Yleistä kestävän kehityksen toteuttamisesta
Suomi sitoutui vuonna 2015 pidetyssä YK:n huippukokouksessa globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda2030:n, toteutukseen. Agenda2030 sisältää 17 tavoitetta, jotka tähtäävät köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Valtioneuvoston selonteko kuvaa hallituksen toimenpiteet näiden 17 tavoitteen toteuttamiseksi tällä hallituskaudella. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että toimintaohjelmassa korostetaan pyrkimystä kokonaisvaltaisiin monia sektoreita yhdistäviin toimintamalleihin. Valiokunta katsoo, että jatkossa tuleekin kiinnittää yhä enenevässä määrin huomiota eri toimenpiteiden yhteisvaikutuksiin ja huolehtia poikkisektoraalisen politiikkajohdonmukaisuuden kehittämisestä ja sitä tukevan tutkimustiedon tuottamisesta.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että kestävässä kehityksessä on monelta osin kyse ihmisten perustarpeiden turvaamisesta, missä alkutuotannolla on keskeinen rooli. Alkutuotannon päätavoitteena on turvata ihmisten tarvitsemat perustarpeet, kuten vesi, ruoka, energia, sekä tarjota raaka-aineita ja palveluita moniin eri tarpeisiin, kuten asumiseen, vaatetukseen, hygieniaan ja samalla edistää kestävän kehityksen eri tavoitteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että selonteossa tarkastellaan kokonaiskestävyyttä eli samanaikaisesti sosiaalista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Sosiaalista kestävyyttä tukee osaltaan yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistaminen, ja siksi myös Agenda2030:n osallistava toimeenpano on tärkeää.
Suomi on kansainvälisissä kestävän kehityksen maavertailuissa menestynyt useiden Agenda2030 -tavoitteiden mittareilla erinomaisesti. Valiokunta toteaa, että koronakriisin myötä on hyvä tarkastella kriittisesti myös kansallista ruokaturvaa ja ruoantuotannon muutosjoustavuutta globaalista näkökulmasta. Suomen on perusteltua huolehtia jatkossakin elintarvikehuoltovarmuudestaan, jonka yksi kulmakivi on vakaa ja hyvin toimiva kotimainen ruoantuotanto. Valiokunta korostaa, että kestävä kotimainen ruokajärjestelmä voi rakentua vain kannattavan kotimaisen alkutuotannon varaan. Alkutuotannon kannattavuuden vahvistaminen eri keinoin on tästä syystä erityisen tärkeää, ja toimintaohjelman toimeenpanossa tulee löytää konkreettisia toimenpiteitä ja kohdentaa tukia siten, että saavutetaan myös maataloustuotannon taloudellinen kestävyys.
Kestävä maa- ja metsätalous ratkaisijan roolissa
Valiokunta korostaa, että ruokajärjestelmä on yhteydessä niin globaaliin ruokaturvaan kuin monimuotoisuuden suojeluun, vesistöjen kuormitukseen ja hiilinielujen ylläpitoon. Suomen on mahdollista olla globaali edelläkävijä ilmastonmuutoksen aiheuttamassa ruokakriisissä. Suomalaisen ruokajärjestelmän kestävyyden arvioinnissa vahvuuksia ovat muun ohella runsaat vesivarat, eläinantibioottien tai kasvinsuojeluaineiden vähäinen käyttö ja metsämaan osuus peltojen ympärillä. Lisäksi tuotantoeläinten terveydenhuolto ja hyvinvointi ovat osa kansallista laatustrategiaa, ja ne vahvistavat näin koko ruokaketjun kestävyyttä. Valiokunta korostaa, että jo nyt suomalaisen naudanlihan tuotanto pohjautuu nurmiruokintaan eikä rehuna käytetä soijaa. Hallitusohjelman mukaisen ilmastoruokaohjelman tavoitteena on tukea yhteiskunnan siirtymistä kohti kestävää ruokajärjestelmää. Kestävään ruokajärjestelmään kytkeytyvät myös suunnitelmat nostaa kalatalous ja porotalous kilpailukykyiseksi sekä kasvipohjaisten tuotteiden innovoinnin tukeminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitettävät uudet innovaatiot ovat tuotteistavissa ja mahdollistavat suomalaisten elintarvikealan toimijoiden vientitoiminnan laajentumisen.
Valiokunta toteaa, että EU on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa puolittamaan asukaskohtaisen ruokajätteen määrän vuoteen 2030 mennessä. Selonteon mukaan ruoan, energian ja muiden materiaalien hukkaamiseen ruokajärjestelmässä aiotaan puuttua hävikkiruoan vähentämiseen valmisteltavalla tiekartalla sekä kiertotaloutta edistämällä. Valiokunta korostaa, että hävikki- ja kiertotalousparannukset koskettavat osaltaan jokaista ruokaketjun toimijaa ja niihin keskittyminen on siksi perusteltua. Koulutuksen ja osaamisen kehittämisen avulla voidaan muun muassa varmistaa, että kouluissa ja muissa julkisissa ruokapalveluissa vähennetään ruokahävikkiä tehokkaasti samalla kun tarjotaan monipuolisesti kestäviä ja maukkaita ruoka-annoksia.
Koulutuksen kehittäminen laadultaan, kattavuudeltaan ja saavutettavuudeltaan on kestävän kehityksen peruspilareita, jota käsitellään selonteossa monipuolisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että koulutus on avainasemassa myös ruokajärjestelmän ja elintarviketuotannon kestävyyden osalta. On varmistettava, että tulevat maatilayrittäjät saavat myös ekologiseen kestävyyteen ja talousjohtamiseen liittyvää nykyaikaista koulutusta muun ohella tehostamalla alan koulutusohjelmia ja kehittämällä niiden sisältöä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että löydetään erityisesti sellaisia toimia, jotka samanaikaisesti parantavat ruokajärjestelmän kestävyyttä ja maatalouden kannattavuutta. Esimerkiksi energiatuotannon ekologisen kestävyyden edistäminen tarjoaa samalla keinon maataloustuotannon taloudellisen kestävyyden parantamiseksi. Maatilayrittäjillä on mahdollisuus osallistua uusiutuvan energian tuotantoon muun muassa biokaasu-, tuuli- ja aurinkoenergian tuotannon kautta. Uusi liiketoiminta edistää myös energian alueellista huoltovarmuutta hajautetun tuotannon myötä. Toisena esimerkkinä synergiaetuja tuottavasta hankkeesta voidaan mainita hallitusohjelman mukainen kotimaisen kalan edistämisohjelma, jonka tavoitteena oleva kalan käytön kasvu voi samanaikaisesti lisätä työpaikkoja ja toimeentuloa, parantaa ihmisten terveyttä ja pienentää ruokavalion ilmasto- ja ympäristöjalanjälkeä.
Kestävässä metsätaloudessa korostuu erityisesti toiminnan pitkäjänteisyys ja siten vaatimus politiikan ennakoitavuudesta ja muutosten hallitusta toteutuksesta. Hallitusohjelman tavoitteissa näkyy myös pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus muun muassa ylivaalikautisina tiekarttoina. Suomessa vahvuutena metsätaloudessa voidaan pitää yritysten merkittävää roolia ja laajaa omaehtoista työtä Agenda2030 -toimeenpanossa, mistä metsäteollisuuden vastuullisuussitoumukset ja metsäympäristöohjelma ovat hyviä esimerkkejä. Lisäksi metsätalouden ilmastotiekartassa on listattu useita toimia metsien kestävän kasvun turvaamiseksi.
Valiokunta on jo aiemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että metsät on pidettävä hyvässä kunnossa, jotta ne voivat säilyttää luonnon monimuotoisuuden, ilmaston kannalta tärkeät tehtävänsä sekä metsätalouden tuottokykynsä. Tällä hetkellä metsäkadosta aiheutuu Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa noin 3 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuosittain, eli noin 6 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Globaalisti trooppinen metsäkato aiheuttaa jopa 15-20 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. Suomessa metsäalan raivauksesta noin puolet on aiheutunut rakentamisesta ja infrastruktuurin kehittämisestä ja noin kolmannes maataloudesta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valiokunta toteaa, että metsäkadon vähentäminen on kestävän kehityksen kannalta keskeistä niin Suomessa kuin globaalisti.
Vesivarojen kestävä käyttö ja monimuotoisuus
Suomessa juomaveden, pohjaveden ja järvien veden laatu on kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa ja vesivarannot ovat runsaat. Veden saantiin ja kestävään käyttöön liittyen on kuitenkin tärkeää tunnistaa ilmastonmuutoksen vaikutukset vesihuoltoon. Valiokunta toteaa, että kysymys pohja- ja pintavesien saatavuudesta ja käyttöoikeuksista on huoltovarmuuden kannalta tärkeä, ja vesihuollon turvaamiseen on myös jatkossa kiinnitettävä huomiota.
Itämeren suojelun ja maatalouden vesiensuojelun yhteydessä valtioneuvoston selonteossa on listattu useita tärkeitä toimenpiteitä vesien paremman ekologisen tilan saavuttamiseksi, mistä vuoden 2021 osalta ajankohtaisia esimerkkejä ovat itämerirehun määrittäminen ja sen käytön yleistäminen sekä päästöperusteiset ympäristöluvat merellä tapahtuvassa verkkoallaskasvatuksessa. Valiokunta toteaa, että muun vesistökuormituksen lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös metsätalouden vesistökuormitukseen. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta on tärkeää, että alueellisen suojelun tai sääntelyn lisäksi vesiympäristöjä myös ennallistetaan, mikä näkyy muun muassa hallitusohjelman mukaisessa kansallisessa ohjelmassa vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Itämeren ja sisävesien tilan parantaminen edellyttää vielä lisätoimia.
Kestävät valinnat alueilla, kansallisesti ja globaalisti
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että maaseudun elinvoimaisuuden tukeminen on myös Agenda2030 -tavoitteiden saavuttamiseksi tärkeää muun muassa siitä syystä, että kaupungit ovat tutkimusten mukaan hiilipäästöjen ja metsäkadon suuria aiheuttajia. Kaupungistumisen lisääntyessä on kiinnitettävä huomiota päästöjä vähentäviin ja monimuotoisuutta lisääviin toimiin. Valiokunta toteaa, että biotalouden ja kiertotalouden hajautettu rakenne on ruokaturvan ja monien ympäristönäkökohtien kannalta kannatettava, ja tukee toisaalta osaltaan sosiaalista kestävyyttä sekä elinvoimaisia maakuntia ja seutukuntia. Infrastruktuurin kehittäminen maan eri osissa on välttämätöntä, ja sen tulee kattaa tiestön ja sähköverkkojen lisäksi myös nopeiden ja luotettavien laajakaistaverkkojen rakentaminen ja ylläpito. Valiokunta korostaa, että digitalisaatio on merkittävä osa maaseudun elinvoimaisuuden tukemista.
Valiokunta katsoo lopuksi, että jatkotyössä tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon myös Suomen tuotannon ja kulutuksen globaalit vaikutukset ja niiden haitallisten seurausten hillitseminen. Globaali näkökulma on otettava huomioon esimerkiksi tuontielintarvikkeisiin ja -raaka-aineisiin liittyvänä vastuullisuutena. Valiokunta korostaa, että samat kestävyysvaatimukset tulee voida kohdistaa globaalille elintarviketuotannolle kuin kotimaiselle tuotannolle. Kuten selonteossa todetaan, yksi vaikuttavimmista keinoista varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys on lisätä julkisten hankintojen vastuullisuutta. Kestävät ratkaisut, kuten uusiutuvista materiaaleista valmistetut tuotteet esimerkiksi rakentamisessa tai paikalliset elintarvikkeet osana kestävää ruokaketjua, on otettava entistä vahvemmin mukaan julkisten hankintojen kriteereihin.