Suomen koulutus on toistaiseksi maailman parhaita, minkä vuoksi meidän on panostettava siihen eikä ajettava sitä alas. Maksuton koulutus on paras tae yhdenvertaiselle ja tasa-arvoiselle Suomelle, identiteetin luomiselle ja kulttuurin vaalimiselle. Laaja yleissivistys, monipuolinen kielitaito ja monipuoliset sosiaaliset valmiudet ovat tärkeitä kansalaistemme ja maamme menestykselle. 

Hallituksen tekemät koulutussektorin säästöt muodostavat todellisen uhan opetuksen ja tutkimuksen laadulle, mikä vaarantaa vakavasti maamme kilpailukyvyn ja kasvun ja kovin tarpeelliset talouden ja työllisyyden nousumahdollisuudet maassamme. Suomelle panostaminen inhimilliseen pääomaan on elintärkeää maamme hyvinvoinnin kannalta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. 

Ennen vaaleja annettiin lupauksia siitä, että koulutuksesta ei säästetä. Hallituksen suunnitelmat osoittavat, että näillä lupauksilla ei ole katetta sen harjoittamassa politiikassa. Kun muut yhteiskunnan sektorit ovat säästöliekillä maassamme vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi, on erityisen lyhytnäköistä uhata entisestään sitä sektoria, joka on maamme valttikortti — korkealuokkaista ja kattavaa koulutusta. Suomen tulee panostaa osaamiseen ja koulutukseen, jotta pärjäisimme globaalissa taloudessa tavoitteenamme tulla yhdeksi maailman johtavista tiedon kansakunnista. 

Hallituksen tekemät koulutusleikkaukset eivät vastaa hallituksen itse asettamia tavoitteita. On myös syytä todeta, että hallituksen pienet laastarimaiset lisäpanostukset eivät kompensoi hallituksen tekemiä massiivisia leikkauksia. 

Varhaiskasvatus

Suomi on OECD-maiden keskiarvon alapuolella lasten osallistumisessa päivähoitoon ja esikouluun. Monissa muissa maissa lasten osallistumista varhaiskasvatukseen pidetään erittäin tärkeänä lasten kehitykselle. Suomessa sen sijaan on taipumus nähdä päivähoito ainoastaan lasten säilytyspaikkana vanhempien ansiotyön mahdollistamiseksi. Lasten oikeuden hyvään kasvuun, kasvatukseen ja koulutukseen ei pidä tämän vuoksi olla yhteiskunnan tarjoamissa toiminnoissa heikennysten kohteena valtiontaloudellisista syistä. 

Se, että ainoastaan noin 75 prosenttia yli kolmivuotiaista lapsista Suomessa osallistuu varhaiskasvatukseen, on suuri epäkohta. Taso on selvästi alempi kuin muissa Pohjoismaissa, joten siksi on välttämätöntä uudistaa varhaiskasvatusta Suomessa. 

Laadukas varhaiskasvatus luo perustan elinikäiselle oppimiselle ja lasten yhdenvertaisille edellytyksille. Siksi hallituksen tekemä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen oli vastuutonta. 

Subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa on kyse lasten oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Perhesuhteet vaihtelevat, ja siinä yhteiskunnan mahdollisuudet toimiin ovat rajalliset, kun taas yhteiskunnan ohjausmekanismi parhaan mahdollisen alun antamiseksi elämään on kasvatuksessa ja koulutuksessa. Kaikki tutkimukset osoittavat, että laadukkaalla varhaiskasvatuksella on erittäin myönteiset ja pitkäkestoiset vaikutukset lapsen kehitykselle aina teini-ikään asti. Yhdenvertaiseen koulutukseen laitettavia varoja tulee näin ollen voida käyttää myös yhdenvertaisuuden edistämiseen varhaiskasvatuksessa. 

Hallituksen politiikka on johtanut suurempiin ryhmäkokoihin. Suhdelukumitoituksen kasvattaminen ja osapäiväpaikalla olevien lasten määrän lisääminen päiväkodeissa kasvattaa lapsiryhmien kokoa ja lasten määrää suhteessa hoito- ja kasvatushenkilöstön määrään. Tämä johtaa siihen, ettei lasten oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen toteudu. Tämä on myös erittäin ongelmallista lasten osallisuuden ja tasa-arvon kannalta. Ryhmien kasvaessa varhaiskasvatuksessa ei voida riittävästi ottaa huomioon lasten yksilöllisiä tarpeita. 

Hallituksen maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. RKP on perhepoliittisessa kokonaisuudistuksessaan esittänyt, että jokaisella yli kolmivuotiaalla lapsella pitäisi olla oikeus neljään tuntiin maksutonta varhaiskasvatusta päivässä. Tämä tarkoittaisi alentuneita päivähoitomaksuja, mikä taas osaltaan edesauttaa kannustinloukkujen purkamista. 

Peruskoulutus

Suomalainen koulutus on toistaiseksi yksi maailman parhaista, minkä vuoksi siihen on syytä panostaa. Koulun maksuttomuus on paras tae yhdenvertaiselle ja tasa-arvoiselle Suomelle. Laaja yleissivistys, monipuolinen kielitaito ja monipuoliset sosiaaliset valmiudet ovat tärkeitä kansalaistemme ja maamme menestykselle. 1990-luvun laman aikana ymmärrettiin varjella osaamiseen tehtävät panostukset säästöiltä, mikä oli viisasta, ja tämä meidän olisi syytä pitää mielessä myös nyt. Panostukset yhdenvertaisuuteen koulutuksessa ovat panostuksia myös lasten hyvinvointiin ja osaamiseen. 

Yleissivistävän koulutuksen tulee olla koulutuksen ja osaamisen symboleina Suomessa. Suomalaisen koulun vahvuus ja lisäarvo on ollut yhtäläisten mahdollisuuksien luominen kaikille lapsille menestyä taustasta riippumatta. Pisa-tutkimus vuodelta 2015 paljastaa huolestuttavia trendejä, jotka ovat vahvistumassa. 

Koulujen väliset erot ovat edelleen pieniä Suomessa. Sen sijaan alueiden välisten erojen nähdään kasvavan. Heikoimmin pärjäävät Länsi- ja Itä-Suomi. Perheen sosioekonominen asema vaikuttaa entistä enemmän lapsen koulumenestykseen Suomessa. Tämä koskee niin luonnontieteitä ja matematiikkaa kuin lukutaitoakin. Keskimääräiset lukutaidon tulokset ovat laskeneet eniten niissä kouluissa, joissa on paljon oppilaita, jotka tulevat matalamman sosioekonomisen tason perheistä. Jos kehitys jatkuu tällä tavalla, kasvavat erot lasten ja heidän koulumenestyksensä välillä entisestään eri sosioekonomisissa ryhmissä. Koulutus, työttömyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat periytyviä. Jotta lapsille voidaan antaa parhaat edellytykset pärjäämiselle, täytyy meidän laittaa voimavaroja yhdenvertaisuuden lisäämiseen koulutuksessa. 

Tasa-arvo perusopetuksessa taataan lähikouluperiaatteen, yksilökeskeisen oppimisen, ryhmän kokoonpanon huomioon ottavien ryhmäkokojen ja hyvien oppilashuoltopalvelujen saatavuuden avulla. Tasa-arvoisen koulutuksen muita kulmakiviä ovat toimiva kodin ja koulun välinen yhteistyö, joustavat opetusjärjestelyt, toimiva tuki- ja erityisopetus sekä koulujen, nuorisotoimen ja muiden toimijoiden moniammatillinen yhteistyö. Keskeistä on myös hyvä johtajuus kuntien opetustoimessa. Riittävä määrä päteviä opettajia on avainkysymys. 

Lähipäiväkodit ja lähikoulut ovat keskeisessä asemassa koulutuksellisen tasa-arvon turvaamisessa. On erittäin tärkeää, että perheet kokevat oman lähipäiväkodin ja lähikoulun hyväksi. Tämä lisää asukkaiden kiintymistä omaan asuinalueeseen ja lisää yhteisöllisyyttä. Eriarvoisuus kasvaa, jos tietyt perheet valitsevat oman lähipäiväkodin ja lähikoulun sijasta toisen päiväkodin ja koulun lapsilleen. Kuntien tulisi määrätietoisesti positiivisen erityiskohtelun ja kaavoitus- ja asuntopolitiikan kautta vahvistaa päiväkoteja ja kouluja. 

Toisen asteen koulutus

On selvää, että toisen asteen koulutus on uudistettava. Turhia päällekkäisyyksiä voi karsia, tilojen käyttöä voi tehostaa ja turhia rakenteita purkaa. Tähän Ruotsalainen eduskuntaryhmä oli sitoutunut jo viime vaalikaudella. Vuoden 2017 talousarvioehdotuksen yhteydessä hallitus antoi eduskunnalle esityksen, jonka mukaan toteutetaan isot säästöt ammatillisessa koulutuksessa. Leikkaukset tehdään ilman realistista suunnitelmaa ammatillisen koulutuksen uudistamisesta. On hyvin kyseenalaista, miten hallitus käytännössä aikoo turvata ammatillisen koulutuksen alueellisen saatavuuden. Pienten ja haavoittuvien ruotsinkielisten ammatillisen koulutuksen yksiköiden tilanne on erittäin huolestuttava. 

Ammatillisen koulutuksen uudistus ei saa lisätä epätasa-arvoa. Esimerkiksi lähiopetus ja opinto-ohjaus on turvattava. Opinto-ohjaus on entistä tärkeämpää kaikilla koulutusasteilla. Siksi on hyvä, että hallituksen esitys lukiolaiksi sisältää enemmän opinto-ohjausta. 

Vapaa sivistystyö

Vapaa sivistystyö on tärkeä osa elinikäistä oppimista. Suomessa on 308 oppilaitosta, jotka tarjoavat vapaata sivistystä, ja joka viides suomalainen osallistuu vuosittain vapaan sivistystyön järjestämään toimintaan ympäri Suomea. 

Vapaa sivistystyö on kaikille avointa, edullista ja helposti lähestyttävää. Sillä on ollut erityisen tärkeä rooli maahanmuuttajien integraatiossa. Vapaan sivistystyön kautta maahanmuuttajilla on ollut mahdollisuus oppia Suomen kansalliskieliä. Yksi Suomen vahvimpia valttikortteja on laadukas ja helppopääsyinen koulutus, ja mielestämme hallitus harjoittaa lyhytnäköistä säästöpolitiikkaa leikkaamalla vapaan sivistystyön rahoitusta. Hallitus on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet työllisyyden ja kilpailukyvyn kohentamisessa. Koulutuksesta ja tiedonkehityksestä säästäminen on ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. 

Korkeakoulutus

Korkea osaaminen, koulutus ja sivistys ovat olleet Suomen menestyksen perusta koko itsenäisyytemme ajan. Koulutus on myös Suomen tulevan menestyksen ehdoton avaintekijä. Meidän on panostettava osaamiseen ja koulutukseen menestyäksemme kansainvälisesti sekä säilyttääksemme kilpailukykymme. Suomen tulee olla osaamisen, koulutuksen ja tutkimuksen kärkimaa. Korkealaatuinen ja maksuton koulutus on tärkein edellytys sille, että kaikki kansalaiset saavat taustastaan riippumatta tasavertaiset mahdollisuudet elämässä menestymiseen. 

Ennen eduskuntavaaleja nykyiset hallituspuolueet lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Sipilän hallitus on leikannut korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta erittäin rajulla kädellä. Leikkaukset ovat kohdistuneet yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin, Suomen Akatemiaan ja Tekesiin. Yliopistoindeksi ja ammattikorkeakouluindeksi on lisäksi jäädytetty vuoteen 2019 asti. 

Onko tämä todella se tapa, jolla hallitus aikoo saada Suomen talouden nousuun? Nyt tulisi toimia täysin päinvastoin. Suomalaiset ovat maailman koulutetuimpia, mutta tieteen tasossa olemme jo nyt lähes kaikkia OECD-maita jäljessä. Leikkausten sijaan tarvitsemme rohkeita panostuksia korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen. Tämä auttoi meitä myös yhdeksänkymmentäluvun laman voittamisessa. 

Opintoraha, asumistuki ja opintolaina

Opintotuki on opiskelijan perusturva. Minkään muun väestöryhmän perustoimeentuloon ei ole kohdistettu näin suuria leikkauksia. Tämä kertoo hallituksen välinpitämättömyydestä opiskelijoita ja koulutusta kohtaan. Opiskelijoiden työ on opiskella. Heidänkin on voitava elää ilman pakkoa ottaa lainaa, ja siksi hallituksen leikkaukset opintotukeen ovat kohtuuttomia. Opintotuen heikentäminen ja sen siirtäminen lainapainotteiseksi vähentää koulutuksen tasa-arvoa. Tilanteessa, jossa korkeakoulutettujen työttömien määrä kasvaa, haluaa hallitus lisätä epävarmoille työmarkkinoille siirtyvien opiskelijoiden huolta ja pelkoa velkavankeudesta. Tämä ei luo tulevaisuudenuskoa, vaan pahimmillaan romuttaa sitä. 

Tulorajoista kiinni pitäminen tässä yhteydessä on paradoksaalista, koska se johtaa siihen, että opiskelijoiden mahdollisuuksia työskennellä opintojen ohessa rajoitetaan. Opintotuen tulorajat tuottavat lisäksi päänvaivaa monelle opiskelijalle, jotka joutuvat maksamaan takaisin tukikuukausia tai lopettamaan työnteon kesken. Opiskeluaikainen työkokemus on tärkeä ensimmäinen kosketus työelämään ja monella alalla edellytys työn saamiselle. Haluamme siksi korottaa opiskelijoiden omia tulorajoja 50 prosentilla. 

Hallitus on kohdistanut tällä kaudella kohtuuttomia leikkauksia koulutukseen, tutkimukseen ja kulttuuriin. Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019—2022 sisältää kuitenkin joitakin panostuksia leikkausten paikkaamiseen. Esimerkiksi koulutuksellista tasa-arvoa tuetaan kohdentamalla rahoitusta varhaiskasvatukseen, jotta ryhmäkokoja voidaan pienentää ja palkata lisähenkilöstä haasteellisilla alueilla toimiviin päiväkoteihin. 

Koulutuksen eri sektoreihin on kuitenkin kohdistunut tällä hallituskaudella niin historiallisen valtavia leikkauksia, että esitetyt panostukset ovat riittämättömiä paikkaamaan eri koulutusasteiden rahoitusvajetta. Suomen asema osaamisen, koulutuksen ja tutkimuksen kärkimaana on heikentynyt. 

Osa kunnista on pystynyt paikkaamaan hallituksen tekemät leikkaukset, mutta osa on joutunut toteuttamaan ne sellaisinaan ja vähentänyt lähiopetusta sekä rajannut lasten pääsyä varhaiskasvatukseen. Perusopetusta on vähennetty 32 prosentissa kuntia vuonna 2016. Erot opetustuntien määrissä saattavat olla jopa puoli kouluvuotta yhdeksän vuoden aikana. 

Koulutuksellisen tasa-arvon, opiskelumahdollisuuksien ja laadukkaan koulutuksen turvaamiseksi kaikkien koulutusasteiden rahoitusta on lisättävä merkittävästi. Korkeakoulujen indeksijäädytykset on peruutettava välittömästi. 

Parhaillaan on käynnissä visiotyö, jossa määritellään korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tavoitetila vuoteen 2030. Vision tavoitteena on vahvistaa elinikäistä oppimista ja nostaa kansalaisten koulutustasoa. Visiossa Suomi halutaan pitää teknologian ja tutkimuksen edelläkävijänä. 

Korkeakoululeikkaukset ovat kuitenkin pahasti ristiriidassa korkeakouluvision tavoitteiden kanssa ja haittaavat vision toteuttamista. Laadukkaan tutkimuksen ja korkeakoulutuksen takaamiseksi rahoituksen pitkäjänteisyys on keskeistä. Suomi on keskeisistä verrokkimaista (esimerkiksi Ruotsi ja Norja) ainoa, jonka tutkimusrahoitusta on vähennetty viime vuosina rajusti sekä absoluuttisesti että suhteessa BKT:hen. 

Ennennäkemättömät leikkaukset ammatilliseen koulutukseen ovat johtaneet henkilöstön, resurssien ja lähiopetuksen vähenemiseen, mikä vaarantaa ammattillisen koulutuksen opetuksen ja yhdenvertaisuuden. Ammatillisen koulutuksen 15 miljoonan euron lisärahoitus on riittämätön paikkaamaan hallituksen 190 miljoonan euron leikkauksen aiheuttamaa vajetta.  

Ainoastaan riittävän rahoituksen avulla voimme taata jokaiselle tasa-arvoisen mahdollisuuden kouluttautua. Tasa-arvoisen koulutuksen turvaaminen edellyttää aidosti maksutonta toista astetta. Ehdotettu opintorahan oppimateriaalilisä on pieni edistysaskel, mutta ei ratkaise opiskelijoiden taloudellista ahdinkoa, joka liian usein johtaa koulutuksen keskeyttämiseen. Opiskelijoiden materiaalikustannukset ajoittuvat lukukausien ja eri jaksojen alkuun, minkä takia kuukausittainen oppimateriaalilisä on haastava. 

Kulttuurin saralla parannetaan esittävän taiteen ns. vapaiden ryhmien toimintaedellytyksiä, mikä on tärkeä edistysaskel. Kokonaisuudistus jää kuitenkin vajaaksi, kun teatterit ja orkesterit eivät ole mukana uudistuksessa. Lisäksi selonteossa ei ole tarkennettu, kuinka uudistukseen kohdistettu 7 miljoonaa euroa jaetaan museoiden ja vapaiden ryhmien välillä. 

Selonteossa ehdotetaan tekijänoikeuslain mukaista yksityisen kopioinnin hyvityksen alentamista kopiointimäärien vähenemisen vuoksi, mikä on huolestuttava kehitys teosten tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden kannalta. Jo nykyinen 11 miljoonan euron hyvitystaso on riittämätön, minkä takia leikkaus on kohtuuton ja pitää perua. Luovan talouden hyvinvoinnin ja kehittämisen turvaamiseksi taiteilijoille ja tekijöille on taattava sopiva hyvitys, kun teoksia ja lähioikeuksien suojan kohteita kopioidaan yksityiseen käyttöön tekijänoikeuslaissa säädetyn rajoituksen nojalla. 

Valitettavasti hallitus on valinnut yhteiskunnan pitkäjänteisen kehittämisen sijaan näpertelyn, sillä panostukset eriarvoisuuteen ja koulutukseen ovat täysin kosmeettisia tehtyihin leikkauksiin nähden. Nyt pitää tehdä uudistuksia, jotka vahvistavat työllisyyden ja talouskasvun edellytyksiä pitkällä aikavälillä ja jotka vahvistavat oikeudenmukaisuutta ja kaikkien ihmisten osallisuutta sekä uskoa tulevaan. Kasvun edellytysten vahvistaminen tarvitsee koulutuspanostuksen ohella uusia panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin. 

Asiantuntijakuulemisissa ja lausunnoissa tuli selkeästi ilmi se, että hallitukselta puuttuu lähes täysin kuva siitä, miten Suomea pitäisi kehittää ensi vuosikymmenellä. Massiivisten koulutusleikkausten seurauksena kaikki koulutussektorit haukkovat henkeä, ja näyttää siltä, että hallitus yrittää vain muodon vuoksi tarjota tekohengitystä. 

Julkisen talouden suunnitelma sisältää yksittäisiä lasten ja lapsiperheiden tukitoimia eri hallinnonaloilla, mutta ne eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, jolla lasten ja nuorten hyvinvointi ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet pystytään turvaamaan samanaikaisesti muiden elinikäisen oppimisen tavoitteiden kanssa. Riittävällä perusrahoituksella ja kehittämistyötä tukevalla lisärahoituksella voidaan parhaiten varmistaa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen korkea laatu. Erilaisiin kehittämistarkoituksiin osoitettavat määrärahat tulee koota valtion talousarviossa nykyistä harvemmille momenteille, mikä mahdollistaa kehittämisrahoituksen myöntämisen suurempina ja vaikuttavampina erinä. 

Koulutussektorilla tarvitaan rohkeita, eteenpäin suuntaavia päätöksiä. Sosialidemokraatit haluavat, että nykyinen 9-vuotinen peruskoulu jatkuu saumattomasti 3-vuotisella toisella asteella, josta muodostuu oppivelvollisuus. Myös koulun aloitusta tulee joustavoittaa siten, että esiopetus järjestetään joustavasti 5—6-vuotiaille mahdollistamalla joustava koulunaloitusikä. 

Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen nostaisi merkittävästi toisen asteen tutkinnon suorittavien osuutta ikäluokasta, ja tämä tuottaisi merkittävää hyötyä kyseessä olevien henkilöiden työllisyydelle ja tuloille. Tämä näkyy pitkällä aikavälillä myös julkisen talouden tilan paranemisena. Oppivelvollisuuden nosto olisi suoraviivainen, hyvin kohdentuva sekä kustannustehokas tapa parantaa koulutuksen ulkopuolelle jäävien työmarkkina-asemaa. 

Ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus ovat osana peruskoulutusta, jonka loputtua kaikilla on valmiudet jatko-opintoihin, läpi elämän jatkuvaan oppimiseen ja laaja yleissivistys. Osa suuntautuu enemmän opintojen jatkamiseen korkeakouluissa ja ammatillisen osaamisen ja ammattitaidon hankkimiseen. 

Sosialidemokraatit haluavat, että peruskoulun päätyttyä kaikilla on vahvat kansalaistaidot, joiden avulla pärjääminen ja osallisuus muuttuvassa yhteiskunnassa on mahdollista. 

Opetushallituksen toimintojen turvaaminen

Kehyspäätökseen ei sisälly Opetushallituksen esittämiä määrärahalisäyksiä Opetushallituksen yhteydessä toimivien työelämätoimikuntien, kokeilukeskuksen ja oppimaisema.fi -palvelun rahoitukseen. Lisäksi kehyspäätökseen ei sisälly lisäystä varhaiskasvatusuudistuksen myötä Opetushallituksen tehtäväksi tulevan varhaiskasvatuksen tietovarannon kehittämiseen ja ylläpitoon. 

Nykyinen Opetushallitus on muodostettu vuosina 2017 ja 2018 aikaisemmasta Opetushallituksesta ja Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksesta CIMOsta sekä liittämällä siihen erillisyksikköinä Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi ja Ylioppilastutkintolautakunnan kanslia. Uuden viraston perustaminen synnyttää lisäkustannuksia, joita ovat esimerkiksi uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto, verkkopalvelujen uudistaminen ja toimitilauudistus. Kun otetaan huomioon Opetushallituksen vastuulle viime vuosina jo siirtyneet tehtävät ja eduskunnan käsiteltävinä oleviin hallituksen esityksiin sisältyvät uudet tehtävät, Opetushallitukselle kehyspäätöksessä osoitetut määrärahat eivät mahdollista toimintojen pitkäjänteistä ja laadukasta kehittämistä. Aikaisemmilta vuosilta siirtyneet toimintamenomäärärahat käytetään alustavan arvion mukaan loppuun jo tämän vuoden aikana. Opetushallituksen määrärahoihin tulee tehdä selkeä tasokorotus. 

Opetushallitus on lukiolakiehdotuksen luonnosta koskevassa lausunnossaan todennut, että lukiouudistuksen kustannusvaikutuksia koskevat arviot ja erityisesti arviot erityisopettajien rekrytoinnin edellyttämästä työmäärälisäyksestä vaikuttavat varsin varovaisilta. Lisäksi Opetushallitus totesi lausunnossaan, että erityisopetuksen tarve vaihtelee koulutuksen järjestäjie mukaan, ja sen vuoksi olisi kannatettavaa, että lukiokoulutuksen valtionrahoituksen määräytymisperusteissa otettaisiin huomioon tämä vaihtelu. 

Ammatillinen koulutus

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä ammatillisen koulutuksen järjestäjille on tullut vuoden 2018 alusta alkaen uusia ja laajenevia valtionosuustehtäviä. Kuntaliitto arvioi, että nämä tehtävät lisäävät ammatillisen koulutuksen järjestäjien kustannuksia noin 80 milj. eurolla.  

Näitä lisääntyneiden ja laajentuneiden tehtävien aiheuttamia kustannuksia ei kuitenkaan ole lain edellyttämällä tavalla korvattu koulutuksen järjestäjille. Sen sijaan ammatilliseen koulutukseen kohdentui jo vuonna 2017 190 milj. euron hallitusohjelman mukaisesti säästöt. 

Uusimpana tehtävänä on rahoitusjärjestelmään liittyvä opiskelijapalautejärjestelmä, jonka toimeenpanon kustannukset ovat mittavia. Pysyvien lisätehtävien ja -velvoitteiden kustannuksista kuntille ja kuntayhtymille on sovittu kompensoitaviksi valtionapua lisäämällä. 

Vaikka leikkausten tuli päättyä vuoteen 2017, niin ammatillisen koulutuksen rahoitus on kuitenkin vielä vuonna 2018 tosiasiallisesti pienempi kuin viime vuonna. Tämä johtuu mm. nuorten aikuisten osaamisohjelman päättymisestä. Työelämän muutokseen liittyen maan hallitus on asettanut tavoitteeksi miljoonan suomalaisen uudelleen kouluttamisen. Muutos on nyt niin nopeaa, että tehokkaimmin hallituksen esittämään haasteeseen vastaa ammatillinen koulutus. Ammatillisen koulutuksen osuus miljoonasta on vähintään puolet. 

Uuden rahoitusjärjestelmän ja hallinnollisten muutosten vuoksi vielä tänä vuonna osa koulutuksen järjestäjistä on menettänyt rahoitusta kymmeniä prosentteja. AMKEn selvityksen mukaan leikkaukset ovat kohdistuneet suhteellisesti eniten aikuisten kouluttamiseen erikoistuneiden ja tähän keskittyneiden sekä tuloksellisuusrahoitusta laadukkaasta toiminnasta saaneiden järjestäjien kohdalle. 

Samalla kuitenkin valtioneuvoston omassa selvityksessä todetaan, että juuri ammatillinen työvoimakoulutus edistää parhaiten pitkäaikaistyöttömien, vähän koulutettujen ja ikääntyvien työllistymistä. 

Ammatillisen koulutuksen reformin tukemiseksi hallitus myöntää ammatilliselle koulutukselle 15 miljoonan euron lisärahoituksen vuodelle 2019. Myös vuoden 2018 budjetissa oli samainen 15 miljoonan euron lisärahoitus reformin toteuttamista varten, mutta tuolloin muiden leikkausten johdosta budjetti jäi ammatillisen koulutuksen kohdalla edeltävää vuotta pienemmäksi. Myöskään tuleville vuosille ei ole valtion budjettiin suunniteltu rahoituksen lisäämistä ammatilliseen koulutukseen, vaikka samaan aikaan työmarkkinoita vaivaa pula osaavasta työvoimasta. 

Kuntien ja kuntayhtymien vuoden 2017 ennakollisten taloustietojen perusteella yli 80 %:lla ammatillisen koulutuksen järjestäjistä tilikauden tulos on negatiivinen. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien tosiasialliset mahdollisuudet järjestää ammatillista koulutusta toimintalainsäädännön mukaisesti ovat heikentyneet merkittävästi. Tämä heikentää erityisesti heikommat opiskeluvalmiudet ja opiskelukyvyn omaavien opiskelijoiden mahdollisuutta suorittaa toisen asteen ammatillinen tutkinto. 

Ammatillisen koulutuksen perusrahoitusta tulee vahvistaa, minkä vulla esitettyjä kehittämis- ja tukitoimia voidaan toteuttaa paikallisesti parhaalla tavalla. 

Jotta ammatillisen koulutuksen rahoitustilanne ei muodostuisi kohtuuttomaksi haasteeksi laadukkaan ja opiskelijalähtöisen ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanolle oppilaitostasolla, tulisi ammatilliseen koulutukseen lisätä rahoitusta erityisesti erityisopiskelijoiden riittävän tuen mahdollistamiseen, henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelman laadukkaan toteuttamisen vaatiman ohjauksen varmistamiseen, työpaikoilla järjestettävän koulutuksen vaatiman riittävän opiskelijan opettamisen ja ohjauksen turvaamiseen sekä opettajan antaman opetuksen riittävyyden varmistamiseen. 

Jatkuva oppiminen

Jatkuva oppiminen ja muuntokoulutus ovat suomalaisen koulutuspolitiikan polttavimpia kysymyksiä. Tästä huolimatta jatkuvaa ja elinikäistä oppimista edistävät toimenpiteet jäivät julkisen talouden suunnitelmassa pieniksi ja kunnianhimottomiksi. 

Mikäli Suomi todella aikoo varautua työn murroksen ja väestön osaamisvajeen tuottamiin haasteisiin, olisi panostusten oltava suurempia, eikä niitä tulisi rajata ainoastaan työvoimapula-aloille. Parempi tapa vastata osaajapulaan on lisätä resursseja myös korkeakoulujen perusrahoitukseen. Tarvitaan sekä tarkasti rajattuja toimenpiteitä, kuten täydennyskoulutusta työvoimapula-aloille, että laajempia toimia, jotka aidosti mahdollistavat korkeakoulujen omaehtoisen varautumisen työn murroksen luomiin koulutushaasteisiin. 

Suomessa on yli 600 000 työikäistä, joiden osaaminen on pelkän peruskoulun varassa. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 43 %. Toisen asteen koulutus puolittaa työttömyysriskin. Siksi tarvitaan pitkäjänteisiä toimenpiteitä ja ohjelmaa, ei ainoastaan kertaluonteisia panostuksia. 

Sosialidemokraatit haluavat, että Nuorten aikuisten osaamisohjelmaa on jatkettava ja koko aikuiskoulutus on uudistettava tavalla, joka tukee elinikäistä oppimista ja tarjoaa siihen kaikille aidot mahdollisuudet. 

Korkeakoulutus ja tutkimus

Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta panostukset koulutukseen, osaamiseen, sivistykseen ja tieteeseen ovat jatkossa erittäin tärkeitä. Osaavat ihmiset kykenevät toimimaan ja myös itse rakentamaan tulevaisuutta. Tämän osaamisen on oltava huippuluokkaa Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jotta myös kansainvälinen kilpailukykymme olisi korkea niin tieteessä kuin sen ulkopuolellakin. Elinkeinorakenteiden globaali murros, väestönkehitys, ilmastonmuutos ja muut tekijät tarkoittavat, että voimme rakentaa tulevaisuutemme vain vahvan koulutus- ja tutkimuspohjan varaan. 

Tämän vuoden julkisen talouden suunnitelmassa ei esitetä uusia panostuksia tutkimukseen, vaan osaamiseen esitettävät panostukset suuntautuvat muihin osaamisalueen kohteisiin. Korkealaatuisen tutkimuksen ja osaamisen kehittäminen on kuitenkin pitkäjänteistä toimintaa, johon toivottavasti panostetaan jatkossa. 

Julkisen talouden suunnitelmassa viitataan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vuoteen 2030 ulottuvaan visioon, jonka toimenpiteillä "korkeakoulutus ja tutkimus toimivat vahvemmin suomalaisen yhteiskunnan hyväksi". Yliopistoindeksin jäädyttäminen edelleen vuonna 2019 ei ole omiaan tuomaan edellytyksiä vision toteuttamiselle. Yliopistoindeksin palauttamisella olisi huolehdittu siitä, että yleisen kustannustason noususta ei aiheudu yliopistoille enää lisäleikkauksia. Myös yliopistojen pääomittaminen olisi ollut suuruusluokaltaan merkittävä päätös ja pitkäjänteinen ratkaisu yliopistojen rahoituspohjan vahvistamiseksi. 

Yliopistot mitoittavat toimintansa olemassa olevien resurssien mukaisesti. On toivottavaa, että valtiovallan määrittelemä mitoitus on riittävä investointi, jotta Suomi tunnetaan myös tulevaisuudessa sivistyksestä, osaamisesta ja korkeimpaan osaamiseen perustuvista innovaatioista sekä niistä kumpuavasta menestyksestä ja hyvinvoinnista. Nyt tilanne näyttää erityisen haastavalta, kun käytännössä kaikki kilpailijamaamme lisäävät merkittävästi panostuksiaan tälle alueelle. Suomi ei saisi jäädä jälkeen vertailumaista. 

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan enemmän panostuksia tutkimus, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan ja osaamisen kehittämiseen. TKI-toiminta vahvistaa Suomen elinvoimaisuutta, ja siksi innovaatioiden kehittämiseen tarvitaan toimia. Korkeakouluilla on tärkeä rooli ja arvokasta osaamista TKI-toiminnassa ja työelämää palvelevan koulutuksen järjestämisessä. Tämä osaaminen tulisi ottaa käyttöön. Korkeakouluindeksi on ollut jäissä koko hallituskauden ajan. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perusrahoitus on vähentynyt vuosina 2012—2017 leikkausten ja rahoitusmallin epäedullisen rakenteen vuoksi 22 prosentilla. Tämä vaarantaa ammattikorkeakoulujen perustehtävästä suoriutumisen. Ammattikorkeakoulut ovat tehostaneet toimintaansa huomattavasti, kun opiskelija- ja tutkintomäärät ovat säilyneet ennallaan rahoituksen vähentyessä. 

Suomi on asettanut tavoitteeksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen nostamisen 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää lisää yksityisiä TKI-investointeja. Avainasemassa ovat pk-yritykset, joihin työpaikatkin Suomessa syntyvät. Julkisella TKI-rahoituksella on mahdollistettava yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä. 

Ammattikorkeakoulujen TKI-rahoituksen kansallinen vahvistaminen mahdollistaa kansainvälisen rahoituksen ja kotimaisen yksityisen rahoituksen lisääntymisen. 

Ammattikorkeakoulut muodostavat merkittävän TKI-potentiaalin Suomessa. Vuonna 2016 ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan osallistui yli 9 000 ulkopuolista kumppania, joista yli puolet oli yrityksiä. Erityisenä kohderyhmänä ovat pk-yritykset. Soveltava tutkimustoiminta on ammattikorkeakoulujen lakisääteinen tehtävä, mutta sillä ei ole kohdistettua rahoitusta. 

Opiskeluterveydenhuolto

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toteuttama oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointi toi esiin merkittäviä puutteita ammattiin opiskeleville suunnattujen psykologi- ja kuraattoripalveluiden saatavuudessa. Erityisen huolestuttavaa on, että alueellinen tasa-arvo ei palveluiden saatavuudessa tällä hetkellä toteudu. Myös ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksien arviointi opiskeluhuoltoon on aihepiiri, jonka toivoisi näkyvän rahoituslinjauksissa. 

Taiteilija-apuraha

Taiteilijoiden työskentelyedellytysten kehittämisen kannalta vuosiapuraha on keskeisin tukimuoto, ja sen taiteilijaa työllistävä vaikutus on välitön. Muun muassa valtiovarainvaliokunta on vuoden 2015 talousarviota koskevassa mietinnössään kiinnittänyt huomiota siihen, että apurahoilla on vapaille taiteilijoille keskeinen merkitys, ja monelle ne ovat tärkein toimeentulolähde. Taideneuvosto on esittänyt, että valtion taiteilija-apurahojen vuosittain maksussa olevien apurahojen määrää lisätään 100 uudella apurahalla. Tämä tukisi välittömästi taiteilijoiden työskentelyedellytyksiä useilla taiteenaloilla. Se edistäisi merkittävällä tavalla Taiken toiminnan keskeisimmän tavoitteen toteuttamista, ja Taiken mielestä se tukisi myös opetus- ja kulttuuriministeriön taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivoja pohtivan työryhmän tavoitteenasetteluja. Uudet apurahat tulee Taiken päätöksellä painottaa jaettaviksi erityisesti nuorille taiteilijoille sekä niille taiteenaloille, joissa on vähän tai ei lainkaan tarjolla työsuhteisia töitä. 

Valtion taiteilija-apurahojen rahallinen arvo on selkeästi jäänyt jälkeen 1990-luvun puolivälin j yleisestä ansiotason kehityksestä. Siksi Taiteen edistämiskeskuksen esitys taiteilija-apurahan korottamiseksi 10 %:lla on kannatettava. Muutoksella toteutettaisiin tavoitetta taiteilijoiden toimeentulo- ja työskentelyedellytysten parantamisesta. 

Museovirasto

Museovirastolla on merkittävä alijäämä budjetissaan huomattavien määrärahaleikkausten vuoksi. Kehysten mukaan alijäämä on kasvamassa. Mikäli Museoviraston nykyinen palvelutaso halutaan säilyttää, on toimintamäärärahojen tasokorotus välttämätön. Myös valtiovarainvaliokunta on esittänyt huolensa toimintamäärärahojen riittävyydestä ja edellyttänyt tilanteen seurantaa ja määrärahojen arviointia. 

Hallituksen lisäpanostukset julkisen talouden suunnitelmassa ovat todella pieniä suhteessa hallituksen aiempiin, valtaviin koulutusleikkauksiin. Julkisen talouden suunnitelma ei siis tarjoa mitään uutta hallituksen eriarvoistavaan linjaan, vaikka suhdannetilanne mahdollistaisi merkittäviä lisäpanostuksia. Hallituksen koulutuspolitiikkaa kuvaa hyvin se, että kaikkia koulutusasteita koskevista indeksijäädytyksistä ei olla valmiita luopumaan edes nousukaudella. Julkisen talouden suunnitelma on jatkoa hallituksen koulutuspolitiikan sirpaleiselle ja poukkoilevalle linjalle, josta puuttuu pitkäjänteinen kehittäminen. 

Hallitus lupaa varhaiskasvatuksen tasa-arvon tukemiseen 10 miljoonaa euroa vuonna 2019 ja 7,5 miljoonaa euroa vuonna 2020. Nämä rahat kohdennetaan mm. ryhmäkokojen pienentämiseen "haasteellisilla alueilla". Hallitus kasvatti itse yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja, eli tällä ns. tasa-arvorahalla hallitus paikkaa siis tosiasiassa vain omia toimiaan. Lisäksi hallituksen päätös lakkauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus on lisännyt osa-aikaisten ryhmien määrää päivähoidossa. Myös tämä päätös tarkoittaa tosiasiassa ryhmäkokojen kasvattamista, sillä osa-aikaisissa ryhmissä henkilöstömitoitus on huomattavasti heikompi kuin kokoaikaisissa ryhmissä. Ns. tasa-arvoraha kasvattaa hallituksen edellisten päätösten tavoin alueellista eriarvoisuutta, mikä näkyy sekä varhaiskasvatuksen laadussa että lasten yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisessa. 

Niin sanottua tasa-arvorahaa tehokkaampaa ja oikeudenmukaisempaa olisi siis perua hallituksen omat päätökset ryhmäkokojen kasvattamisesta ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttamisesta. Lisäksi Vasemmistoliiton mukaan on siirryttävä kaksivuotiseen, velvoittavaan esikouluun 5—6-vuotiaille ja kehitettävä oppivelvollisuutta joustavammaksi, jolloin peruskoulun aloittamisessa huomioidaan nykyistä paremmin lapsi yksilönä. Vasemmistoliiton tavoitteena on siirtyä asteittain maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Nämä ovat tehokkaita keinoja nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta, mikä on tärkeä tavoite. Tutkimusten mukaan korkeatasoisesta pedagogisesta varhaiskasvatuksesta hyötyvät kaikki lapset. Erityisen suurta vaikuttavuus on lapsille, joiden kasvuympäristössä on heidän kehittymistään haittaavia tekijöitä, kuten vanhempien päihde- tai terveysongelmia tai puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 

Ammatillinen koulutus on paras esimerkki siitä, kuinka pieniä hallituksen vuodelle 2019 osoittamat lisäpanostukset ovat suhteessa aiempiin, valtaviin leikkauksiin. Ammatillisen koulutuksen reformin toimenpanoon osoitetaan 15 miljoonan euron lisäpanostus vuonna 2019, kun vuonna 2017 yksistään toteutettiin 190 miljoonan euron kertaleikkaus. Sipilän hallituksen valtavat leikkaukset ammatilliseen koulutukseen ovat johtaneet esimerkiksi lähiopetuksen vähenemiseen, kun suuri osa oppilaitoksista on joutunut irtisanomaan työntekijöitään. Lähiopetuksen väheneminen on haaste monelle teini-ikää läpikäyvälle opiskelijalle, mutta erityisesti se kolahtaa niihin oppilaisiin, joilla on oppimisvaikeuksia, mielenterveys- tai päihdeongelmia tai muuta erityisen tuen tarvetta. Lähiopetus on erityisen tärkeää maahanmuuttajien koulutuksessa ja kotoutuksessa. Kaikki nuoret tarvitsevat aikuistumisen kynnyksellä opettajan tukea opiskelussa ja työelämään oppimisessa. On selvää, että irtisanomiset ovat vaikuttaneet lisäksi opetuksen sisältöön ja oppilaitosten ilmapiiriin negatiivisesti sekä hankaloittavat ammatillisen koulutuksen reformin läpivientiä. 

Hallituksen esittää oppimateriaalilisää, 46,8 euroa, joka kohdennetaan vähävaraisten perheiden opiskelijoille. Siihen ovat oikeutettuja toisen asteen alle 20-vuotiaat opiskelijat, joiden vanhempien yhteenlasketut vuositulot ovat alle 40 950 euroa. Hallituksen arvion mukaan oppimateriaalilisää saisi noin 40 000 toisen asteen opiskelijaa. Vanhempien vuositulot ei kuitenkaan ole riittävä ja oikeudenmukainen mittari sille, miten taloudellinen tilanne vaikuttaa opiskelijoiden valintoihin. Hallituksen malli rajaa esimerkiksi suurimman osan yksin asuvista opiskelijoista etuuden ulkopuolelle, eikä se huomioi tarpeeksi perheitä, joissa on monta lasta toisen asteen koulutuksen piirissä samaan aikaan. 

Vasemmistoliiton mukaan tavoitteena on oltava maksuton toinen aste kaikille opiskelijoille. Tähän päästään tekemällä oppimateriaaleista maksuttomia ja korottamalla oppivelvollisuusikää. Nämä ovat tehokkaita keinoja ehkäistä koulutuksen ulkopuolelle jäämistä ja keskeyttämistä. Oppivelvollisuusiän nostaminen takaisi jokaiselle nuorelle paikan lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa tai oppisopimuskoulutuksessa. Hallituksen päätös oppimateriaalilisästä osoittaa, ettei se ole valmis isoihin rakenteellisiin, pitkälle suuntaaviin muutoksiin, kuten oppivelvollisuusiän nostoon, vaan taas kerran ongelmia yritetään paikata riittämättömillä toimilla. 

Vasemmistoliiton mukaan toista astetta uudistettaessa on tärkeää katsoa toista astetta kokonaisuutena esimerkiksi lisäämällä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä opetuksessa sekä takaamalla samanlaiset oikeudet esimerkiksi erityisopetukseen ja muuhun tukeen koko ikäluokalle. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten nykyistä tiiviimpi yhteistyö helpottaisi omasta valinnastaan vielä epävarmojen nuorten opiskeluiden etenemistä sekä helpottaisi tarvittaessa siirtymistä lukiosta ammatilliseen oppilaitokseen tai toisinpäin. Yhteistyö tekisi opinnoista myös nykyistä monipuolisempia ilman, että nuoren täytyisi suorittaa raskaaksi koettu kaksoistutkinto. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti keväällä 2017 korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyön. Vasemmistoliitto kannattaa sen tavoitteita siitä, että yli puolet kaikista nuorista aikuisista suorittaa vuonna 2030 korkeakoulututkinnon ja että TKI-rahoituksen osuus nousee 4 prosenttiin BKT:stä. Valitettavasti hallituksen julkisen talouden suunnitelma ei tarjoa juurikaan välineitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Tämä hallituskausi on tutkimusrahoituksen osalta tarkoittanut korkeakoulujen perusrahoituksen vähentymistä. Vasemmistoliiton tavoitteena on korkeakoulujen perusrahoituksen kasvattaminen ja rahoitusmallien kehittäminen tieteen autonomiaa vahvistavaan suuntaan. Julkisen talouden suunnitelma jatkaa Sipilän hallitukselle tyypillistä tapaa lisätä ohjattua tutkimusrahoitusta lippulaivahankkeiden kautta eikä vahvista korkeakoulujen perusrahoitusta. Vahva perusrahoitus on edellytys pitkäjänteiselle perustutkimukselle ja TKI-toiminnalle. 

Korkeakoulujen kiristynyt tilanne näkyy esimerkiksi tutkijoiden työuran epävarmuuden lisääntymisenä, mikä on saanut monet tutkijat pohtimaan siirtymistä kokonaan muihin tehtäviin. Rahoituksen epävarmuus haittaa myös itse tutkimukseen keskittymistä, koska suuri osa tutkijoiden ajasta menee hakemusrumban pyörittämiseen. 

Julkisen talouden suunnitelma ei tarjoa keinoja opiskelijoiden toimeentulon parantamiseksi. Keskeinen syy opintojen viivästymiselle on opiskelijoiden tarve tehdä töitä opiskelujen ohella toimeentulo-ongelmien takia. Opintotuen tasokorotus ja siirtyminen perustuloon ovat siksi keskeisiä keinoja läpäisyn parantamiseksi. Opiskelun joustavuuden takaaminen on toinen tärkeä keino parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa opintoja sujuvasti. Lisäksi on varmistettava opintopsykologien ja ohjauksen riittävä määrä. 

Hallitus uudistaa museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitusjärjestelmää toteuttamalla museoiden valtionosuusjärjestelmän uudistuksen ja parantamalla esittävän taiteen ns. vapaiden ryhmien toimintaedellytyksiä. Hallitus osoittaa tähän vuodesta 2020 lukien yhteensä 7 miljoonaa euroa. Kuitenkin VOS-alojen rahoitusuudistuksen ja sen yhteydessä toteutettavien uudistusten kustannusarvio on 20 miljoonaa euroa. Lisäksi valtiontuki VOS-aloille vaatii indeksikorjausta, jotta se saadaan kustannuskehityksen mukaiselle tasolle. Indeksikorjaus vaatisi 23,7 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan VOS-alojen lisärahoitustarve on näin ollen 43,7 miljoonaa euroa. 

Julkisen talouden suunnitelmassa YTHS:lle on varattu vuodelle 2019 kolme miljoonaa euroa, mitä ei voi pitää riittävänä. Luonnoksessa laiksi korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta arvioidaan YTHS:n palveluiden laajennuksen ammattikorkeakoulujen opiskelijoille maksavan 5,9 miljoonaa euroa vuosina 2018—2019.  

Korkealaatuisen opetuksen, tutkimuksen ja osaamisen kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa, johon on panostettava suunnitelmallisesti. Valitettavasti julkisen talouden suunnitelmasta puuttuvat koulutuksen kehittämistä koskevat pitkän tähtäimen strategiset tavoitteet ja niitä tukevat taloudelliset panostukset samoin kuin sitoutuminen näiden tavoitteiden toteuttamiseen. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan määrärahoihin kohdistuneet säästöt vaarantavat etenkin kasvatuksen, koulutuksen sekä urheilu-nuorisotyön sektorin toiminnan ja kehittämisen tulevalla kehyskaudella. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä haluaa kiinnittää erityistä huomiota ryhmäkokoihin, ammatillisen koulutuksen tilaan ja sen tulevaisuuteen, varhaiskasvatukseen sekä vähävaraisten perheiden lasten koulutus- ja harrastusmahdollisuuksiin. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä haluaa pitää opetusryhmien koot riittävän pieninä sekä turvata erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeet. Tällä on vaikutusta sekä oppilaiden, opettajien että muun henkilökunnan hyvinvointiin. Toimiva ja rauhallinen oppimisympäristö mahdollistaa myös hyvät oppimistulokset. Edellytämme opetusryhmien pienentämiseen ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeisiin lisäresursseja. 

Olemme huolissamme ammatillisen koulutuksen tilasta ja tulevaisuudesta. Ammatilliseen koulutukseen on tehty mittavia leikkauksia jo usean vuoden ajan. Ne ovat vaikuttaneet negatiivisesti sekä koulutuksen saavutettavuuteen että laatuun. Leikkauksilla on ollut vaikutusta myös koulutuksen muuntovaiheeseen, sillä taloudellisten resurssien pienentyessä ja opiskelijamäärien kasvaessa ammatillisen koulutuksen houkuttavuus heikkenee peruskoulun päättävillä nuorilla. 

Ilman laadukasta koulutustarjontaa nuoret eivät koe ammatillista koulutusta potentiaaliseksi vaihtoehdoksi, jolloin hakeutuminen nivelvaiheessa itselle parhaiten sopivaan ja kiinnostavaan koulutukseen saattaa vaikeutua. Haluammekin lisätä ammattikoulutuksen joustavuutta sekä painottaa opinto-ohjauksen tarpeellisuutta. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus ja jatko-opintomahdollisuudet on turvattava koko maassa koulutuksen houkuttelevuuden säilyttämiseksi. Säästöt tulee kohdistaa opetuksen sijasta hallintoon. 

Vapaa sivistystyö ja sen kautta saatava koulutus kohentavat sivistystason ohella työllisyyttä. Vapaata sivistystyötä tekeviä oppilaitoksia onkin hyödynnettävä nykyistä laajemmin toisen asteen koulutukseen valmentavana, sitä antavana ja monimuotoista erikois- ja täydennyskoulutusta järjestävinä koulutuspaikkoina. Vapaan sivistystyön merkitys henkisen vireyden ylläpitäjänä ja vahvistajana korostuu erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina. Luovien alojen taloudellinen potentiaali on kyettävä hyödyntämään nykyistä paremmin. Erityisesti alan kotimaisten toimijoiden rahoituksen saantia on edistettävä. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä korostaa vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten koulutusmahdollisuuksien turvaamisen tärkeyttä. Tulevaisuudessa myös vähävaraisten perheiden lasten liikuntaharrastusten tukemiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Liikkumisen edistäminen auttaa lasten ja nuorten eriarvoistumisen ehkäisyssä ja tasaa pitkällä tähtäimellä terveyseroja. Tämä edellyttää panostuksia muun muassa kerhotoiminnan kehittämiseen. Samalla on varmistettava henkilöstöresurssien kohdentaminen käytännön toimintaan. 

Laadukas varhaiskasvatus tarjoaa edellytykset tuleville peruskouluopinnoille. Varhaiskasvatuksen ja koulujen yhteistyöhön onkin syytä panostaa. Tällä hetkellä päiväkodeissa on pulaa työntekijöistä ja liian suuret ryhmäkoot ovat yleinen ongelma. Ryhmäkokojen pienentämisen myötä varsinaiseen varhaiskasvatukseen jäisi enemmän aikaa. Samalla perheiden valinnanvapaus ja tosiasiallinen mahdollisuus hoitaa pieniä lapsia kotona on säilytettävä. 

Kiinnitämme huomiota kuntien saamien maksutuottojen vähenemiseen varhaiskasvatusmaksujen alentamisen seurauksena. Vaikka asiakasmaksujen alentaminen oli tarpeellinen ja perusteltu toimenpide, ei valtio ole korvannut maksutuottojen alenemista kunnille täysimääräisesti. Toiminnan järjestämiskustannukset eivät ole pienentyneet. Varhaiskasvatuspalveluiden kasvava kysyntä pikemminkin kasvattaa sekä käyttökustannuksia että tilainvestointitarpeita. Myös muun muassa lukiouudistukseen sisältyvien uusien velvoitteiden aiheuttamat lisäkustannukset koulutuksen järjestäjille ovat asiantuntijalausuntojen perusteella selvästi hallituksen arvioimaa korkeammat. 

Lainsäädäntömuutoksista aiheutuvat tulonmenetykset ja lisäkustannukset on korvattava kunnille täysimääräisesti jo hallitusohjelman kirjaustenkin perusteella. Huoli kuntien rahoitusasemasta korostuu varsinkin valmisteilla olevan sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota kuntien investointi- ja velanhoitokykyyn ja sopeutustoimien käytännön mahdollisuuksiin sekä huolehtia osaavan henkilöstön riittävyydestä toimivien palveluiden turvaamiseksi myös jatkossa.