesu, ei pääsääntöisesti ole rangaistavaa rahanpesuna (rikoslain 32 luvun 11 §:n 1 momentti). Mainittuun säännökseen vuonna 2012 tehdyn muutoksen (187/2012) myötä rahanpesun esirikokseen osallinen voidaan kuitenkin tuomita törkeästä rahanpesusta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta. Direktiiviehdotuksessa edellytetty itsepesun rangaistavuus on huomattavasti laajempi, sillä se kattaisi kaikki muut rahanpesun tekotavat paitsi varojen hankkimisen, hallussapitämisen tai käytön.
Lakivaliokunta on jo aiemmin direktiiviehdotuksesta antamassaan lausunnossa kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että niin sanotun itsepesun kriminalisointi ja sen laajentaminen on Suomen kannalta direktiiviehdotuksen periaatteellisimpia kysymyksiä. Valiokunta viittaa itsepesua koskevan kysymyksen osalta aiempaan lausuntoonsa (LaVL 4/2017 vp).
Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan todennut, että erityisesti pitkälle menevää itsepesun kriminalisointia tulee arvioida rikosoikeusjärjestelmän periaatteiden ja perinteisten rikosten yksiköintiä koskevien rikosoikeudellisten lähtökohtien kannalta. Valiokunta on lausunnossaan korostanut, että jatkoneuvotteluissa tulee pyrkiä erityisesti siihen, että direktiivi voidaan kansallisesti panna täytäntöön vakiintuneiden rikosoikeusjärjestelmän periaatteiden mukaisesti. Valiokunta on myös todennut, että neuvotteluissa tulee myös pyrkiä löytämään kriteereitä, joilla voidaan rajoittaa itsepesun kriminalisointivelvoitetta luonteeltaan moitittavimpiin tekoihin.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan Suomi on neuvotteluissa pyrkinyt siihen, että itsepesua koskeva kriminalisointivelvoite 3 artiklan 3 kohdassa rajoitettaisiin moitittavimpiin tekoihin ja siten, että velvoite koskisi vain tekoja, joita Suomessa rahanpesun esirikoksesta määrättävä rangaistus ei jo kattaisi. Huomattava enemmistö jäsenvaltioista kannattaa kuitenkin laajaa itsepesua koskevaa kriminalisointivelvoitetta, joten Suomen kannan mukaista rajoittamista ei ole 3 artiklan 3 kohdan sanamuotoon lisätty.
Viimeisimmässä kompromissiesityksessä 3 kohdan sanamuodon mukaan rahanpesurikoksista tulisi voida rangaista myös esirikoksen tekijää tai siihen osallistunutta henkilöä. Rangaistusvelvoitteen ulkopuolelle rajataan sanamuodon mukaan vain rikoksella saadun omaisuuden hankinta, hallussapito ja käyttö. Säännöksen tulkintaa kuitenkin täsmennetään 8. johdantokappaleessa siten, että itsepesun tulisi olla rangaistavaa, kun se aiheuttaa lisävahinkoa esirikokseen nähden, esimerkiksi saattamalla rikoksella saatu omaisuus kiertoon ja salaamalla näin omaisuuden laiton alkuperä. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan 3 artiklan 3 kohtaa voidaan siten tulkita niin, että itsepesua koskeva kriminalisointivelvoite koskisi vain tekoja, joita Suomessa rahanpesun esirikoksesta määrättävä rangaistus ei jo kattaisi. Saadun selvityksen mukaan säännös voitaisiin näin Suomessa panna täytäntöön vakiintuneiden rikosoikeusjärjestelmän periaatteiden mukaisesti.
Edellä selostetun valossa lakivaliokunta katsoo, että itsepesua koskeva kompromissiesitys voidaan neuvottelutilanne huomioiden hyväksyä osana yleisnäkemystä koskevaa kompromissiehdotusta.
Direktiiviehdotuksessa edellytetty vähintään neljän vuoden enimmäisvankeusrangaistus on rajattu koskemaan vain vakavia tapauksia. Tämän rajauksen vuoksi rangaistusvelvoite täyttyisi Suomessa jo nykyisin sen johdosta, että törkeästä rahanpesusta on säädetty enimmäisrangaistukseksi kuusi vuotta vankeutta (RL 32 luku 7 §). Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan Suomi on neuvotteluissa pyrkinyt siihen, että tällainen rangaistusvelvoitteen rajaaminen vakaviin rahanpesurikoksiin säilyy direktiivissä. Neuvottelujen kuluessa jäsenvaltioiden laaja enemmistö on kuitenkin kannattanut rangaistusvelvoitteen ankaroittamista. Tämän vuoksi rangaistusvelvoitteen rajaaminen vähintään vakaviin tapauksiin on poistettu 5 artiklan 2 kohdan sanamuodosta.
Rikoslain 32 luvun 6 §:ssä tarkoitetun perusmuotoisen rahanpesun enimmäisrangaistus on nykyisin kaksi vuotta vankeutta. Lakivaliokunta on direktiiviehdotuksesta aiemmin antamassaan lausunnossa (LaVL 4/2017 vp) katsonut, että neuvotteluissa tulee pyrkiä rangaistustasojen osalta ratkaisuihin, jotka voidaan kansallisesti panna täytäntöön siten, että kansallisen seuraamusjärjestelmän sisäinen johdonmukaisuus voidaan säilyttää. Valiokunta uudistaa aiemmassa lausunnossaan esittämänsä näkemyksen.
Valtioneuvoston jatkokirjelmän pohjana olevassa puheenjohtajan kompromissiesityksessä säännöksen tulkintaa täsmennetään johdannon 11. kappaleessa, jonka viimeisessä lauseessa todetaan, että silloin, kun jäsenvaltion lainsäädännössä yleisesti erotetaan rangaistukset ottamalla huomioon rikoksen vakavuus, direktiivissä määritelty enimmäisvankeusrangaistuksen vähimmäistaso voisi soveltua vain vakavampiin tapauksiin. Saadun selvityksen mukaan Coreperissa 24.5.2017 pidetyn käsittelyn perusteella näyttää kuitenkin siltä, että puheenjohtajavaltio aikoo poistaa johdannon 11. kappaleen tai ainakin sen viimeisen lauseen.
Saadun selvityksen mukaan direktiivin täytäntöönpanovaiheessa olisi arvioitava tarkemmin sitä, voidaanko rahanpesusta nykyisin säädettyjen rangaistusasteikkojen katsoa täyttävän ehdotetut rangaistuksia koskevat velvoitteet. Oikeusministeriöltä saadun arvion mukaan johdannon 11. kappaleen poistamisesta huolimatta direktiivi voitaisiin kuitenkin panna täytäntöön siten, että kansallisen seuraamusjärjestelmän sisäinen johdonmukaisuus voitaisiin säilyttää.
Edellä selostetun valossa lakivaliokunta katsoo, että myös rangaistustasoa koskeva kompromissiesitys voidaan neuvottelutilanne huomioiden hyväksyä osana yleisnäkemystä koskevaa kompromissiehdotusta.