Viimeksi julkaistu 3.6.2021 15.10

Valiokunnan lausunto MmVL 11/2021 vp VNS 3/2021 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2022—2025

Valtiovarainvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2022—2025 (VNS 3/2021 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mahdollisen lausunnon antamista varten valtiovarainvaliokunnalle. Määräaika: 4.6.2021. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • lainsäädäntöneuvos Jyri Inha 
    valtiovarainministeriö
  • maatalousneuvos Esa Hiiva 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • talousjohtaja Jukka Nummikoski 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • neuvotteleva virkamies Heikki Piiparinen 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • tutkimusprofessori Jyrki Niemi 
    Luonnonvarakeskus
  • tutkimusprofessori Jussi Uusivuori 
    Luonnonvarakeskus
  • johtaja Simo Tiainen 
    Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
  • asiantuntija Juha Roppola 
    Metsäteollisuus ry
  • toimitusjohtaja Tomi Alakoski 
    Suomen 4H-liitto

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Metsähallitus
  • Ruokavirasto
  • Suomen metsäkeskus
  • Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC ry
  • Luomuliitto ry
  • Suomen Luontopaneeli
  • Suomen Kylät ry

Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa: 

  • Koneyrittäjät ry

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelma vuosille 2022—2025 ei ole maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan osalta kovin yksityiskohtainen. Selonteossa todetaan, että hallitusohjelman mukaisesti kehyskaudella jatketaan hallitusohjelman mukaisia toimenpiteitä, joista keskeisimmät liittyvät maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteisiin, ilmastokestävään ruokapolitiikkaan, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, vesistökuormituksen vähentämiseen, vesienhallintaan ja tulvasuojeluun. Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan vuotuiset määrärahat vaihtelevat kehyskaudella 2,5—2,7 miljardin euron välillä. Menojen uudelleenkohdennukset pienentävät maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan määrärahatasoa vuodesta 2023 alkaen 35 miljoonalla eurolla. Valiokunta katsoo. että viljelijätukien tasoon säästöillä ei saa olla vaikutusta. Lisäksi säästöjä kohdistettaessa tulee välttää jyrkkiä vähennyksiä yksittäisissä menokohteissa. 

Maatalous

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että suunnittelujaksolle 2022—2025 osuu EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistus ja uudistuksen käytännön toimenpanon aloittaminen Suomessa. Uudistusta ei saatu EU-maissa voimaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoden 2021 alusta, vaan uudistukseen tuli kaksivuotinen siirtymäaika. Uudistuksen lopullisesta sisällöstä ja yksityiskohdista päättäminen viivästyi, koska poliittinen yhteisymmärrys EU:n tulevasta rahoituskehyksestä ja elvytysrahoituksesta vuosille onnistuttiin saavuttamaan vasta heinäkuussa 2020. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta maatalouspolitiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU:ssa vuonna 2023. Vuosina 2021–2022 toimitaan uuden rahoituskauden 2021–2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen edellisen kauden 2014–2020 maatalouspolitiikkaa.  

Valiokunta toteaa, että EU:n budjettineuvotteluissa maatalousrahoituksen turvaaminen oli Suomelle yksi poliittisista prioriteeteista. Menestymisellä maatalousrahoituksessa on suora yhteys Suomen nettomaksuasemaan, koska Suomen EU:lta saamista jäsenmaksun vastineista maatalous muodostaa yli 60 prosenttia. Lisäksi tuen merkitys maatalouden tulonmuodostuksessa on maassamme selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Saavutetun budjettisopimuksen mukaan Suomen maatalouden rahoitus kasvaa kaudella 2021–2027 nimellisin hinnoin laskettuna 2,5 prosenttia kuluvaan kauteen 2014–2020 verrattuna. Mikäli rahoituskausien välisessä vertailussa otetaan huomioon myös elvytysrahoitus vuosille 2021—2022, Suomen maatalouden rahoitus kasvaa yhteensä 6,0 prosenttia. Rahoituksen muutokset kohdistuvat erisuuruisina maatalouspolitiikan pilareiden I ja II välillä. Pilarin I suorat tuet laskevat 0,8 prosenttia, mutta pilarin II maaseudun kehittämisvarat nousevat rahoituskehyksen osalta 7,6 prosenttia. 

Päätöksenteko YMP-uudistuksesta on vielä kesken. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että EU:n maatalouspolitiikan perusrakenne tulee säilymään lähes ennallaan, mutta uudistus korostaa kunnianhimoa ympäristö- ja ilmastoasioissa. Jäsenmaiden odotetaan sisällyttävän kansallisiin CAP-strategiasuunnitelmiin riittävät kannustimet niin kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi kuin monimuotoisuuden edistämiseksi maa- ja elintarviketaloudessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että ilmasto- ja ympäristötoimiin kannustava rahoitus kohdennetaan mahdollisimman kustannustehokkaisiin ja samalla maatilojen kannalta helpoimmin toteutettaviin sekä elinkeinovaikutukset huomioon ottaviin ja taloudellista toimeliaisuutta edistäviin toimenpiteisiin.  

Suomessa yli puolet maatalouden ilmastopäästöistä syntyy turvemaiden viljelystä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota turvemaiden suureen merkitykseen maamme maataloustuotannossa. Näihin päästöihin tuleekin ensisijaisesti vaikuttaa viljelytavoilla. Viljelijöitä tulee myös tukipolitiikan avulla kannustaa luopumaan maataloustuotannon kannalta vähämerkityksellisten turvemaapeltojen viljelystä ja mahdollisuuksien mukaan vettämään, ennallistamaan ja metsittämään niitä. Turvemaiden päästövähennyksiä vähentämällä on mahdollista saada pieniltäkin ja usein maataloustuotannon kannalta merkityksettömiltä aloilta huomattavia ilmastotuloksia. Osana Suomen pyrkimystä hiilineutraaliuteen vuonna 2035 tulee lisäksi aktiivisesti hakea maatalouden maankäytön muutokseen tarvittavien investointien rahoittamista myös EU:n vihreän siirtymän ohjelmasta. 

Valiokunta toteaa, että maatalouden investointeja rahoitetaan talousarvioon varattujen määrärahojen lisäksi maatilatalouden kehittämisrahastosta (Makera). Tähän asti maatalouden tuetut investoinnit ovat pitäneet yllä tuotannon tasoa sekä rakennekehitystä ja tilakoon kasvua erityisesti kotieläintaloudessa, jossa tilojen lukumäärä on vähentynyt jo pitkään noin 7 prosenttia vuodessa, mikä on johtanut tilamäärän puolittumiseen aina 10 vuoden välein. Arvioiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa investoinneista olisi jäänyt tekemättä ilman rakennetukea. Maatalouden kilpailukyky ja erityisesti tuottavuuden kasvu edellyttää jatkossakin työpanoksen voimakasta korvaamista pääomapanoksilla, ts. koneilla, rakennuksilla ja laitteilla. Jotta myönteinen rakennekehitys maataloudessa jatkuu, tarvitaan maatalouden tukiin vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Valiokunta painottaakin sitä, että niin rakennetuet kuin tulotuet, erityisesti kansalliset tuotantosidonnaiset tuet, ovat oikeudenmukaisen ruokaketjun ohella välttämättömiä maatalouden kehittymiselle. Maatilat ovat elintärkeä osa Suomen ruokaturvaa ja huoltovarmuutta.   

Sen lisäksi, että maatalouden kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen on erittäin keskeistä, tarvitaan myös toimia nuorten saamiseksi maatalouteen ja maatalouskoulutukseen samoin kuin toimia viljelijöiden jaksamisen turvaamiseksi. Keskeistä on myös maaseutuelinkeinoihin liittyvän tutkimuksen ja neuvonnan sekä 4H-toiminnan ja kylätoiminnan rahoituksesta huolehtiminen. Erityisesti tutkimuksen ja neuvonnan osalta tätä rahoitustarvetta korostavat myös ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen liittyvät kysymykset. Elinvoimainen maaseutu ja hajautettu energiantuotanto ovat niin ikään olennainen osa huoltovarmuutta. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että huolehditaan kaikenlaisten maaseutualueiden (ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun) elinvoimasta. Erä- ja luontaiselinkeinot sekä porotalous ovat erityisesti pohjoisessa Suomessa tärkeitä elinkeinoja, joiden edellytyksistä on huolehdittava. Vaelluskalakantojen suojelu ja vaellusesteiden poistaminen ovat hyvä esimerkki uhanalaisten lajien suojelemiseksi tehtävistä toimista, joilla on samalla suuri merkitys paikallisten elinkeinojen ja luonnon virkistyskäytön kehitykselle. Tarvitaan myös toimia hylkeiden ja merimetsojen kalakannoille aiheuttamien vahinkojen estämiseksi ja vahinkojen asianmukaiseksi korvaamiseksi. 

Metsätalous

Valiokunta toteaa, että Kansallinen metsästrategia 2025 (KMS 2025) kokoaa yhteen metsien hoitoa ja käyttöä koskevat erilaiset tavoitteet sekä niistä johdetut toimenpiteet. Uusi metsätalouden kannustejärjestelmä on korvaamassa ns. KEMERA-tuet. Näillä näkymin nykyjärjestelmää jatketaan kuitenkin vuoden 2023 loppuun. Valiokunta korostaa sitä, että metsäbiotalouden kestävän kasvun edellytys on metsäresurssien pitkän aikavälin kestävä tuottokyky, joka huomioi niin metsäresurssien taloudelliseen hyödyntämiseen perustuvan kannattavan yritystoiminnan kuin metsäluonnon monimuotoisuuden ja ilmastokysymykset. Keskeistä metsätalouden kannalta on taimikon varhaishoidosta ja nuorista metsistä oikea-aikainen huolehtiminen. 

Niin metsätaloudelle kuin biotaloudelle ja maaseudulle yleensäkin on erityisen tärkeää, että infrastruktuurista – tiestöstä, väyläverkostosta ja tietoliikenneyhteyksistä — huolehditaan. Infrastruktuuritoimet ovat erittäin perusteltuja myös kansantalouden kannalta.   

Suomen metsätalous on kansantalouden kannalta erittäin tärkeä. Valiokunta pitääkin metsäteollisuuden jalostusarvon nostamista keskeisenä. Merkittävä osuus hallituksen ns. tulevaisuusinvestoinneista kehysvuosille tulee kohdistaa tämän teollisuudenalan tutkimus- ja innovointitoimintaan. Sekä kuiduttavan että mekaanisen puunjalostuksen (mm. puurakentaminen) sektoreilla on hyvin suuri potentiaali uusiin kaupallisiin sovelluksiin, ja julkinen tuki voi toimia tehokkaana käynnistäjänä yksityisten investointien kasvulle, mikä edellyttää myös mm. lainsäädännön suhteen ennakoitavaa toimintaympäristöä. 

Suomen metsäsektori on myös kestävyyden ja ilmastosiirtymän kannalta merkittävä toimiala. Jo nyt metsälainsäädäntö edellyttää tähän liittyviä toimenpiteitä. Luonnonsuojelun ja metsänhoitomenetelmien rahoitusta kasvatetaan kehyskaudella merkittävästi. Valiokunta korostaa, että Suomessa vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat metsien suojelussa ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ovat lisänneet myönteistä suhtautumista ja suojelun kehitystä. Monimuotoisuuden edistämiseksi on vielä paljon tehtävää. 

Lopuksi

Valiokunta toteaa, että luonnonvarasektori ja biotalous ovat kokonaisuutena merkittävä tekijä varmistettaessa Suomen kansantalouden nousu koronakriisin jälkeen. Luonnonvarasektorilla koronakriisistä toipumiseen tähtäävien toimenpiteiden tulee olla linjassa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteiden kanssa. Kaukomatkustuksen voimakas vähentyminen koronakriisin aikana on nostanut esiin kotimaisen matkailun ja erityisesti luonto-, kalastus- ja metsästysmatkailun mahdollisuudet, ja siksi on tärkeää, että luontomatkailukohteisiin panostetaan.  

Koronakriisissä maa- ja metsätalouden merkitys maamme huoltovarmuudessa on korostunut. Tavoitteena tulee olla, että tuotantoketjuissa nyt havaitut heikkoudet tulee jatkossa voida poistaa. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota toimialansa riippuvuuteen ulkomailta tulevista kausityöntekijöistä pitäen välttämättömänä pikaisia toimia mm. kotimaisen työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaavuuden lisäämiseksi, jotta kotimaista työvoimaa saadaan alkutuotannon kausityöhön. On tärkeää, että koronakriisin vaikutuksia, jotka valiokunnankin toimialalla ulottuvat laajasti eri sektoreille, lievennetään kaikilta osin.  

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,

että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 3.6.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Anne Kalmari kesk 
 
varapuheenjohtaja 
Ritva Elomaa ps 
 
jäsen 
Seppo Eskelinen sd 
 
jäsen 
Janne Heikkinen kok 
 
jäsen 
Mikko Kärnä kesk 
 
jäsen 
Mikko Lundén ps 
 
jäsen 
Sari Multala kok 
 
jäsen 
Jari Myllykoski vas 
 
jäsen 
Anders Norrback 
 
jäsen 
Raimo Piirainen sd 
 
jäsen 
Jenni Pitko vihr 
 
jäsen 
Piritta Rantanen sd 
 
jäsen 
Mikko Savola kesk 
 
jäsen 
Jenna Simula ps 
 
jäsen 
Peter Östman kd 
 
varajäsen 
Janne Sankelo kok 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Carl Selenius  
 

Eriävä mielipide

Perustelut

Hallitus päätti huhtikuussa vaalikauden lopun linjauksista ja vuosien 2022–2025 julkisen talouden suunnitelmasta. Kokonaisuus lisää huolta julkisen talouden kestävyydestä, sillä velkaantuminen jatkuu voimakkaana. Menokehysten huomattava ylittäminen vähentää tärkeän kehysmenettelyn uskottavuutta, millä on pitkät perinteet maassamme. Hallitus ei myöskään päättänyt rakenteellisista uudistuksista, joita tarvittaisiin kipeästi pitkän aikavälin kasvunäkymän ollessa vaisu ja väestön ikääntyessä. Tästä näkökulmasta erityisesti työllisyyspäätökset olivat riittämättömät. Lisäksi Marinin hallitus jatkaa sekä ideologista että ylikireää ilmastopolitiikkaansa. Niin ikään se ryntäsi mainehaitan pelossa lahjoittamaan yli neljä miljardia euroa täysin vastikkeetonta rahaa muille EU-maille. Tämä ele ei omaa kilpailukykyämme nosta, päinvastoin. Hyväksymällä EU:n elvytyspaketin allekirjoitimme tukemme samoilla sisämarkkinoilla toimiville kilpailijoillemme. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää lähtökohtaisesti hyvänä käytäntönä sitä, että pyritään edelleen luomaan uusia käytäntöjä puhtaamman ja turvallisemman ympäristön puolesta. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä, eikä etenkään Suomen kansan, eikä perusteollisuutemme tai maataloutemme kustannuksella. Nyt istuva hallitus on näin kuitenkin tekemässä, sillä se on EU:n elvytyspaketin hyväksymisellä lisäämässä kilpailijamaidemme kilpailukykyä oleellisella tavalla. Tällainen kehitys on Suomen edun vastaista toimintaa, eikä näin ollen valiokuntaryhmällemme käy.  

Kuten todettua hallitus ei myöskään päättänyt rakenteellisista uudistuksista, joita tarvittaisiin kipeästi pitkän aikavälin kasvunäkymän ollessa vaisu ja väestön ikääntyessä. Tästä näkökulmasta erityisesti työllisyyspäätökset olivat riittämättömät. Hallituksen työllisyystoimet rakentuvat nyt lähinnä satsauksista erilaisiin työvoimapalveluihin, eivät aidosti työn tarjontaa, eikä kysyntää lisäävistä uudistuksista. Hallitus myös arvioi, että työllisyyspalvelujen siirtämisellä kuntien hoidettavaksi olisi merkittävä työllisyysvaikutus, vaikka pelkällä hallinnollisella muutoksella ei voida saavuttaa huomattavaa muutosta nykytilanteeseen. Valiokuntaryhmämme kritisoi vahvasti tämänkaltaista päätöksentekoa, mikä ei pohjaudu todellisuudessa mihinkään konkreettiseen. Toki tällaisella toimintatavalla hallitus saa ainakin hetkellisesti näyttämään tietyt työllisyyteen liittyvät tilastot todellisuutta paremmalta.  

Valiokuntaryhmämme kiinnittää samoin erityistä huomiota myös siihen tosiasiaan, että liian kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet heikentävät maamme sekä koko alueen kilpailukykyä muihin maihin verrattuna. Näin on jo käynyt- ja näin käy yhä lisää pitkässä juoksussa– jos nyt meneillään olevalla hallituksen polulla jatketaan. Oivallisena huonona esimerkkinä tästä näkyy juuri hiilineutraalisuustavoite ja sen vieminen voimallisesti eteenpäin. Näillä päätöksillä on ollut voimakkaasti heikentävä vaikutus niin maamme työllisyydelle kuin teollisuudelle sekä sen kilpailukyvylle.  

Samaten valiokuntaryhmämme on kiinnittänyt huomiota siihen, että maatalouspuolella ei isoja muutoksia näy. Osittain tämä on hyvä asia. Toisaalta kuitenkin koemme, että CAP-uudistuksen viivästys tuo tullessaan uusia haasteita, sillä uudistuksen lopullisesta sisällöstä ja yksityiskohdista päättäminen viivästyi, koska poliittinen yhteisymmärrys EU:n tulevasta rahoituskehyksestä vuosille 2021—2027 ja elvytysrahoituksesta vuosille 2021–2022 onnistuttiin saavuttamaan vasta heinäkuussa 2020. Tämä tarkoittaa, että uutta maatalouspolitiikkaa ryhdytään toteuttamaan EU:ssa vuonna 2023. Vuosina 2021–2022 toimitaan uuden rahoituskauden 2021–2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen edellisen kauden 2014–2020 maatalouspolitiikkaa. Tämä vaikuttaa myös alkutuottajien saantoon, vaikka elvytyspaketti saakin tilanteen näyttämään kohtuulliselta. Todellisuudessa iso osa ”tukirahoista” häviää tulossa oleviin ilmastotoimiin ja muihin viherryttämisvaateisiin. Näemme myös valiokuntaryhmänä mahdottomana ajatuksena sen, että jatkossa maamme alkutuottajien tulisi luopua turvepeltojen viljelystä. Tällä olisi huomattava negatiivinen vaikutus sekä maamme huoltovarmuuteen että elintarviketurvallisuuteen. Käytännössä tämä linjaus tarkoittaisi lähes samaa asiaa viljelijöille kuin energiaturpeen alasajo turvetuottajille. Näin ollen linja ei meille perussuomalaisille käy.  

Niin ikään valiokuntaryhmämme on erityisen huolissaan maamme kilpailukyvystä etenkin metsäteollisuussektorilla. Tosiasiassa kustannuskilpailukyvyn kannalta on todella ongelmallista se, että hallitus päätti muuttaa sähkönhinnan nousun kompensoinnin sähköistämisen tueksi ja heikentää täten sen vaikutusta. Tähänkin saakka Suomi on hyödyntänyt ainoastaan puolitettua kompensaatiota ja jatkossa kompensoitaisiin vain kolmannes EU:n mahdollistamasta tasosta. Kaikki nämä toimenpiteet edellä vaikuttavat kilpailukykyyn heikentävästi. Tämä tulee myös nostamaan energiaintensiivisen teollisuuden sähkönkäytön kustannuksia arviolta 60 miljoonalla eurolla vuoden 2024 tasossa. Yksin metsäteollisuuden kustannukset nousevat täten usealla kymmenellä miljoonalla eurolla. Samaa mieltä tästä olivat useat asiantuntijatahot.  

Lopuksi haluamme valiokuntaryhmänä tuoda vielä esiin huolemme myös tieverkostomme huonosta kunnosta. Teiden kunnolla on suuri vaikutus metsäteollisuutemme toimivuuden kannalta. Samalla tulee myös muistaa, että yksityisteiden kuntotieto on edellytys toimivan yksityistieverkoston säilyttämiseksi maassamme. Yksityistieverkon toimivuus on tärkeää myös huoltovarmuuden vuoksi. Valitettavasti yksityistieverkon kunto on huolestuttavasti sekin heikentynyt viime vuosina ja korjausvelka kasvaa koko ajan. Tähän tulee saada jatkossa muutos.  

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme,

että valtiovarainvaliokunta ottaa päätöstä tehdessään huomioon eriävässä mielipiteessä esitetyt näkökohdat.  

Helsinki 3.6.2021
Ritva Elomaa ps 
 
Mikko Lundén ps 
 
Jenna Simula ps 
 

Eriävä mielipide

Perustelut

Suomessa oli viime vuosisadalta lähtöisin oleva perinne valtiontalouden menokehysten noudattamisesta. Ne luotiin ohjaamaan poliittista päätöksentekoa ja ennaltaehkäisemään holtitonta taloudenpitoa. Valtiontalouden menokehykset toimivat Suomen kriisinkestävyyden, talouden kestävyyden turvana ja olivat taloutemme palovakuutus.  

Menokehyksillä oli poliittisen kentän tuki aina tähän kevääseen saakka. Maan hallitus rikkoi puoliväliriihessä toiminnallaan valtiontaloutta vuosikymmeniä ohjanneet periaatteet. Nyt pitelemättömällä taloudenpidolla ei ole periaatteellista jarrua. Tämän vaikutukset ovat laajat ja kauaskantoiset, ja ne ulottuvat maa- ja metsätalouden alaa pidemmälle. 

Maan hallitus on vesittänyt työllisyyspäätökset, joita käytettiin perusteluina hallituskauden alun menolisäyspäätöksille. Viimeisimmässä puoliväliriihessä ei tehty riittäviä päätöksiä, joilla vahvistettaisiin valtiontaloutta. Hallituksen työllisyystoimien vaikutusten arvioinneissa on tuotu esille, että hallituksen jo tehdyillä toimilla ei ole ollut valtiontaloutta vahvistavaa vaikutusta. 

Tilanne on kokonaisvaltaisesti vakava. Suomalaisen ruuantuotannon ja alan kannattavuuden edistäminen edellyttää vakaata valtiontaloutta, joka on ennustettavaa ja pitkäjänteistä. Puoliväliriihessä ei tehty minkäänlaista suunnitelmaa Suomen talouskasvun käynnistämiseksi tai julkisen talouden tasapainottamiseksi ja velan taittamiseksi. Edellytämme, että uhkapelaaminen tulevien sukupolvien hyvinvoinnilla lopetetaan. Tämä tarkoittaa työn aloittamista, jolla talouskasvu käynnistetään ja valtiontalous tasapainotetaan sekä julkinen velka taitetaan. 

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme,

että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon asian käsittelyssä. 

Helsinki 3.6.2021
Janne Heikkinen kok 
 
Sari Multala kok 
 
Janne Sankelo kok 
 
Peter Östman kd