Yleistä
Valiokunta toteaa, että maakuntauudistuksessa tavoitteena on perustaa itsehallinnolliset maakunnat. Maakunnat päättäisivät omasta organisaatiostaan, maakunnalle säädetyn toimivallan delegoinnista tarvittavilta osin hallintosäännöllä viranhaltijatasolle sekä maakuntien mahdollisesta yhteistoiminnasta (esim. yhteinen virka). Valiokunnan toimialaan kuuluvan hallinnonalan lakiehdotukset on laadittu nämä lähtökohdat huomioon ottaen siten, että maakuntiin kunnista ja viranomaisista siirrettävä toimivalta osoitetaan lähtökohtaisesti maakunnalle. Käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä toteutettaisiin tehtäväsiirrot perustettaville maakunnille, uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle (Luova) sekä eräille muille viranomaisille. Lisäksi hallituksen esitykseen sisältyvät muun muassa ehdotukset Luovaa sekä Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevaksi uudeksi lainsäädännöksi. Valiokunta rajaa lausuntonsa kannanotot omaa toimialaansa koskeviksi.
Valiokunta toteaa, että se on 30.5.2017 antanut lausuntonsa (MmVL 12/2017 vp — HE 15/2017 vp) sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi. Valiokunta otti lausunnossaan kantaa erityisesti EU-tukien maksajavirastotehtävien ja eläinlääkäripalvelujen järjestämiseen. Nyt käsiteltävänä oleva esitys liittyy mainittuun esitykseen.
Edellä on todettu, että maakuntauudistuksen tavoitteena on luoda itsehallinnolliset maakunnat, jotka lähtökohtaisesti päättävät itse organisaatiostaan ja niille osoitetun toimivallan delegoinnista. Esityksessä on päädytty itsehallintoa painottaen kuntahallintoa vastaavaan malliin, johon kuuluvat monijäseniset toimielimet ja joissa toimivaltaa delegoidaan viranhaltijoille pääosin maakunnan hallintosäännöllä.
Valiokunnan toimialaan liittyvän hallinnonalan lakiehdotukset perustuvat edellä mainittuihin uudistuksen tavoitteisiin ja lähtökohtiin. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että eräissä tapauksissa toimivaltaa ehdotetaan erityislailla säädettäväksi suoraan viranhaltijoille. Euroopan unionin säädökset edellyttävät viranhaltijatason päätöksentekoa erityisesti delegoiduissa maksajavirastotehtävissä, mutta myös eräissä muissa tehtävissä, kuten virkaeläinlääkärille säädetyissä tehtävissä. Eräissä lakiehdotuksissa toimivallan osoittaminen suoraan viranhaltijalle liittyy tarpeeseen varmistaa tehtävän hoitajan erityisasiantuntemus taikka viranomaisketjun häiriötön ja nopea toiminta kiiretilanteissa (esim. eläintautien vastustaminen).
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun maakuntalain (HE 15/2017 vp; lakiehdotus numero 1) 79 §:n 3 momentin mukaan maakuntavaltuuston on annettava maakunnan viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttäminen hallintosäännössä maakunnan viranhaltijalle: 1) laissa tai asetuksessa säädetyissä lupa-, ilmoitus-, valvonta- tai toimitusmenettelyä koskevissa asioissa; 2) yksilöön kohdistuvissa sosiaali-ja terveydenhuollon asioissa; 3) muissa laissa erikseen säädetyissä tehtävissä.
Uudistuksessa ehdotetaan maakunnille siirrettäväksi valtiolta eräitä valiokunnan toimialan hallintoon liittyviä tehtäviä, joista huolehtiminen voi tulla monijäsenisen toimielimen vastuulle. Tähän liittyen valiokunta toteaa, että monijäseniset toimielimet vastaavat tälläkin hetkellä kunnissa mm. elintarvikevalvonnan järjestämisestä. Lisäksi sekä kuntalain että ehdotetun maakuntalain mukaan myös monijäsenisten toimielinten jäsenet toimivat virkavastuulla. Valtiolla hoidettavat tehtävät ovat pitkälti saman tyyppisiä kuin esim. nyt kunnissa hoidettavat elintarvikevalvonnan tehtävät sisältäen mm. lupa-, ilmoitus- ja valvontamenettelyjä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että maakuntiin perustetaan maaseutulautakuntia tai muita vastaavia toimielimiä, joissa maatalousalan asioista (mm. tukivalvonta, lomituspalvelut, eläinlääkäripalvelut ja maaseudun kehittäminen) keskustellaan ja niitä linjataan. Ehdotetun maakuntalain 29 §:n mukaan maakunnassa on oltava maakuntavaltuuston lisäksi maakuntahallitus ja tarkastuslautakunta. Säännöksen mukaan maakuntavaltuusto voi lisäksi asettaa mm. maakuntahallituksen alaisena toimivia lautakuntia hoitamaan pysyväisluonteisia tehtäviä.
Valiokunta toteaa maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelujen ja poronhoitajien sijaisapujärjestelmien osalta, että ne ovat yrittäjille tärkeitä palveluita sosiaaliturvan ja työssä jaksamisen turvaamiseksi ja tätä kautta palvelut luovat perustaa yrityksen kannattavan tuotannon rakentamisessa. Valiokunta katsoo, että maakunnissa ja maakuntien yhteistyönä tulee vahvistaa eri alojen asiantuntemusta ja yhteistyötä maatalouden ja maaseudun palvelujen rakentamisessa tältäkin osin. Lomituspalveluihin, jotka ovat välttämättömiä tuottajan jaksamisen ja eläinten hyvinvoinnin kannalta, tulee osoittaa riittävät voimavarat. Palvelujen varmistamiseksi valiokunta pitää välttämättömänä, ettei lomituspalveluja yhtiöitetä. Valiokunta ei tässä vaiheessa lausu asiasta enempää, sillä lomituspalvelujen järjestämistä koskevan hallituksen esityksen valmistelu on vielä kesken.
Valtion lupa- ja valvontavirasto
Esitys sisältää ehdotuksen Valtion lupa- ja valvontaviraston (Luova) perustamisesta (lakiehdotus 42). Virastoon koottaisiin muun ohella ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja ympäristöetujen valvontaan liittyviä tehtäviä. Valiokunta katsoo, että uudistus selkeyttää hallinnon rakennetta sekä mahdollistaa asiantuntemuksen ja resurssien käytön tehostamisen.
Valiokunta toteaa, että Luovan omia päätöksiä koskeva yleisen edun valvonta olisi esityksen mukaan osa Luovan laillisuusvalvontaa ja päätösharkintaa. Luovan päätöksiin kohdistuva yleisen edun valvonta sisällytettäisiin läpäisevästi Luovan lupa- ja muiden asioiden käsittelyn kaikkiin vaiheisiin; erityisesti tämä korostuisi ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa lupa-asioissa. Jo ennen lupahakemusten vireille tuloa toiminnanharjoittajan ja keskeisten viranomaisten ennakkotapaamisessa voitaisiin ottaa esille yleisen edun huomioon ottamiseen liittyviä kysymyksiä, kuten tarvittavia selvityksiä.
Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että esityksen valmisteluvaiheessa esillä oli erilaisia nykyisen järjestelmän pohjalta rakennettuja malleja, joissa yleisen edun valvonta olisi osoitettu lupatoimeen nähden erilliselle ja itsenäiselle taholle (ns. yksikkö- ja asiamiesmallit). Yleisen edun valvonnan erillisyydelle rakentuneista malleista kuitenkin luovuttiin ja yleisen edun valvonta päädyttiin yhdistämään hallituksen esityksestä ilmenevällä tavalla asioiden käsittelyyn hallintoviranomaisessa. Siten yleisen edun valvonta integroitiin vahvasti osaksi lupamenettelyä ja lupaharkintaa koskevaa kokonaisprosessia ilman erillistä organisaatiota ja muutoksenhakuoikeutta. Kun yleisen edun valvonta on integroitu kiinteästi osaksi lupaharkintaa ja asian käsittelyä, yleisen edun valvonnan järjestämiselle lupatoiminnosta erilleen ja viraston muutoksenhakuoikeudelle sen omista päätöksistä ei ole katsottu enää olevan toiminnallista tarvetta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yleisen edun valvonnan kannalta keskeinen vaihe on lausunto- ja kuulemisvaihe, jolloin eri viranomaiset lausunnoissaan ja asianosaiset muistutuksissaan esittävät seikkoja, joilla voi olla vaikutusta lupaharkinnassa. Sen lisäksi, että laissa (mm. ympäristönsuojelulain 42 § ja vesilain 11 luvun 6 §) säädetään ulkopuolisten viranomaisten lausunnoista, on lupamenettelyn läpinäkyvyyden kannalta perusteltua, että lausuntovaiheessa tuodaan lähtökohtaisesti kirjallisesti myös Luovan ympäristötoimialan muiden tehtäväalueiden asiantuntemus mukaan päätöksentekoon. Tällä varmistetaan se, että lupa- ja muiden asioiden laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja yleistä etua koskevat näkökohdat tulevat sisällytettäviksi täysimääräisesti päätöksentekoon, mikä on myös jälkikäteen todennettavissa mahdollisissa muutoksenhakutilanteissa.
Eläinlääkintähuolto
Valiokunta on edellä todetun mukaisesti ottanut jo aikaisemmassa lausunnossaan kantaa eläinlääkäripalveluiden järjestämiseen maakuntia perustettaessa. Esityksen mukaan peruseläinlääkäripalvelujen ja kiireellisen eläinlääkäriavun järjestämisvastuu siirretään maakunnalle (Lakiehdotus eläinlääkintähuoltolain muuttamisesta; esityksen lakiehdotus 117).
Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi hallituksen esityksen valmistelun lähtökohtana olleen, ettei maakunnan ole välttämättä järjestettävä erillistä päivystystä satunnaisia virkatehtäviä (kiireelliset eläinkuljetusten sekä eläinten ja tuotteiden jäsenvaltioiden välisten siirtojen ja viennin valvonnan tehtävät) varten, vaan samat maakunnan virkaeläinlääkärit, jotka huolehtivat maakunnan järjestämisvastuulla olevan kiireellisen eläinlääkärinavun antamisesta virka-ajan ulkopuolella, voivat hoitaa myös edellä mainittuja virkatehtäviä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että näin on pääosin toimittu tähänkin asti, vaikkei virkatehtäviä koskevasta päivystysvelvollisuudesta ole ollut kuntaa velvoittavia säännöksiä. Päivystys hoituisi siis lähtökohtaisesti nykyisillä resursseilla niissä maakunnissa, jotka eivät ulkoista kiireellisen eläinlääkärin-avun antamista yksityisille toimijoille. Jos maakunnat järjestävät viranomaistehtäviä koskevan päivystyksen erillisenä, ne voivat tehdä sen maakuntalain mukaisesti yhteistyössä laajemmilla päivystysalueilla. Valiokunta pitää tärkeänä, että maakuntien päivystystä tukee Elintarviketurvallisuusvirastolle säädettävä velvollisuus huolehtia helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien vastustamisen ohjauksesta myös virka-ajan ulkopuolella.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Uudenmaan maakunnassa eläinlääkäripalveluja koskeva päivystys on osittain ulkoistettu, joten siellä virkatehtäviä koskevan päivystysvelvollisuuden laajentaminen saattaa aiheuttaa lisäkustannuksia. Valiokunta korostaa, että eläintautivalmius ja siihen liittyvä tuonti- ja vientivalvonta ovat yhteiskunnan kannalta erittäin keskeisiä tehtäviä. Sen vuoksi ei voida hyväksyä tilannetta, jossa jollakin alueella ei ole lainkaan virkaeläinlääkäriä saatavilla virka-ajan ulkopuolella. Asian varmistaminen lainsäädännön keinoin on näin ollen välttämätöntä.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä eläinlääkintähuoltolakiin (esityksen mukaan nimike muuttuisi laiksi eläinlääkäripalveluista) eläinlääkäripalveluiden osalta ehdotettua poikkeusta yhtiöittämisvelvollisuudesta. Lisäksi tuotantoeläinkäyntien osalta maakunnan mahdollisuus osallistua kustannuksiin on erittäin tärkeää niin eläinsuojelullisista syistä kuin maatalousyrittäjien yhdenvertaisuuden kannalta.
Valiokunta katsoo, että eläinlääkäripalvelujen järjestämistapoja ja maksuja koskevien säännösten uudistamista tulee selvittää. Maa- ja metsätalousministeriö onkin tilannut eläinlääkäripalvelujen järjestämistä koskevan selvityksen, jossa käsitellään vaihtoehtoja nykyiselle eläinlääkäripalvelujen järjestämistavalle ja eläinlääkäreiden palkkaus- ja palkkiojärjestelmälle sekä arvioidaan eri vaihtoehtojen kustannuksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että eri sidosryhmien edustajat voivat osallistua asian jatkovalmisteluun.
Edellä on todettu, että valiokunnan toimialan hallinnonalaan kuuluvat lakiehdotukset on laadittu siten, että maakuntiin kunnista ja aluehallintovirastoista siirrettävä toimivalta osoitetaan lähtökohtaisesti maakunnalle. Valiokunta pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että ympäristöterveydenhuoltoa koskeviin lakiehdotuksiin on otettu säännöksiä tiettyjen tehtävien kuulumisesta eläinlääkäri-viranhaltijalle siltä osin kuin se on katsottu välttämättömäksi tehtävissä vaadittavan asiantuntemuksen turvaamiseksi tai Euroopan unionin säännösten täytäntöön panemiseksi.
Valiokunta toteaa, että säätämistapa, jossa toimivaltaisen viranhaltijan kelpoisuutta ei tarkasti rajata, voi yleisesti ottaen lisätä valvonnan joustavuutta mahdollistaen mm. eri valvontojen suorittamista samoilla valvontakäynneillä. Hallinnollisen taakan vähentämiseksi on tietyissä tapauksissa tarkoituksenmukaista suorittaa tukivalvontaa ja muuta valvontaa samoilla tilakäynneillä, yhdistää uusintatarkastuksia toisen lainsäädännön mukaiseen valvontakäyntiin sekä ottaa huomioon toisen lainsäädännön mukaisen valvonnan yhteydessä tehtyjä havaintoja tarvitsematta tehdä uutta valvontakäyntiä. Erityisesti eläinten hyvinvointiin liittyvissä tehtävissä tulee eläinlääkäri-vaatimus säilyttää.
Maksajavirastotehtävät
Valiokunta on edellä todetun mukaisesti ottanut jo aikaisemmassa lausunnossaan kantaa maksajavirastotehtävien järjestämiseen maakuntia perustettaessa. Esityksessä ehdotettuun lakiin maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa (lakiehdotus numero 76) sisältyy muun muassa vaatimus sopimuksen tekemisestä maksajavirastotehtävien hoitamisesta sekä kielto siirtää delegoitujen maksajavirastotehtävien hoitaminen kolmannelle osapuolelle tai maakunnan liikelaitokselle. Valiokunta katsoo, että Euroopan unionin maksajavirastotehtävien hoitamista koskevien säännösten vaatimusten täyttämiseksi mainittu kielto on välttämätön. Näin voidaan varmistaa muun muassa asianmukainen hallinto- ja valvontajärjestelmä sekä minimoida rahoituskorjausriskit sekä varmistaa tukien asianmukaiset ja ajoissa suoritettavat maksut tuensaajille.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä, että maksajavirastotehtävien hoitamiseen tulee maakunnissa osoittaa riittävät resurssit, jotta voidaan varmistaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukiin liittyvien tehtävien asianmukainen hoitaminen ja turvata tukien asianmukainen maksaminen. Tältä osin valiokunta viittaa lisäksi aikaisemmassa lausunnossaan asiasta esittämäänsä.
Kalatalous
Valiokunta toteaa, että maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa annetun lakiehdotuksen (lakiehdotus numero 75) mukaan kalataloustehtävien hoitoa ei yhdistetä vesitaloustehtävien hoitoon eikä ehdotuksella ole vaikutusta kalatalousviranomaisen laissa säädettyyn itsenäiseen asemaan suhteessa muihin viranomaisiin. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kalatalous- ja vesitaloustehtävissä on monia liityntäpintoja esimerkiksi rakennettujen ja säännösteltyjen vesistöjen kunnostamisessa ja hoidossa, joita tehdään muun muassa vaelluskalakantojen elvyttämiseksi ja vesistön virkistys- ja muun käytön edellytysten parantamiseksi. Tällainen asiantuntijuuden ja osaamisen jakaminen kalatalouden ja vesitalouden tehtävissä tuottaa nykyisin myös elinkeino- , liikenne- ja ympäristökeskuksissa tärkeitä synergiaetuja ilman, että yhteistoiminta vaarantaisi viranomaisten päätöksenteon riippumattomuuden.
Esityksen kalatalousviranomaisia ja vesitalousviranomaisia koskevien ehdotusten osalta valiokunta toteaa tässäkin yhteydessä, että maakunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on alueellaan itsehallinto siten kuin hallituksen esitykseen HE 15/2017 vp sisältyvässä maakuntalaissa säädetään. Ehdotetun maakuntalain mukaan maakunta päättää sille säädettyjen tehtävien järjestämisestä hallintosäännöllä, jonka maakuntavaltuusto hyväksyy. Maakunta määräisi hallintosäännöllä myös lausunnoissa tarkoitettujen kalatalouden viranomaistehtävien ja vesitalouden viranomaistehtävien järjestämisestä. Maakuntalakiehdotuksen mukaan maakunnan on osoitettava laissa erikseen säädettävissä tapauksissa toimivallan käyttö viranhaltijatasolle toimielimen sijaan. Koska maakunnalle säädettävät kalatalousviranomaisen tehtävät olisivat pitkälle erikoistuneita ja erityisosaamista vaativia asiantuntijatehtäviä, kalastuslain 19 §:n 1 momentissa (lakiehdotus 141) ehdotetaan säädettäväksi, että maakuntavaltuuston olisi annettava kalatalousviranomaisen toimivallan käyttö hallintosäännöllä maakunnan viranhaltijalle.
Valiokunta kiinnittää tässäkin yhteydessä huomiota siihen, että perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Maakunnan kalastuslain mukaisena tehtävänä olisi muun muassa valvoa kalatalousviranomaisena yleistä kalatalousetua sekä edistää kestävää kalastusta ja kalavarojen hoitoa. Maakunnan viranomaistoiminnan puolueettomuutta ja sen päätöksenteon julkisuutta säänneltäisiin hallinnon yleislaeissa. Hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisen toimien on oltava puolueettomia, mikä tarkoittaa, että viranomaisen on voitava osoittaa päätöksenteon perustuvan objektiivisiin seikkoihin ja olevan riippumatonta epäasiallisesta ulkopuolisesta vaikuttamisesta. Maakunnan päätöksenteon läpinäkyvyyttä yleisen kalatalousedun valvonnassa turvaisi osaltaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (622/1999). Mainituilla perusteilla valiokunta katsoo, että maakunnan toiminnan lainmukaisuus, puolueettomuus ja julkisuus kalatalousviranomaisena yleisen kalatalousedun valvonnassa tulee varmistetuksi vastaavasti kuin nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa.
Valiokunta toteaa edellä esitettyyn viitaten, että kalatalousviranomainen käyttäisi vesilain mukaisissa tehtävissään itsenäistä puhevaltaa, kuten nykyisinkin. Ehdotetun vesilain 1 luvun 7 §:n mukaan (esityksen lakiehdotus numero 31) maakunta toimisi viranomaisena sille vesilaissa säädetyissä tehtävissä vesitalous- ja kalatalousasioissa sekä valvoisi niissä yleistä etua. Siten kalata-lousviranomainen vastaisi niistä vesilaissa säädetyistä maakunnan tehtävistä, joihin sisältyisi yleisen kalatalousedun valvontaa tai muuta kalatalousviranomaiselle kalastuslain mukaan kuuluvan toimivallan käyttöä. Kalatalousviranomaiselle kuuluvia maakunnan tehtäviä vesilaissa olisivat paitsi lain 3 luvun 15 §:ssä säädetyt erityisesti kalatalousvelvoitteiden toteuttamissuunnitelmiin ja kalatalousmaksujen käyttösuunnitelmiin liittyvät tehtävät myös kaikki lausuntojen antamiseen, lupamääräysten tarkistamiseen, muutoksenhakuun tai hallintopakkoasioihin liittyvät maakunnalle vesilaissa säädetyt tehtävät siltä osin kuin ne kuuluisivat kalatalousviranomaisen toimivaltaan. Vastaavasti muut maakunnan viranomaiset huolehtisivat maakunnalle vesilaissa säädetyistä tehtävistä omilla toimialoillaan.
Valiokunta pitää tärkeänä, että alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät toimivat maakuntien hallinnollisista rajoista riippumatta vesistöaluekohtaisesti. Kalastuslakiin ehdotettu 33 § ei estä maakuntia asettamasta yhteistyöryhmiä, jotka toimivat usean maakunnan alueella. Pykälään ehdotetun 1 momentin mukaan maakunnan on huolehdittava siitä, että sen alueella toimii säännöksessä tarkoitettu yhteistyöryhmä. Säännös ei rajaa yhteistyöryhmän toiminta-aluetta, vaan sama ryhmä voi hoitaa säännöksen mukaisia tehtäviä muidenkin maakuntien alueilla. Myös ehdotetun 33 §:n 2 momentin säännös yhteistyöryhmän ohjauksesta sekä maakunnalle tehtävistä esityksistä soveltuu tilanteeseen, jossa sama yhteistyöryhmä palvelee useampaa maakuntaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että voimassa olevan kalastuslain mukaan useamman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella sijaitsevaa kalatalousaluetta koskevat asiat käsitellään siinä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimialueella enin osa kalatalousalueen vesipinta-alasta sijaitsee. Nykyinen säännös soveltuu määrittelemään valtion viranomaisen alueellista toimivaltaa. Koska maakunta on itsehallinnollinen yhteisö, sen päätösvaltaa omalla alueellaan suhteessa toiseen maakuntaan ei voida rajoittaa ehdotetulla perusteella. Mainitun maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa annetun lakiehdotuksen mukaisesti maakuntien tulee kuitenkin hoitaa kalatalousaluetta koskevat asiat yhteistoiminnassa. Tämä vähentää myös kalatalousalueille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Lakiehdotuksen mukaan maakuntien tulee myös hoitaa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston elinkeinotukien myöntämiseen liittyvät tehtävät yhteistoiminnassa siten, että tukien vaikuttavuus myös valtakunnallisesti tarkastellen olisi mahdollisimman suuri.
Valiokunta toteaa, että ehdotetun kalastuslain 123 a §:n mukaan maakunta päättäisi ja perisi kalastuslain mukaisista suoritteista perittävät maksut. Ehdotuksen mukaan maakunnan perimä maksu voisi vastata enintään suoritteen tuottamisesta maakunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Siten maksun suuruus ei käytännössä voisi olennaisesti vaihdella maakuntien välillä, mitä valiokunta pitää tärkeänä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että myös kalastusta koskien yhteisaluelakia ehdotetaan muutettavaksi (lakiehdotus numero 85) muun muassa siten, että osakaskuntien sääntöjen vahvistamisesta ehdotetaan luovuttavaksi. Valiokunta katsoo, että esitys on perusteltu valtion viranomaisten hallinnollista taakkaa kuin myös osakaskuntien hallintotoimintaa keventävänä uudistuksena. Vahvistusmenettelyn tärkein peruste on ollut sen varmistaminen, että säännöt sisältävät yhteisaluelain 18 §:ssä mainitut asiat. Vahvistusmenettely on kuitenkin lisännyt osakaskuntien kustannuksia ja hidastanut osakaskunnan kokouksen hyväksymien sääntöjen voimaantuloa.
Valiokunta toteaa lisäksi, että osakaskuntien sääntöjen vahvistusmenettelystä luopuminen ei heikennä osakaskuntien osakkaiden oikeusturvaa riitaisissa tapauksissa, koska esityksellä ei puututa millään tavalla osakkaiden oikeuteen hakea muutosta osakaskunnan kokouksessa vahvistettuihin sääntöihin. Lisäksi osakaskuntien ulkopuoliset tahot kuin myös osakaskuntien jäsenet ovat jo nyt voineet saada tiedon osakaskunnan järjestäytyneisyydestä ja sen hoitokuntien jäsenistä aluehallintoviraston lisäksi myös Maanmittauslaitokselta, koska sillä on em. tiedot yhteisaluelain 33 §:n säännösten perusteella. Kun säännöstä ei ehdoteta tältä osin muutettavaksi, esitys ei tosiasiassa heikennä ulkopuolisten tai osakaskunnan osakkaiden mahdollisuuksia saada tietoa osakaskunnan säännöistä. Jos osakaskunnan säännöistä ei esimerkiksi ilmene osakkaan kalastusoikeuden sisältö, asian selvittäminen edellyttää tietoa myös ko. osakaskunnan kokouksen päätöksistä.
Vesihuolto
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen numero 99 (vesihuoltolakiin ehdotettu 15 a §) mukaan vesihuoltolaitoksen tulee olla yhteistyössä valvontaviranomaisten kanssa palveluiden turvaamiseksi häiriötilanteissa. Lakiehdotuksen 4 §:n mukaan maakunta toimii laissa tarkoitettuna valvontaviranomaisena toimialallaan, mikä sisältää myös maakunnan tehtävät terveydensuojeluviranomaisena. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maakunnan valvontatehtävät vesihuoltolain toimeenpanossa eivät rajoitu pelkästään terveydensuojelun valvontaan. Maakunta voisi harkintansa mukaan osoittaa terveydensuojelulain mukaiselle valvontaviranomaiselle myös vesihuoltolain mukaiset muut valvontatehtävät. Vesihuoltolailla ei kuitenkaan voida säätää maakuntaa velvoittavasti siitä, miten sen tulee käyttää maakuntalain mukaista toimivaltaansa tehtävien järjestämisessä.
Valiokunta esittää, että lakiehdotuksen numero 119 (laki tulvariskien hallinnasta annetun lain muuttamisesta) 5 §:n 1 momenttiin, 15 §:n 1 momenttiin ja 22 §:n 2 momentin 2 kohtaan tehdään muutokset, joissa sana "maakuntien" korvataan sanalla maakunta.