Viimeksi julkaistu 13.10.2021 15.24

Valiokunnan lausunto MmVL 20/2021 vp HE 104/2021 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Sallan kansallispuistosta

Ympäristövaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Sallan kansallispuistosta (HE 104/2021 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava ympäristövaliokunnalle. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola 
    ympäristöministeriö
  • neuvotteleva virkamies Ville Schildt 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • luontopalvelujohtaja Henrik Jansson 
    Metsähallitus
  • ylitarkastaja Pekka Herva 
    Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
  • porotalousneuvoja Marja Anttonen 
    Paliskuntain yhdistys
  • luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors 
    Suomen Metsästäjäliitto
  • kunnanjohtaja Erkki Parkkinen 
    Sallan kunta
  • asiantuntija Markku Rauhala 
    Muonion riistanhoitoyhdistys
  • toiminnanohjaaja Kari Hänninen 
    Sallan riistanhoitoyhdistys
  • puheenjohtaja Matti Tolvanen 
    Sallan riistanhoitoyhdistys
  • asiantuntija Sakari Huhtala 
    Oulangan Erä ja Kalamiehet ry
  • toiminnanjohtaja Eki Karlsson 
    Suomen Latu ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Lapin partiolaiset ry
  • Matkalle Sallaan ry
  • Sallan Latu ja Polku ry
  • Suomen luontomatkailuliitto
  • Suomen riistakeskus
  • Sallan Metsänhoitoyhdistys ry
  • Sallan paliskunta
  • Suomen Metsästäjäliitto

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Valiokunta pitää Sallan kansallispuiston perustamista erittäin kannatettavana hankkeena. Samalla se esittää huolensa kansallispuistojen varustelun korjausvelasta, jota on tällä vaalikaudella saatu vähennettyä. Uuden kansallispuiston perustaminen ei saa johtaa kansallispuistojen palvelurakenteiden korjausvelan lisääntymiseen. Metsähallitukselle tulee varata uuden kansallispuiston perustamisrahoituksen ohella riittävä rahoitus myös leirintä- ja tulistelupaikkojen, reittien ja opasteiden ylläpitoon. 

Valiokunta näkee erittäin hyvänä lähtökohtana sen, että Sallan kansallispuiston perustaminen on lähtenyt liikkeelle Sallan kunnan aloitteesta ja paikalliset ovat osallistuneet valmisteluun. Sallan kansallispuiston perustamisen odotetaan vaikuttavan erittäin positiivisesti alueen talouteen ja matkailuelinkeinon harjoittamisen edellytyksiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisellä käyntimäärällä Sallatunturin luonnonsuojelualueen aluetaloudellinen kokonaistulovaikutus on yli 5 miljoonaa euroa ja kokonaistyöllisyysvaikutus noin 40 henkilötyövuotta. Käyntimäärien odotetaan kasvavan, kun kansallispuisto palveluineen aloittaa toimintansa ja matkailijoille suunnattu markkinointi voi alkaa. 

Sallan kansallispuiston perustaminen vaikuttaa paikallisten asukkaiden virkistyskäytön ja vapaa-ajan mahdollisuuksiin sekä paikallisen metsästys- ja eräperinteen jatkumiseen kansallispuiston alueella. Lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin mukaan Sallan kuntalaisella on luonnonsuojelulain 13 §:n estämättä metsästyslain 8 §:n mukainen oikeus metsästää kansallispuiston alueella lukuun ottamatta lakiehdotuksen liitteessä I määriteltyä metsästysrajoitusaluetta. Kuntalaisen metsästysoikeus kattaa hirvenmetsästyksen ja pienriistan metsästyksen ohella suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen sekä vahinkoperusteisiin lupiin perustuvan metsästyksen. Käytännössä vahinkoperusteisia lupia koskeva sääntely tulisi sovellettavaksi lähinnä hirvieläinten liikenteelle aiheuttamien vahinkojen torjumisessa sekä ympäristölle vaaraa aiheuttavien karhu- ja susiyksilöiden poistamisessa.  

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella Sallan kuntalainen ei ehdotetun sääntelyn mukaan tarvitse Metsähallituksen lupaa kansallispuiston alueella tapahtuvaan kannanhoidolliseen metsästykseen, alueellisiin kiintiöihin perustuvaan metsästykseen eikä vahinkoa aiheuttavan riistaeläimen poistamiseen. Luonnonsuojelulain 15 §:n 1 momentin mukainen uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan riistaeläimen poistaminen on kuntalaiselle sallittua koko kansallispuiston alueella mukaan lukien lakiehdotuksen liitteessä I määritelty metsästysrajoitusalue. Oikeus uhkaa tai vahinkoa aiheuttavan riistaeläimen poistamiseen on ehdotuksen mukaan kotikunnasta riippumatta myös kansallispuiston alueella toimivan paliskunnan osakkaalla ja Suomen riistakeskuksen tähän tarkoitukseen nimeämällä henkilöllä, mutta näiden osalta metsästys edellyttäisi Metsähallituksen luvan.  

Sallan kansallispuiston perustaminen vaikuttaa ulkopaikkakuntalaisten mahdollisuuksiin metsästää kansallispuiston alueella. Se rajoittaa Metsähallituksen hallinnoimaan lupametsästykseen käytettävissä olevaa pinta-alaa. Perustettavan kansallispuiston alue sisältyy nykyisin Metsähallituksen yli 76 000 hehtaarin Vilma-Savinan pienriistan lupametsästysalueeseen ja noin 79 000 hehtaarin Vilma-nimiseen hirvenmetsästyksen lupa-alueeseen. Kansallispuiston perustamisen jälkeen Vilma-Savinan lupa-alueeseen jäisi noin 66 000 hehtaaria ja Vilma-lupa-alueeseen 69 000 hehtaaria. Pienriistan metsästys kielletään ulkopaikkakuntalaisilta kansallispuiston alueella. Hirvenmetsästysoikeus kytketään olemassa olevan metsästysseuran jäsenyyteen.  

Ehdotetun lain 3 §:n 3 momentin mukaan lain voimaantullessa rekisteröitynä olevan metsästysseuran jäsenellä on oikeus metsästää hirveä kansallispuiston alueella, jos kansallispuisto sisältyy metsästysseuran metsästysalueeseen. Säännöksen tarkoituksena on rajoittaa kansallispuiston alueeseen kohdistuvaa metsästyspainetta siten, että olemassa olevien metsästysseurojen ulkopaikkakuntalaiset jäsenet saisivat kuitenkin jatkaa metsästystä kansallispuistossa. Vastaava olemassa olevien metsästysseurojen ulkopaikkakuntalaisia jäseniä koskeva poikkeus on Hossan kansallispuistosta annetussa laissa (296/2017).  

Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiehdotuksen 3 §:n 3 momentti ei rajaa hirvenmetsästysoikeutta vain alueella metsästystä harjoittavien seurojen nykyisiin jäseniin, vaan metsästää saavat kaikki sellaisten metsästysseurojen jäsenet, jotka ovat lain voimaan tullessa olemassa ja joiden alueeseen kansallispuisto sisältyy. Kansallispuisto sisältyy Metsähallituksen Vilma-lupa-alueeseen, johon luvan saaneita metsästysseuroja on 13 kappaletta. Näiden seurojen ulkopaikkakuntalaiset jäsenet saavat metsästää jatkossakin. Sen sijaan lain voimaan tulon jälkeen perustettavat, Vilma- lupa-alueella toimivat metsästysseurat eivät voi metsästää kansallispuiston alueella.  

Edellä esitetyn valossa valiokunta toteaa, että ehdotetun lain 3 §:n 2 momentin säännökset turvaavat paikallisten metsästysoikeuden ja paikallisen metsästysperinteen jatkumisen kansallispuiston alueella. Samalla kuitenkin suljetaan pois ulkopaikkakuntalaisten pienriistan metsästysoikeus ja rajoitetaan ulkopaikkakuntalaisten mahdollisuutta osallistua hirvenmetsästykseen kansallispuiston alueella. Ehdotettuja ulkopaikkakuntalaisten metsästysoikeuden rajoituksia voidaan perustella kansallispuiston alueella liikkuvien retkeilijöiden turvallisuudella sekä riistakantojen kestävällä hoidolla. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että mahdollisuudet saaliin kuljetukseen moottoriajoneuvolla kansallispuiston alueelta turvataan käyttö- ja hoitosuunnitelmassa. Moottorikäyttöisten ajoneuvojen tarvitsemien teiden ja urien ylläpitoa puoltaa myös mahdollisuus ensihoitoon ja sairaankuljetukseen kansallispuiston alueella. Samalla on syytä painottaa, ettei kansallispuiston perustaminen saa vaikuttaa maankäyttöön ja metsästykseen puiston ulkopuolisilla alueilla mukaan lukien koirien koulutus- ja koetoiminta. Tästä tulee myös viestiä paikallisille asukkaille hankkeen toteutuksen aikana.  

Valiokunta pitää erittäin valitettavana kaikkia metsästysonnettomuuksia, joista yhtenä, erityisesti retkeilijöitä koskevana esimerkkinä voidaan mainita Urho Kekkosen kansallispuistossa vuonna 2020 tapahtunut maastopyöräilijän kuolemaan johtanut metsästysonnettomuus. Valiokunta korostaa, että kansallispuiston reittien suunnittelussa, käyttö- ja hoitosuunnitelmassa sekä järjestyssäännöissä tulee kiinnittää erityistä huomiota kansallispuiston käyttäjien turvallisuuteen. Kansallispuiston alueella liikkujia tulisi ohjein ja opastein informoida alueella tapahtuvasta metsästyksestä sekä kehottaa, kannustaa ja ohjeistaa huomiovärien käyttöön vaatetuksessa aina metsästysaikana. Samalla ohjeistuksessa tulee kiinnittää huomioita luonnon roskaamisen ehkäisyyn ja koirien kiinnipitoa koskeviin sääntöihin. 

Valiokunta pitää turvallisuussyistä perusteltuna metsästyksen rajoittamista lakiehdotuksen liitteen I karttaan merkityllä alueella, johon kansallispuiston palvelut keskittyvät. Vahinkoa tai uhkaa aiheuttavan riistaeläimen poistamisen tulee kuitenkin olla mahdollista myös mainitulla alueella. Samalla valiokunta korostaa kansallispuiston perustamisen vaikutusten kokonaistarkastelua ja tarvetta pitäytyä ainoastaan välttämättömissä virkistys- ja harrastuskäytön rajoituksissa, kun kyse on valtion maista. Kuten edellä on todettu, kansallispuiston vaikutus alueen talouteen ja työllisyyteen tulee olemaan merkittävä. Kansallispuiston käyttöä ohjattaessa tulee ottaa huomioon retkeilijöiden tarpeiden ohella metsästysmatkailun vaikutukset talouteen kerrannaisvaikutuksineen.  

Valiokunta pitääkin aiheellisena selvittää, voisiko kansallispuiston kävijöiden turvallisuus toteutua rajaamalla ulkopaikkakuntalaisten lupaan perustuva pienriistan metsästys oppaan avulla tapahtuvana ruska-ajan jälkeiseen lehdettömään aikaan, jolloin kansallispuistossa on merkittävästi vähemmän retkeilijöitä, ja kohdentamalla se kansallispuiston erämaisiin osiin. Syvän lumen aikaan kansallispuiston erämaa-alueella on olennaisesti vähemmän ulkoilijoita ja esimerkiksi metsäkanalinnun metsästys voisi tapahtua turvallisesti latvalinnustuksena. Metsästysrajoitusalue olisi kuitenkin jätettävä myös lupametsästyksen ulkopuolelle. Metsästyksen turvallisuutta lisäisi edellytys paikallisen oppaan käyttämisestä. Metsäkanalintukantojen kestävää hoitoa voitaisiin lisäksi turvata Metsähallituksen toimesta lupamäärien säätelyllä sekä kiinnittämällä lupametsästäjien huomio kestävään metsästykseen.  

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää,

että ympäristövaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 13.10.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Anne Kalmari kesk 
 
varapuheenjohtaja 
Ritva Elomaa ps 
 
jäsen 
Seppo Eskelinen sd 
 
jäsen 
Janne Heikkinen kok 
 
jäsen 
Mikko Kärnä kesk 
 
jäsen 
Mikko Lundén ps 
 
jäsen 
Jari Myllykoski vas 
 
jäsen 
Raimo Piirainen sd 
 
jäsen 
Jenni Pitko vihr 
 
jäsen 
Arto Satonen kok 
 
jäsen 
Jenna Simula ps 
 
jäsen 
Peter Östman kd 
 
varajäsen 
Katja Taimela sd 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Susanna Paakkola  
 

Eriävä mielipide

Perustelut

Perussuomalaisten sekä Kokoomuksen että Kristillisdemokraattien valiokuntaryhmät kannattavat Sallan kansallispuiston perustamista, mutta pitävät tärkeänä, että kansallispuistoja, luonnonsuojelu- ja retkeilyalueita perustettaessa ei tarpeettomasti kavenneta metsästysmahdollisuuksia ja paikallisten metsästysoikeutta. Metsästys on perinteikäs suomalainen, yhteisöllinen harrastus ja elämäntapa, joka saa kaiken ikäisen väestön liikkumaan ja nauttimaan suomalaisesta luonnosta sekä sen antimista. Metsästyksellä on myös tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa sekä huolehdittaessa hirvi- ja petokannoista siten, etteivät ne esimerkiksi aiheuttaisi liikennevahinkoja tai kohtuuttomasti haittoja elinkeinoille, kuten maa- ja metsätaloudelle. Kansallispuiston toiminnassa ja säännöstöä luotaessa on huomioitava niin retkeilijät, maastopyöräilijät, metsästäjät kuin muut alueen nykyiset ja tulevat käyttäjäryhmät, sekä panostettava turvallisuuteen. Kansallispuistot perustetaan valtion eli suomalaisten yhteisille maille, ja siten on huolehdittava koko kansan yhtäläisistä mahdollisuuksista nauttia niistä. 

Hallitusohjelman kirjauksen mukaan hallitus on luvannut turvata metsästyksen myös tulevaisuudessa. Ympäristöministeriö ja valtioneuvosto aikovat kuitenkin lisätä sekä kansallispuistoja että luonnonsuojelualueita. Kyse ei ole pienestä asiasta kansalaisten metsästysoikeuksien kannalta, sillä luonnonsuojelualueiden laajuus on suunnitelmissa jopa 250 000 hehtaaria. Luonnonsuojelualueilla metsästys on lähtökohtaisesti kielletty. Esityksessä Sallan kansallispuistosta halutaan rajata ulkopaikkakuntalaisten ja metsästysseurojen vierasmetsästäjien harjoittama lupametsästys kokonaan pois, minkä lisäksi alueelle on tulossa metsästykseltä kielletty osa, jossa ainoastaan hirvenajo olisi sallittu. Valiokuntaryhmät katsovat, että kyseinen varsin maltillinen kieltoalue on perusteltu, mutta alueella tulee sallia hirvenmetsästys koiraa käyttäen, sillä hirven metsästäminen hirvenajona ei sovellu metsästysmuodoksi kyseisellä alueella.  

Hallituksen esityksessä ei myöskään huomioida sellaisten paikallisten metsästysseurojen oikeuksia, mitkä mahdollisesti perustetaan lain voimaantulon jälkeen. Paikallisen metsästyskulttuurin toiminnan jatkumisen turvaamiseksi on tärkeää, että myös tulevaisuudessa perustettavat sallalaiset metsästysseurat ovat oikeutettuja harjoittamaan metsästystä Sallan kansallispuistossa, mikäli seura kuuluu kyseiselle alueelle. 

Valiokuntaryhmiemme näkemys on, ettei lupametsästyksen sulkeminen ulos kansallispuiston alueelta ole perusteltua, sillä turvallisuus voidaan taata ja metsästys yhteensovittaa retkeilyn kanssa esimerkiksi lupamäärien sääntelyllä tai aikarajoituksilla, ilman tällaista ehdotonta kieltoa. Niin ikään turvallisuutta parannetaan panostamalla ampumakoulutukseen sekä -harjoitteluun ja tuomalla aiempaakin enemmän esille metsästyksen eettisen ohjeistuksen tärkeyttä. Usein valtion metsissä metsästävät juuri sellaiset metsästäjät, jotka eivät omista metsää, eivätkä siksi ole päässeet jäseniksi metsästysseuroihin kotipaikkakunnillaan. Lapin ja Kainuun kunnissa asuvat asukkaat voivat metsästää valtion alueilla ilmaiseksi ja ulkopaikkakuntalaiset maksua vastaan. On tärkeää ja oikeudenmukaista, että kaikki kansalaiset voivat metsästää lupajärjestelmän puitteissa suomalaisten yhteisillä alueilla eli valtion metsissä myös siitä syystä, että lisääntyvät susilaumat rajoittavat monilla alueilla kansalaisten metsästysmahdollisuuksia ja eräkulttuurin harjoittamista koirilla metsästämisen muodossa.  

Lupametsästyksellä on positiivisia aluetaloudellisia vaikutuksia, ja metsästysluvista kerätyillä tuotoilla myös ylläpidetään kansallispuistojen infraa. Valiokuntaryhmämme katsovat, että turvallisuusseikkojen huomioiminen on erittäin tärkeää yhteensovitettaessa kansallispuistossa retkeilyä ja metsästystä, mutta toteamme sen olevan täysin mahdollista, vaikkei metsästystä alueella kohtuuttomasti rajoiteta. Yhtenä vaihtoehtona on rajata lupametsästysaikaa suosituimpana ruska-aikana, mikäli sen katsotaan olevan tarpeellista. Metsästys kansallispuistossa ja sen lähialueilla pidentää sesonkiaikaa ja siten parantaa muun muassa alueen majoituspalveluiden käyttöastetta. 

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme,

että ympäristövaliokunta ottaa päätöstä tehdessään huomioon eriävässä mielipiteessä esitetyt näkökohdat.  

Helsinki 13.10.2021
Ritva Elomaa ps 
 
Mikko Lundén ps 
 
Jenna Simula ps 
 
Janne Heikkinen kok 
 
Arto Satonen kok 
 
Peter Östman kd