Ympäristönsuojelulakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 50 a §. Pykälässä on säännökset ympäristönsuojelulain lupamenettelyä ja yleistä ilmoitusmenettelyä koskevien tiettyjen säännösten soveltamatta jättämisestä puolustusvoimien tarpeisiin tarkoitettujen maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavissa kohteissa sijaitsevien eräiden kemikaalivarastojen osalta. Sääntely merkitsee rajoituksia lupa- tai ilmoitusmenettelyn kohteen lähialueen asukkaiden tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuksiin. Lisäksi ehdotetaan rajoituksia asianosaisuuteen ja muutoksenhakuoikeuteen.
Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain vastuuta ympäristöstä koskevan 20 §:n ja oikeusturvaa koskevan 21 §:n kannalta.
Julkisen vallan on perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaan pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20 §:n 2 momentin säännöksellä on läheinen yhteys perustuslain 2 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen (HE 1/1998 vp, s. 74/I, PeVL 15/2004 vp, s. 3/I). Perustuslain 20 §:n 2 momentin on katsottu merkitsevän perustuslaillista toimeksiantoa ympäristölainsäädännön kehittämiseksi siten, että ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon laajennetaan (HE 309/1993 vp, s. 67/I, PeVL 38/1998 vp, s. 2/I). Myös muutoksenhakua voidaan pitää osana perustuslain 20 §:n 2 momentissa turvattuja osallistumisoikeuksia (PeVL 29/2017 vp, s. 4).
Jokaisella on perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan lailla. Perustuslain 21 §:n säännökset eivät estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia niissä turvattuihin oikeuksiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta kulloinkin kyseessä olevan oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa (HE 309/1993 vp, s. 74/II, PeVL 16/2019 vp, s. 3, PeVL 68/2014 vp, s. 3/I).
Ehdotettujen rajoitusten perusteena on maanpuolustuksen toimintaedellytysten varmistaminen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiemmassa käytännössään maanpuolustusta ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseen kiinnittyviä tavoitteita hyväksyttävinä syinä perusoikeuksien rajoittamiselle (esim. PeVL 51/2006 vp s. 6, PeVL 57/2018 vp s. 2). Valiokunnan mielestä sääntelylle esitetyt tavoitteet turvata maanpuolustusta ja suojata maanpuolustuksen edun vuoksi salassa pidettävää tietoa muodostavat hyväksyttävän syyn rajoittaa perustuslain 20 ja 21 §:ssä turvattuja oikeuksia nyt ehdotetulla tavalla.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää perusoikeusrajoitusten oikeasuhtaisuuden kannalta huomiota ehdotetun 50 a §:n soveltamisalaan. Säännös koskee pykälän 1 momentin mukaan vain puolustusvoimien tarpeisiin tarkoitettuja kemikaalivarastoja tilanteessa, jossa maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavaa kohdetta koskevien tietojen suojaaminen edellyttää erityismenettelyä. Säännöksen soveltaminen tulee siten kyseeseen varsin harvoissa tapauksissa ja säännöksen soveltamisedellytysten täyttyminen arvioidaan kussakin yksittäistapauksessa. Näin rajattuna sääntely ei muodostu oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaiseksi.
Perustuslain 20 ja 21 §:n mukaisten oikeuksien rajoittamisen vaikutuksia ovat omiaan jossakin määrin vähentämään myös ympäristönsuojelulain mukaiselle valvontaviranomaiselle 50 a §:ssä osoitetut tehtävät ja asema lupa- ja ilmoitusmenettelyssä sekä muutoksenhaussa. Lakiehdotuksen perustelujen (s. 16) mukaan 50 a §:n mukaisen valvontaviranomaisen keskeisen roolin tarkoituksena on paitsi tuoda menettelyyn yleisen edun valvonnan näkökulmaa myös huolehtia siitä, ettei toiminnasta aiheudu edunmenetyksiä tahoille, joita menettelyssä ei tietojen salassapitosyistä voida kuulla. Perustuslakivaliokunta ei pidä aivan asianmukaisena, että sääntelyn oikeasuhtaisuuden ja myös perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan oikeusturvavaatimuksen kannalta merkityksellinen valvontaviranomaisen tehtävä yksityisten tahojen etujen huomioon ottamisessa käy ilmi sääntelystä korkeintaan epäsuorasti. Ympäristövaliokunnan on harkittava sääntelyn täydentämistä valvontaviranomaisen nimenomaisella velvollisuudella huolehtia myös niiden tahojen eduista, joita menettelyssä ei salassapitosyistä voida kuulla.