Komission ilmastolain tavoitteita toteuttava 55-valmiuspaketti sisältää yhteensä 12 toisiinsa linkittyvää lainsäädäntöehdotusta, joista useita maa- ja metsätalousvaliokunta on tarkastellut lausuessaan lainsäädäntöehdotuksista syksyn 2021 aikana annetuista valtioneuvoston selvityksistä. Lausunnossaan valtioneuvoston selvityksestä, joka koski komission ehdotusta muutoksesta maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin eli niin sanotun hallintomalliasetuksen ja LULUCF-asetuksen (land use, land use change and forestry) muuttamisesta, valiokunta korosti metsien roolia ilmastonmuutoksessa osana ongelmien ratkaisua (MmVL 28/2021 vp — U 49/2021 vp).  

EU:n yhteinen nielutavoite vuoteen 2030 mennessä on komission ehdotuksen mukaan 310 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (Mt). Tästä 310 Mt:n kokonaistavoitteesta Suomen osuus on ehdotuksen mukaan 17,8 Mt. Valiokunta toteaa, että komission esittämät hiilinielutavoitteet EU-tasolla ja Suomelle ovat erittäin kunnianhimoisia. Suomessa LULUCF-sektori on ollut keskimäärin 19 Mt:n nettonielu vuosina 1990—2019. Tilastokeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tuoreiden ennakkolaskelmien mukaan Suomen maankäyttösektori oli kuitenkin vuonna 2021 ensimmäistä kertaa päästölähde. Muutos johtuu ennen kaikkea puuston kasvun alenemisesta, ja siihen vaikuttavat myös lisääntyneet hakkuut. Näiden muutosten seurauksena metsien hiilinielu on pienentynyt, eikä metsänielu riittänyt vuonna 2021 kompensoimaan maataloussektorin päästöjä. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että metsien hiilinielu vaihtelee Suomessa vuosittain suuresti myös alueellisesti. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen vuoksi huoltovarmuuden ylläpito ja tuontiriippuvuuden vähentäminen on kevään 2022 aikana noussut entistä keskeisemmäksi, mikä edellyttää Suomessa lähivuosina myös metsävarojen ja peltoresurssin tehokasta käyttöä. Metsien hiilinielujen ja -varastojen pysyvyydestä on samalla pidettävä huolta. Huolehtimalla metsien kasvusta huolehditaan samalla tulevaisuuden hiilinieluista. Lisäksi valiokunta korostaa, että myös metsätuhoriskit tulee ottaa huomioon, kun tarkastellaan nieluja osana ilmastonmuutoksen torjuntaa. Aktiivisella ja oikea-aikaisella kestävällä metsänhoidolla on merkittävä rooli edistettäessä metsien terveyttä, ehkäistäessä metsätuhoja ja huolehdittaessa hiilinieluista. Valiokunta pitää perusteltuna, että komission ehdottamia hiilinielutavoitteita ei tässä tilanteessa nosteta, ja varmistetaan Suomelle asetetun kansallisen tavoitteen säilyminen ennakoidulla tasolla. 

Voimassa oleva LULUCF-asetus tarkastelee maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden kasvihuonekaasulaskentaa kymmenvuotiskaudella 2021—2030. Komission ehdotus kattoi erikseen kolme viisivuotiskautta eli vuodet 2021—2025, 2026—2030 ja 2031—2035. Kauden 2021—2025 osalta maa- ja metsätalousvaliokunta on pitänyt nykyisen laskentajärjestelmän säilyttämistä ja Suomen erillisjouston selkiyttämistä sääntelyn ennustettavuuden näkökulmasta myönteisenä ja kannatettavana. Valtioneuvoston selvityksessä esitetyn arvion mukaan kaudelta 2021—2025 Suomelle ei näyttäisi maankäyttösektorilta syntyvän laskennallista ylijäämää. Täten Suomi voi valtioneuvoston kannan mukaan hyväksyä Ranskan kompromissiehdotuksen, joka on komission ehdotuksen mukainen ja jossa kaudelta 2021—2025 mahdollisesti syntyvää ylijäämää ei voisi siirtää kaudelle 2026—2030. Valiokunta pitää valtioneuvoston kannan mukaisesti tärkeänä varmistaa, että LULUCF-sektorin mahdollista ylijäämää kaudella 2026—2030 on mahdollista käyttää joustoina taakanjakosektorille. Puheenjohtajan kompromissiesityksessä jäsenmaiden nielubudjetti vuosille 2026—2030 ilmaistaan lisäisenä määränä vuosittaisten tavoitteiden sijaan. Tämän katsotaan mahdollistavan laskennan kehittymiseen liittyvät tekniset korjaukset ja niihin liittyvien riskien hallinnan. Valtioneuvoston selvityksessä ehdotuksen on arvioitu olevan ilmastotavoitteen osalta yhtä kunnianhimoinen kuin komission alkuperäinen ehdotus. Ehdotetussa viisivuotistarkastelussa sektorin hiilitaseiden voimakkaat vuotuiset vaihtelut on mahdollista ottaa paremmin huomioon. Valiokunta pitää edellä esitettyihin Suomen metsänielussa tapahtuviin vuosittaisiin muutoksiin nähden ehdotettua viisivuotistarkastelua perusteltuna ja tärkeänä.  

Komission ehdotukseen sisältyi rangaistusmenettely, jos jäsenvaltio ei saavuta asetettua vuoden 2030 tavoitettaan. Komission ehdotuksen mukaan puuttuva osuus kerrottuna 1,08:n suuruisella kertoimella olisi lisätty jäsenvaltion raportoituun kasvihuonekaasupäästöön seuraavana vuonna. Ranskan kompromissiehdotuksessa tämä rangaistusmenettely on poistettu. Valtioneuvoston kannan mukaan on tärkeää, että asetusehdotuksen tavoitteiden saavuttaminen varmistetaan, mutta rangaistusmenettelyn soveltaminen ei LULUCF-sektorilla ole tarkoituksenmukaista. Valiokunta korostaa, että erillisen rangaistusmenettelyn poistamisesta huolimatta tavoitteet sitovat jäsenmaita, ja komissio voi käynnistää rikkomusmenettelyn velvoitteensa laiminlyöneitä jäsenmaita kohtaan. Lähtökohtaisesti hiilinieluihin liittyvien velvoitteiden laiminlyönti on taloudellisten sanktioiden sijaan parempi pyrkiä korvaamaan uusilla toimilla ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.  

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että vuoden 2030 jälkeinen järjestelmä on monelta osin muutenkin vielä epäselvä. Kaudella 2031—2035 maatalouden päästöt taakanjakosektorilta on tarkoitus yhdistää LULUCF-laskentaan, jolloin syntyy uusi AFOLU-sektori (agriculture, forestry and land use). Valiokunta on pitänyt myönteisenä, että päästöjen ja nielujen yhdistäminen AFOLU-sektoriksi voi pidemmällä aikavälillä selkiyttää nykyistä vaikeaselkoista sääntelykokonaisuutta (MmVL 28/2021 vp — U 49/2021 vp). Valtioneuvoston kannassa tuetaan Ranskan ehdotusta siirtää päätöksenteko AFOLU-sektorin muodostamisesta ja mahdollisen tavoitteen asettamisesta erilliseen myöhempään neuvotteluprosessiin. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja korostaa samalla, että jokaisen maan tulee tehdä hiilensidontaa lisääviä toimia niin maataloudessa, metsätaloudessa kuin maankäytössäkin riippumatta maan maankäytön rakenteesta.