Viimeksi julkaistu 11.5.2021 10.04

Valiokunnan lausunto MmVL 5/2021 vp E 7/2021 vp Maa- ja metsätalousvaliokunta Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto: Yhteisen maatalouspolitiikan strategisia suunnitelmia koskevat suositukset jäsenvaltioille

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto: Yhteisen maatalouspolitiikan strategisia suunnitelmia koskevat suositukset jäsenvaltioille (E 7/2021 vp): Asia on saapunut maa- ja metsätalousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • neuvotteleva virkamies Tiina Malm 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • erityisasiantuntija Tuuli Orasmaa 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • neuvotteleva virkamies Juha Palonen 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • tutkimusprofessori Jyrki Niemi 
    Luonnonvarakeskus
  • maatalousjohtaja Johan Åberg 
    Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • maatalousneuvos Kari Valonen 
    maa- ja metsätalousministeriö
  • Suomen Luontopaneeli
  • puheenjohtaja Markku Ollikainen 
    Suomen ilmastopaneeli
  • erikoistutkija Tuomas Mattila 
    Suomen ympäristökeskus
  • Luomuliitto ry
  • Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC ry

Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa: 

  • Elintarviketeollisuusliitto ry

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

Komissio antoi 18.12.2020 tiedonannon COM(2020) 846 final suosituksista jäsenvaltioille yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) strategiasuunnitelmien laatimista varten. Tiedonannon ohessa komissio julkaisi jäsenvaltiokohtaiset suositukset erillisinä työasiakirjoina ja suositukset Suomelle kuvataan työasiakirjassa SWD(2020) 376 final. 

Komission tiedonannon mukaan suositusten tarkoituksena on varmistaa, että YMP:n strategiasuunnitelmat ovat linjassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, Pellolta pöytään -strategian ja EU:n biodiversiteettistrategian kanssa. Komissio tarkastelee suosituksissa jäsenvaltioiden maataloussektorin ja maaseudun kehityksen tämänhetkistä tilannetta YMP:n yhdeksän erityistavoitteen sekä uusissa strategioissa asetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Suosituksissa komissio osoittaa kullekin jäsenvaltiolle keskeisimmät haasteet, joihin jäsenvaltioiden tulisi tarttua ja antaa suuntaviivoja näiden kysymysten huomioimiseksi YMP:n strategiasuunnitelmissa. 

Komissio tulee tarkastelemaan strategiasuunnitelmien yhteensopivuutta ja johdonmukaisuutta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kanssa strategiasuunnitelmien arviointi- ja hyväksymisprosessin aikana. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. YMP:n strategiasuunnitelma-asetusehdotuksessa säädetään tarkemmin YMP:n strategiasuunnitelmien laadinnasta, ja asetuksen 106 artiklassa määritellään perusteet komission arvioinnille. 

Komissio pyytää tiedonannossaan jäsenvaltioita asettamaan selkeät kansalliset arvot Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteille. Tarkastelemalla kaikkia jäsenvaltioiden kansallisia arvoja yhdessä komissio voi arvioida, onko EU kokonaisuutena saavuttamassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevat tavoitteet. 

Maa- ja metsätalousministeriön perusmuistioon sisältyy suositukset Suomen strategiasuunnitelmaan ja komission analyysi Suomen maataloudesta ja maaseutualueista. 

Valtioneuvoston kanta

Suomen kannat Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan on kuvattu E-kirjeessä E 61/2019 vp, Pellolta pöytään -strategiaan E-kirjeessä E 83/2020 vp ja EU:n biodiversiteettistrategiaan E-kirjeessä E 84/2020 vp. Suomen kannat YMP:n asetusehdotuksiin on kuvattu 9.8.2018 annetussa valtioneuvoston kirjelmässä (U 73/2018 vp) sekä 11.7.2019 annetussa U-jatkokirjeessä (UJ 5/2019 vp), 28.2.2020 annetussa U-jatkokirjeessä (UJ 4/2020 vp) ja 2.10.2020 annetussa U-jatkokirjeessä (UJ 30/2020 vp). 

Suomi katsoo, että komission suositukset Suomelle ovat yleisesti ottaen tasapainoiset ja monilta osin yhteneväiset Suomen oman analyysin kanssa maatalous- ja elintarvikesektorin sekä maaseudun kehittämistoimenpiteiden jatkovalmistelun osalta. Komission laatima tausta-analyysi kuvaa myös hyvin Suomen maataloussektorin ja maaseudun kehityksen tilannetta. 

Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että Suomen maataloussektorin suurimpia haasteita on heikko kannattavuus ja että suora tulotuki on keskeinen tekijä maataloussektorin kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi Suomessa. Suomi katsoo kuitenkin, että uudelleenjakotuki on vain yksi keino parantaa tukien kohdennusta, sillä sen toimeenpano ei ole kaikissa jäsenvaltioissa tarkoituksenmukaista maiden erilaisen tilarakenteen vuoksi. Suomi katsoo, että tuottajan aseman vahvistamiseksi arvoketjussa myös osuustoiminta on edelleen hyvin käyttökelpoinen väline hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ohella. Suomen maataloudelle, erityisesti kotieläinsektorilla, se on tyypillinen ja ollut pitkään käytössä, mutta tuottajaorganisaatioiden perustamista erityisesti muilla sektoreilla voidaan edelleen edistää. 

Ympäristö- ja ilmastotoimia koskevat suositukset keskittyvät Suomen näkökulmasta tärkeisiin toimenpiteisiin. Suomi on kansallisesti sitoutunut saavuttamaan hiilineutraalisuuden vuoteen 2035 mennessä, ja maatalous osallistuu muiden sektoreiden ohella ilmastopäästöjen vähentämiseen. Kasvihuonekaasujen vähentämisessä turvepeltojen rooli on keskeinen. Suomi katsoo komission tavoin, että maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi sekä kasvihuonekaasupäästöjen ja ammoniakkipäästöjen hillitsemiseksi tehtävien toimenpiteiden ja vesien laadun parantamisen tulee olla osa YMP:n strategiasuunnitelmaa. Suomi pitää tärkeänä parantaa ravinteiden käytön tehokkuutta ja vähentää ravinnepäästöjä erityisesti Itämeren vedenlaadun parantamiseksi Pellolta pöytään -strategian E-kirjeen E 83/2020 vp linjausten mukaisesti. Suomi katsoo, että luomutuotannon lisäämistä koskevassa komission suosituksessa pitäisi ottaa huomioon se, että tuotannon kasvun tulee tapahtua markkinalähtöisesti vastaten kulutuksen ja vientimahdollisuuksien kasvua. 

Suomi pitää hiilirikkaiden maiden tarkastelua tarpeellisena, ja erityisesti turvemaiden hiilivarastojen säilyttämistä on tärkeää edistää. Suomi katsoo komission tavoin, että metsäsektorilla on maataloussektorin ohella keskeinen rooli ilmastotoimissa sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja että kestävää metsänhoitoa tulee edistää. Suomi pitää kuitenkin perustellumpana, että metsätoimenpiteet suunnitellaan ja tehdään suurelta osin YMP:n ulkopuolella. Suomi yhtyy komission suositukseen biokaasun tuotannon edistämisestä ja katsoo, että mm. tuotannon tukemiseen liittyvän EU-sääntelyn tulee edesauttaa kehittämistyötä. 

Suomi pitää hyvänä komission huomiota siitä, että kasvinsuojeluaineiden käyttö ja riskit maataloudessa ovat Suomessa laskeneet. Suomella on mahdollisuuksia edelleen vähentää kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvaa riskiä esimerkiksi integroidun torjunnan sekä luonnonmukaisen tuotannon edistämisellä. Suomi pitää tärkeänä, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä seurataan maa- ja metsätaloussektoreilla erikseen. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden riskinarviointia tulisi edelleen parantaa. 

Suomi pitää hyvänä, että komissio tunnistaa julkisen tuen merkityksen koko maan kattavien nopeiden laajakaistaverkostojen luomiseksi. Nopeat laajakaistayhteydet ovat perusedellytys maaseutualueiden työllisyyden ja elinvoiman lisäämiselle. Suomi korostaa, että laajakaistayhteyksien nopeuksia on pyrittävä kasvattamaan vähintään EU:n Gigabit Society 2025 -tavoitteen mukaisesti. 

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Maatalouspolitiikan kansallisen strategiasuunnitelman lähtökohdat

Valiokunta toteaa, että EU:n maatalouspolitiikkauudistuksen myötä jokaiselta jäsenvaltiolta edellytetään kansallisen strategiasuunnitelman laatimista maatalouspolitiikalleen. Yksittäisen jäsenvaltion kannalta siirtyminen uuteen toimeenpanomalliin on varsin suuri muutos. EU määrittelee jatkossa vain maatalouspolitiikan perustavoitteet, ja jäsenvaltioilla on nykyistä enemmän vastuuta siitä, miten sovitut tavoitteet saavutetaan. Uusi toimeenpanomalli tarjoaa mahdollisuuden ottaa nykyistä paremmin huomioon jäsenmaakohtaiset olosuhteet yhteisessä maatalouspolitiikassa ja näin ollen myös politiikkatoimien toteuttamisessa. 

Komissio antoi 18.12.2020 tiedonannon suosituksista jäsenvaltioille yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) strategiasuunnitelmien laatimista varten. Tiedonannon ohessa komissio julkaisi jäsenvaltiokohtaiset suositukset erillisinä työasiakirjoina. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta pitää komission suositusten taustalla olevia tavoitteita EU:n tasolla yleisesti ottaen Suomelle tasapainoisina. Valiokunta korostaa, että suomalainen maatalous on useiden tavoitteiden näkökulmasta jo nyt edelläkävijä. Suomalaisen maatalouden vahvuuksia ovat muun ohella     eläinantibioottien tai kasvinsuojeluaineiden vähäinen käyttö sekä kattava huolenpito tuotantoeläinten terveydenhuollosta ja hyvinvoinnista. Lisäksi ympäristön ja ilmaston kannalta vahvuutena voidaan pitää sitä, että suomalaisen naudanlihan tuotanto pohjautuu nurmiruokintaan eikä rehuna käytetä soijaa. 

Valiokunta painottaa, että Suomen tulee jatkossakin huolehtia ruokaturvastaan ja huoltovarmuudestaan, missä vakaalla ja hyvin toimivalla kotimaisella ruoantuotannolla on ratkaiseva merkitys. Kestävä ja korkealaatuinen kotimainen ruokajärjestelmä voi rakentua vain kannattavan kotimaisen alkutuotannon varaan. Alkutuotannon kannattavuuden vahvistaminen eri keinoin on välttämätöntä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että myös komission näkemyksen mukaan Suomen maatalouden suurimpia haasteita on heikko kannattavuus ja että suora tulotuki on keskeinen tekijä maataloussektorin kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tuen merkitys maamme maatalouden tulonmuodostuksessa onkin selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin, sillä tuotantokustannukset ovat Suomessa luonnonolosuhteiden vuoksi markkinahintoja korkeammat. Maataloustukien avulla on pystytty turvaamaan ja tulee jatkossakin turvata suomalaisen maatalouden kilpailuedellytykset ja tuotannon säilyminen maan eri osissa ja tuotantosuunnissa.  

Myös komission huoli sukupolvenvaihdosten lukumäärän vähenemisestä on erittäin perusteltu. Nuorten viljelijöiden tukeminen ja alalle pääsyn helpottaminen on välttämätöntä maataloustuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että alle 35-vuotiaiden osuus yksityishenkilöiden omistamista tiloista oli Luonnonvarakeskuksen rakennetilaston mukaan vuonna 2020 lähes 8 prosenttia, mutta nuorten viljelijöiden osuus on ollut hieman laskusuunnassa vuodesta 2015 alkaen. Sukupolvenvaihdosten edistämiseksi on tärkeää, että nuoria viljelijöitä myös jatkossa kannustetaan alalle nuorten viljelijöiden aloitustuen avulla, mihin liittyvä valmistelu kaudelle 2023—2027 onkin maa- ja metsätalousministeriössä jo käynnissä. Sukupolvenvaihdoksia edistetään myös neuvonnan avulla. Koska nuoret viljelijät usein velkaantuvat tilaa hankkiessaan, myös nuorten viljelijöiden tuki on tarpeen tilanpidon aloittajien tukemiseksi. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee neuvotteluissa EU:ssa edistää myös maatalouden luopumistukijärjestelmää vastaavan järjestelyn luomista. Toimet nuorten viljelijöiden kannustamiseksi alalle edistävät osaltaan maaseudun säilymistä asuttuna ja elinvoimaisena.  

Ilmastotavoitteet ja ympäristönsuojelu maataloudessa

Merkittävä osa komission suosituksista liittyy maatalouden ympäristö- ja ilmastovaikutusten hallintaan. Ravinnehuuhtoumien rajoittaminen, monimuotoisuuden suojelu ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen liittyvät monin tavoin toisiinsa. On tärkeää, että alan tutkimukseen panostetaan ja että eri tukitoimien vaikutukset selvitetään riittävän hyvin etukäteen, jotta tukitoimista ei aiheudu yllättäviä haittavaikutuksia ja pystytään valitsemaan parhaimmat ratkaisut. Myös muiden politiikkatoimien, kuten esimerkiksi suurpetopolitiikan, tulee olla linjassa maatalouspolitiikan tavoitteiden kanssa ja tukea ympäristön kannalta kestävää maataloutta ja mm. siihen liittyvää luonnonlaiduntamista. 

Ilmastotavoitteiden osalta komissio kannustaa Suomea huolehtimaan erityisesti metsien ja turvemaiden hiilivarastoista. Tämä korostaa valmistelussa olevan Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman huolellisen suunnittelun merkitystä. Tuottajajärjestöjen vuonna 2020 julkaisema maatalouden ilmastotiekartta antaa työlle hyvän lähtökohdan. Komissio mainitsee myös turvepeltojen vedenpinnan noston tärkeänä edistettävänä toimena. Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, että maatalouden turvemaista aiheutuvat päästöt ovat huomattavat. Viljelytapa kuitenkin vaikuttaa olennaisesti päästöihin. Valiokunta katsoo, että turvepeltojen viljelyn päästöjä tulee vähentää, mutta niin, ettei nykyistä ruoantuotannossa olevien turvepeltojen viljelyä vaaranneta.Päästövähennysten toteuttamiseksi kansallisen strategiasuunnitelman tulee tarjota tukia turvemaiden päästöjä vähentäville toimenpiteille ja toisaalta riittäviä kannusteita turvepeltojen viljelystä luopumiseen ja ennallistamiseen erityisesti silloin, kun pellot eivät tuota ruokaa eivätkä rehua ja niiden merkitys biodiversiteetin säilyttämisessä on vähäinen. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että yksittäisellä viljelijällä on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaisia peltoja hänen lähiympäristössään on tarjolla. Sen vuoksi on turvattava viljelijöiden mahdollisuus ylläpitää ja kehittää toimintaansa ja saada aktiivikäytössä oleville pelloille niille kuuluvat tuet. Lisäksi turvepeltoja koskevissa toimissa on varmistettava myös alueellinen yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.  

Valiokunta katsoo lisäksi, että kotieläintilojen ja kasvihuoneiden kohtuuhintaisten kuivikkeiden ja kasvualustojen saanti on turvattava. Turvetuotannon vähentyessä on tärkeää kehittää turpeelle korvaavia kotimaisia ratkaisuja ruoantuotannon edellytysten turvaamiseksi. Metsätoimenpiteet tulee suunnitella ja tehdä YMP:n ulkopuolella kestävää metsänhoitoa edistäen. 

Valiokunta toteaa, että perinnebiotooppien hoidosta huolehtiminen on uhanalaisten lajien kannalta tärkeä maatalouden monimuotoisuustoimi. Suomen uhanalaisista lajeista neljäsosa on riippuvaisia perinnebiotoopeista. Tämän lisäksi monilajiset nurmet, suojavyöhykkeet ja pölyttäjäpellot ovat tärkeitä peltomaiseman monipuolistajia hyönteisten kannalta. Monet monimuotoisuuden turvaamiseksi tehtävät elinympäristöjen suojelutoimet, kuten pientareet ja kosteikot, edistävät myös vesiensuojelua ja ovat suositeltavia myös ilmaston kannalta. 

Vesiensuojelun osalta komissio kiinnittää erityistä huomiota ravinteiden aiheuttamaan rehevöitymiseen Itämerellä. Myönteisenä kehityksenä komissio nostaa esille typen ja fosforin päästöjen merkittävän vähentymisen viimeisten 30 vuoden aikana. Valiokunta toteaa, että jatkossa tarvitaan voimakkaasti kohdennettuja tukitoimia, jotka ovat myös kannustavia viljelijöille. Mm. peltojen kipsikäsittely ja ravinnekalkitus luovat mahdollisuuksia maatalouden ravinnekuormituksen leikkaamiseen. Ravinteiden kierrätykseen liittyen on erityisen tärkeää löytää ratkaisuja lannan käytön vähentämiseksi ja lannan ravinteiden kierrättämiseksi. Suomessa ammoniakkipäästöt ovat jo pienentyneet alle niille määrätyn kattoluvun. Komission mukaan Suomi voisi edelleen vähentää ammoniakkipäästöjä investoimalla lannan käsittelyyn. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lannan separoinnin ja biokaasutuksen yhdistelmällä on mahdollista korvata fossiilisia polttoaineita. Tähän tulee liittää ravinteiden separointi, koska se mahdollistaa ravinteiden alueellisesti laajemman hyödyntämisen. Valiokunta pitää tärkeänä, että biokaasun tuotannon tukemiseen liittyvä EU-sääntely edesauttaa uuden liiketoiminnan syntymistä. 

Valiokunta toteaa, että kasvinsuojeluaineiden myynti maatalouskäyttöön on hehtaaria kohti laskettuna Suomessa eurooppalaisittain erittäin vähäistä. Tarvitaan kuitenkin mahdollisuuksia ja kannustimia vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien (mekaaninen, biologinen ja viljelytekninen) käyttöön. Lisäksi tulee varmistaa, että myös Suomen kaltaiselle syrjäiselle markkina-alueelle riittää tehokkaita vähäriskisiä tehoaineita. On välttämätöntä, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä seurataan maataloussektorilla ja metsätaloussektoreilla erikseen. 

Komission mukaan luomutuotantoon panostamalla pystytään vastaamaan maatalousalan haasteista samalla maatilojen heikkoon kannattavuuteen sekä ilmasto- ja muihin ympäristöhaasteisiin. Valiokunta toteaa, että Suomen maatalousmaasta vuonna 2019 oli luomutuotannon piirissä 13,5 prosenttia, mikä on EU:n keskitason (8 prosenttia) yläpuolella. Varsinaisen luomutuotannon lisäksi Suomessa on hyvät mahdollisuudet luonnonvaraisten tuotteiden, kuten marjojen, käytön edistämiseen. Valiokunta toteaa, että komission luomutuotannolle asettama 25 prosentin pinta-alatavoite vuoteen 2030 mennessä on haastava, pitäen tärkeänä, että luonnonmukaisen tuotannon kasvu tapahtuu markkinalähtöisesti vastaten kulutuksen ja vientimahdollisuuksien kasvua. Koska luomutuotannon tasapainoinen kasvu voi tapahtua vain kasvavan kysynnän kautta, vaatii tuotannon kasvattaminen luomutuen ohella sekä tuotannon ja jalostuksen kehittämistä että menekinedistämistoimia ja kuluttajakampanjoita kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen parantamiseksi. Luomutuotteiden menekkiin vaikuttavat oleellisesti suurkeittiöt ja luomun suosiminen laitosruokailuissa, mihin voidaan vaikuttaa mm. kohdentamalla julkisia hankintoja luomutuotteisiin.  

Lopuksi

Yhteiset EU-tasoiset elintarvikemerkinnät voivat edesauttaa kuluttajia tekemään kestäviä kulutusvalintoja. Kuluttajat haluavat tietää syömänsä ruoan alkuperän, ravintosisällön ja ympäristövaikutukset. Pellolta pöytään -strategian mukaan komissio tulee tekemään ehdotuksen maantieteellisten alkuperämerkintöjen laajentamisesta elintarvikepakkauksissa. Valiokunta katsoo, että pakkaus- ja alkuperämerkintöjen käyttöä tulee kansallisesti edistää välittömästi. 

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että ruoantuotantoon on kasvipohjaisen valkuaisainetuotannon rinnalle tulossa teollisesti tuotettavia soluviljeltyjä proteiineja. Tämä voi tarjota Suomelle merkittäviä uusia taloudellisia mahdollisuuksia jopa viennin kautta ja samalla kasvattaa valkuaisaineomavaraisuutta ja ruokaturvaa. 

Suomessa nopeiden laajakaistayhteyksien kattavuus maaseutualueilla (9,1 %) on EU:n keskiarvoa (59,3 %) selvästi alhaisempi. Valiokunta toteaa, että nopeat laajakaistayhteydet ovat perusedellytys maaseutualueiden työllisyyden ja elinvoiman lisäämiselle sekä kestävän monipaikkaisuuden mahdollistamiselle. Julkinen tuki on välttämätöntä koko maan kattavien nopeiden laajakaistaverkostojen luomiseksi. 

Yleisenä huomiona valiokunta tuo esiin EU-direktiivien kirjavan toimeenpanon. Heikosta eläinten hyvinvoinnin tasosta ja antibioottien runsaasta käytöstä huolimatta monen kilpailijamaan komissiolta saamissa suosituksissa ei ole valiokunnan saaman selvityksen mukaan riittävässä määrin otettu näihin puutteisiin kantaa. Tilanteeseen tulee puuttua viimeistään jäsenmaiden YMP-suunnitelmien hyväksymisvaiheessa. 

VALIOKUNNAN LAUSUNTO

Maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. 
Helsingissä 15.4.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Anne Kalmari kesk 
 
jäsen 
Seppo Eskelinen sd 
 
jäsen 
Satu Hassi vihr 
 
jäsen 
Mikko Lundén ps 
 
jäsen 
Jari Myllykoski vas 
 
jäsen 
Anders Norrback 
 
jäsen 
Jenni Pitko vihr 
 
jäsen 
Piritta Rantanen sd 
 
jäsen 
Jenna Simula ps 
 
jäsen 
Peter Östman kd 
 
varajäsen 
Tuomas Kettunen kesk 
 
varajäsen 
Janne Sankelo kok 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Carl Selenius  
 
valiokuntaneuvos 
Tuire Taina