Yleistä

Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelma vuosille 2022—2025 ei ole maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan osalta kovin yksityiskohtainen. Selonteossa todetaan, että kehyskaudella jatketaan hallitusohjelman mukaisia toimenpiteitä, joista keskeisimmät liittyvät maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteisiin, ilmastokestävään ruokapolitiikkaan, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, vesistökuormituksen vähentämiseen, vesienhallintaan ja tulvasuojeluun. Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan vuotuiset määrärahat vaihtelevat kehyskaudella 2,5—2,7 miljardin euron välillä. Menojen uudelleenkohdennukset pienentävät maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan määrärahatasoa vuodesta 2023 alkaen 35 miljoonalla eurolla. Valiokunta katsoo, että viljelijätukien tasoon säästöillä ei saa olla vaikutusta. Lisäksi säästöjä kohdistettaessa tulee välttää jyrkkiä vähennyksiä yksittäisissä menokohteissa. 

Maatalous

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että suunnittelujaksolle 2022—2025 osuu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistus ja uudistuksen käytännön toimeenpanon aloittaminen Suomessa. Uudistusta ei saatu EU-maissa voimaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoden 2021 alusta, vaan uudistukseen tuli kaksivuotinen siirtymäaika. Uudistuksen lopullisesta sisällöstä ja yksityiskohdista päättäminen viivästyi, koska poliittinen yhteisymmärrys EU:n tulevasta rahoituskehyksestä ja elvytysrahoituksesta onnistuttiin saavuttamaan vasta heinäkuussa 2020. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta maatalouspolitiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU:ssa vuonna 2023. Vuosina 2021–2022 toimitaan uuden rahoituskauden 2021–2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen edellisen kauden 2014–2020 maatalouspolitiikkaa.  

Valiokunta toteaa, että EU:n budjettineuvotteluissa maatalousrahoituksen turvaaminen oli Suomelle yksi poliittisista prioriteeteista. Menestymisellä maatalousrahoituksessa on suora yhteys Suomen nettomaksuasemaan, koska Suomen EU:lta saamista jäsenmaksun vastineista maatalous muodostaa yli 60 prosenttia. Lisäksi tuen merkitys maatalouden tulonmuodostuksessa on maassamme selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Saavutetun budjettisopimuksen mukaan Suomen maatalouden rahoitus kasvaa kaudella 2021–2027 nimellisin hinnoin laskettuna 2,5 prosenttia kuluvaan kauteen 2014–2020 verrattuna. Mikäli rahoituskausien välisessä vertailussa otetaan huomioon myös elvytysrahoitus vuosille 2021—2022, Suomen maatalouden rahoitus kasvaa yhteensä 6,0 prosenttia. Rahoituksen muutokset kohdistuvat erisuuruisina maatalouspolitiikan pilareihin I ja II. Pilarin I suorat tuet laskevat 0,8 prosenttia, mutta pilarin II maaseudun kehittämisvarat nousevat rahoituskehyksen osalta 7,6 prosenttia. 

Päätöksenteko YMP-uudistuksesta on vielä kesken. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että EU:n maatalouspolitiikan perusrakenne tulee säilymään lähes ennallaan, mutta uudistus korostaa kunnianhimoa ympäristö- ja ilmastoasioissa. Jäsenmaiden odotetaan sisällyttävän kansallisiin CAP-strategiasuunnitelmiin riittävät kannustimet niin kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi kuin monimuotoisuuden edistämiseksi maa- ja elintarviketaloudessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että ilmasto- ja ympäristötoimiin kannustava rahoitus kohdennetaan mahdollisimman kustannustehokkaisiin ja samalla maatilojen kannalta helpoimmin toteutettaviin sekä elinkeinovaikutukset huomioon ottaviin ja taloudellista toimeliaisuutta edistäviin toimenpiteisiin.  

Suomessa yli puolet maatalouden ilmastopäästöistä syntyy turvemaiden viljelystä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota turvemaiden suureen merkitykseen maamme maataloustuotannossa. Näihin päästöihin tuleekin ensisijaisesti vaikuttaa viljelytavoilla. Viljelijöitä tulee myös tukipolitiikan avulla kannustaa luopumaan maataloustuotannon kannalta vähämerkityksellisten turvemaapeltojen viljelystä ja mahdollisuuksien mukaan vettämään, ennallistamaan ja metsittämään niitä. Turvemaiden päästöjä vähentämällä on mahdollista saada pieniltäkin ja usein maataloustuotannon kannalta merkityksettömiltä aloilta huomattavia ilmastotuloksia. Osana Suomen pyrkimystä hiilineutraaliuteen vuonna 2035 tulee lisäksi aktiivisesti hakea maatalouden maankäytön muutokseen tarvittavien investointien rahoittamista myös EU:n vihreän siirtymän ohjelmasta. 

Valiokunta toteaa, että maatalouden investointeja rahoitetaan talousarvioon varattujen määrärahojen lisäksi maatilatalouden kehittämisrahastosta (Makera). Tähän asti maatalouden tuetut investoinnit ovat pitäneet yllä tuotannon tasoa sekä rakennekehitystä ja tilakoon kasvua erityisesti kotieläintaloudessa, jossa tilojen lukumäärä on vähentynyt jo pitkään noin 7 prosenttia vuodessa, mikä on johtanut tilamäärän puolittumiseen aina 10 vuoden välein. Arvioiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa investoinneista olisi jäänyt tekemättä ilman rakennetukea. Maatalouden kilpailukyky ja erityisesti tuottavuuden kasvu edellyttävät jatkossakin työpanoksen voimakasta korvaamista pääomapanoksilla, ts. koneilla, rakennuksilla ja laitteilla. Jotta myönteinen rakennekehitys maataloudessa jatkuu, tarvitaan maatalouden tukiin vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Valiokunta painottaakin sitä, että niin rakennetuet kuin tulotuet, erityisesti kansalliset tuotantosidonnaiset tuet, ovat oikeudenmukaisen ruokaketjun ohella välttämättömiä maatalouden kehittymiselle. Maatilat ovat elintärkeä osa Suomen ruokaturvaa ja huoltovarmuutta.   

Sen lisäksi, että maatalouden kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen on erittäin keskeistä, tarvitaan myös toimia nuorten saamiseksi maatalouteen ja maatalouskoulutukseen samoin kuin toimia viljelijöiden jaksamisen turvaamiseksi. Keskeistä on myös maaseutuelinkeinoihin liittyvän tutkimuksen ja neuvonnan sekä 4H-toiminnan ja kylätoiminnan rahoituksesta huolehtiminen. Erityisesti tutkimuksen ja neuvonnan osalta tätä rahoitustarvetta korostavat myös ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen liittyvät kysymykset. Elinvoimainen maaseutu ja hajautettu energiantuotanto ovat niin ikään olennainen osa huoltovarmuutta. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että huolehditaan kaikenlaisten maaseutualueiden (ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun) elinvoimasta. Erä- ja luontaiselinkeinot sekä porotalous ovat erityisesti pohjoisessa Suomessa tärkeitä elinkeinoja, joiden edellytyksistä on huolehdittava. Vaelluskalakantojen suojelu ja vaellusesteiden poistaminen ovat hyvä esimerkki uhanalaisten lajien suojelemiseksi tehtävistä toimista, joilla on samalla suuri merkitys paikallisten elinkeinojen ja luonnon virkistyskäytön kehitykselle. Tarvitaan myös toimia hylkeiden ja merimetsojen kalakannoille aiheuttamien vahinkojen estämiseksi ja vahinkojen asianmukaiseksi korvaamiseksi. 

Metsätalous

Valiokunta toteaa, että Kansallinen metsästrategia 2025 (KMS 2025) kokoaa yhteen metsien hoitoa ja käyttöä koskevat erilaiset tavoitteet sekä niistä johdetut toimenpiteet. Uusi metsätalouden kannustejärjestelmä on korvaamassa ns. KEMERA-tuet. Näillä näkymin nykyjärjestelmää jatketaan kuitenkin vuoden 2023 loppuun. Valiokunta korostaa sitä, että metsäbiotalouden kestävän kasvun edellytys on metsäresurssien pitkän aikavälin kestävä tuottokyky, joka huomioi niin metsäresurssien taloudelliseen hyödyntämiseen perustuvan kannattavan yritystoiminnan kuin metsäluonnon monimuotoisuuden ja ilmastokysymykset. Keskeistä metsätalouden kannalta on oikea-aikainen huolehtiminen taimikon varhaishoidosta ja nuorista metsistä. 

Niin metsätaloudelle kuin biotaloudelle ja maaseudulle yleensäkin on erityisen tärkeää, että infrastruktuurista – tiestöstä, väyläverkostosta ja tietoliikenneyhteyksistä — huolehditaan. Infrastruktuuritoimet ovat erittäin perusteltuja myös kansantalouden kannalta.   

Suomen metsätalous on kansantalouden kannalta erittäin tärkeä. Valiokunta pitääkin metsäteollisuuden jalostusarvon nostamista keskeisenä. Merkittävä osuus hallituksen ns. tulevaisuusinvestoinneista kehysvuosille tulee kohdistaa tämän teollisuudenalan tutkimus- ja innovointitoimintaan. Sekä kuiduttavan että mekaanisen puunjalostuksen (mm. puurakentaminen) sektoreilla on hyvin suuri potentiaali uusiin kaupallisiin sovelluksiin, ja julkinen tuki voi toimia tehokkaana käynnistäjänä yksityisten investointien kasvulle, mikä edellyttää myös mm. lainsäädännön suhteen ennakoitavaa toimintaympäristöä. 

Suomen metsäsektori on myös kestävyyden ja ilmastosiirtymän kannalta merkittävä toimiala. Jo nyt metsälainsäädäntö edellyttää tähän liittyviä toimenpiteitä. Luonnonsuojelun ja metsänhoitomenetelmien rahoitusta kasvatetaan kehyskaudella merkittävästi. Valiokunta korostaa, että Suomessa vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat metsien suojelussa ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ovat lisänneet myönteistä suhtautumista ja suojelun kehitystä. Monimuotoisuuden edistämiseksi on vielä paljon tehtävää. 

Lopuksi

Valiokunta toteaa, että luonnonvarasektori ja biotalous ovat kokonaisuutena merkittävä tekijä varmistettaessa Suomen kansantalouden nousu koronakriisin jälkeen. Luonnonvarasektorilla koronakriisistä toipumiseen tähtäävien toimenpiteiden tulee olla linjassa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteiden kanssa. Kaukomatkustuksen voimakas vähentyminen koronakriisin aikana on nostanut esiin kotimaisen matkailun ja erityisesti luonto-, kalastus- ja metsästysmatkailun mahdollisuudet, ja siksi on tärkeää, että luontomatkailukohteisiin panostetaan.  

Koronakriisissä maa- ja metsätalouden merkitys maamme huoltovarmuudessa on korostunut. Tavoitteena tulee olla, että tuotantoketjuissa nyt havaitut heikkoudet tulee jatkossa voida poistaa. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota toimialansa riippuvuuteen ulkomailta tulevista kausityöntekijöistä pitäen välttämättömänä pikaisia toimia mm. kotimaisen työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaavuuden lisäämiseksi, jotta kotimaista työvoimaa saadaan alkutuotannon kausityöhön. On tärkeää, että koronakriisin vaikutuksia, jotka valiokunnankin toimialalla ulottuvat laajasti eri sektoreille, lievennetään kaikilta osin.