Euroopan komissio on 17. huhtikuuta 2018 antanut ehdotukset asetukseksi sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä (COM(2018) 225 final) sekä direktiiviksi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä (COM(2018) 226 final). Ehdotuksilla pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan rajat ylittävissä tilanteissa lainvalvontaviranomaisten pääsyä sähköiseen todistusaineistoon, kuten sähköpostitietoihin tai pilvipalveluihin tallennettuihin pikaviestitietoihin. 

Asetusehdotuksessa säännellään, miten ja millä edellytyksillä jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen voi suoraan velvoittaa Euroopan unionin alueella palveluita tarjoavan palveluntarjoajan toimittamaan tai säilyttämään tietyn palveluntarjoajan hallussa olevan sähköisessä muodossa olevan tiedon käytettäväksi todistusaineistona käynnissä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Direktiiviehdotuksessa säännellään palveluntarjoajien laillisten edustajien nimittämistä, jotta näille edustajille voitaisiin toimittaa todistusaineiston toimittamista koskevia pyyntöjä ja määräyksiä. 

Neuvoston yleisnäkemys asetusehdotuksesta hyväksyttiin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa joulukuussa 2018 Suomen asetusehdotusta koskevasta varauksellisesta kannasta huolimatta. Lakivaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan (LaVL 16/2018 vp ja LaVL 29/2018 vp) pitänyt asetusehdotuksen sääntelyä ongelmallisena erityisesti sen vuoksi, että palveluntarjoajat vastaanottaisivat ja käsittelisivät suoraan toisesta jäsenvaltiosta toimitettuja tietopyyntöjä, mikä asettaisi ne lähinnä oikeudellisia asioita hoitavan viranomaisen rooliin. Lakivaliokunta on katsonut, että toisen jäsenvaltion viranomaisen toimittama tietojen säilyttämistä tai luovuttamista koskeva määräys tulee arvioida sen jäsenvaltion viranomaisen toimesta, jossa toimivalta palveluntarjoajalta tietoja pyydetään. Lakivaliokunta uudistaa aiemmissa lausunnoissaan esitetyt varaukselliset kantansa asetusehdotuksen sääntelyn osalta. 

Nyt käsiteltävä jatkokirjelmä koskee puolestaan direktiiviehdotusta yhdenmukaisista säännöistä koskien laillisten edustajien nimittämistä todistusaineiston keräämiseksi rikosasioissa. Jatkokirjelmän liitteenä olevan muistion mukaan 7.—8.3.2019 pidettävässä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa jäsenvaltioilta tiedustellaan, hyväksyvätkö nämä neuvoston yleisnäkemyksen direktiiviehdotuksesta pohjaksi Euroopan parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja varten. 

Direktiiviehdotuksessa säännellään palveluntarjoajien laillisten edustajien nimittämistä, jotta näille edustajille voitaisiin toimittaa todistusaineiston toimittamista koskevia pyyntöjä ja määräyksiä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan direktiiviehdotus ei edellytä toimiakseen edellä selostettua asetusta eikä direktiivi aikaansaa kyseisessä asetusehdotuksessa tarkoitettuja suoran yhteistyön velvoitteita. Direktiiviä voidaan soveltaa myös muiden rikosoikeudellisen yhteistyön instrumenttien mukaisessa yhteistyössä. 

Lakivaliokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että teknologinen kehitys on muuttanut rikollisuuden muotoja ja vaikuttanut merkittävästi niiden selvittämismahdollisuuksiin. On tärkeää jatkaa työtä sähköisen todistusaineiston saatavuuden tehostamiseksi erityisesti rajat ylittävissä tiedonhankintatilanteissa. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että todistusaineiston saatavuuden ja rikosvastuun toteutumisen kannalta merkitystä ei tulisi olla sillä, onko todistusaineisto Euroopan unioniin sijoittautuneella vai Euroopan unionin ulkopuolisella palveluntarjoajalla. Näin ollen on perusteltua, että pyritään luomaan säännöt laillisten edustajien nimittämiselle EU:n alueelle todistusaineiston keräämiseksi rikosasioissa. 

Lakivaliokunta korostaa sitä, että direktiiviehdotusta koskevan kannan ei tule vaikuttaa Suomen varaukselliseen kantaan koskien asetusehdotusta sähköistä todistusaineistoa rikosasioissa koskevista eurooppalaisesta esittämismääräyksestä ja säilyttämismääräyksestä sen nykyisessä muodossa. Valtioneuvoston tavoin lakivaliokunta pitää keskeisenä, että direktiiviehdotus ei edellytä toimiakseen kyseistä asetusta eikä myöskään aikaansaa kyseisessä asetusehdotuksessa tarkoitettuja suoran yhteistyön velvoitteita. On perusteltua, että direktiiviä voidaan soveltaa myös muiden rikosoikeudellisen yhteistyön instrumenttien mukaisessa yhteistyössä. 

Edellä selostetun perusteella lakivaliokunta katsoo, että neuvoston yleisnäkemys direktiiviehdotuksesta voidaan hyväksyä pohjaksi Euroopan parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja varten, mikäli direktiiviehdotuksen sisältö on viimeisimmässä puheenjohtajan asiakirjassa 5050/2/19 REV 2 ehdotetussa tai sitä keskeiseltä sisällöltään vastaavassa muodossa.