Esityksessä ehdotetaan, että ensihoitajakoulutus, kätilökoulutus ja terveydenhoitajakoulutus säädetään erillisiksi, sairaanhoitajakoulutuksen lisäksi suoritettaviksi koulutuksiksi. Uudistuksen tavoitteena on mahdollistaa sairaanhoitajatutkinnon jo suorittaneiden pätevöityminen ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan tehtäviin ilman toisen saman tasoisen ammattikorkeakoulututkinnon suorittamista, vähentää päällekkäisten tutkintojen suorittamista sekä kohdentaa tutkintokoulutuksen aloituspaikkoja niille, joilla ei vielä ole korkeakoulututkintoa tai samantasoista opiskeluoikeutta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteluina esityksen tavoitteita sujuvoittaa terveydenhoitajan, ensihoitajan ja kätilön koulutuspolkuja sekä vähentää epätarkoitustenmukaisten päällekkäisten tutkintojen suorittamista ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysalan koulutusrakenteita kehitetään siten, että ne tukevat osaamisen joustavaa täydentämistä, vastaavat palvelujärjestelmän muuttuviin tarpeisiin, turvaavat henkilöstön saatavuutta ja mahdollistavat tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkojen tarkoituksenmukaisen kohdentamisen. Koulutusrakenteiden kehittäminen tukee osaltaan myös sosiaali- ja terveysministeriön Hyvän työn ohjelman tavoitetta helpottaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkastelee lausunnossaan ehdotettuja muutoksia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden sekä alan houkuttelevuuden näkökulmasta. 

Esityksen mukaan ensihoitajakoulutuksen laajuus on jatkossa 90 opintopistettä (tavoitteellinen suoritusaika 1,5 vuotta), kätilökoulutuksen laajuus 3 000 tuntia (tavoitteellinen suoritusaika 1,5 vuotta) ja terveydenhoitajakoulutuksen laajuus 60 opintopistettä (tavoitteellinen suoritusaika 1 vuotta). Valiokunta pitää tärkeänä, että ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutukset on esitetyn mukaisesti edelleenkin mahdollista suorittaa yhtenäisenä koulutuksena sairaanhoitajakoulutuksen kanssa. Ammattikorkeakoulut voivat toteuttaa nämä koulutukset nykyiseen tapaan opetussisällöiltään integroituneessa koulutusohjelmassa ja toisen asteen koulutuksen suorittaneet voivat jatkossakin hakeutua suorittamaan suoraan ensihoitajaksi ja terveydenhoitajaksi tähtäävää koulutusta. Tällöin koulutuksen tavoitteellinen suoritusaika on 4 vuotta kuten nykyään.  

Kätilökoulutuksen osalta tavoitteellinen suoritusaika kuitenkin muuttuu esityksen myötä nykyisestä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (ammattipätevyysdirektiivin) vaatimusten vuoksi kätilöt suorittavat jatkossa ensin sairaanhoitajakoulutuksen ja sen jälkeen kätilön ammattiin johtavan säännellyn koulutuksen. Sairaanhoitajakoulutuksen tavoitteellinen suoritusaika on 3,5 vuotta ja kätilökoulutuksen 1,5 vuotta eli kätilökoulutuksen pituus laajenee nykyisestä 4,5 vuodesta 5 vuoteen.Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon ja kätilökoulutuksen suorittaminen noin 4,5 vuodessa on koulutuksen enimmäisaikojen puitteissa kuitenkin edelleen mahdollista opiskelijan yksilöllisistä ratkaisuista riippuen, jos otetaan huomioon mahdollisuus hyväksilukea opintoja kätilökoulutukseen.  

Kätilökoulutuksen houkuttelevuuden lisäämiseksi valiokunta pitää tärkeänä, että ammattikorkeakoulut tarjoavat jatkossa hakuvaihtoehtoja, jossa opiskelija valitaan samassa haussa suorittamaan sairaanhoitajatutkintoa ja ehdollisesti suorittamaan kätilökoulutusta. Tällöin opiskelija tietää, että hänellä on oikeus kätilökoulutuksen suorittamiseen sairaanhoitajatutkinnon jälkeen ja korkeakoulu voi huomioida sairaanhoitajakoulutuksen aikana kätilötyön näkökulman opinnoissa. Sairaanhoitajakoulutukseen on valiokunnan saaman selvityksen mukaan mahdollista sisällyttää enintään 30 opintopistettä opintoja, joissa opiskelija suuntautuu kätilön ammatissa vaadittavaan osaamiseen. Näiden opintojen lukeminen hyväksi kätilökoulutukseen lyhentää kätilökoulutuksen suoritusaikaa noin puolella vuodella, jolloin kätilökoulutuksen pituus vastaisi nykyistä kätilökoulutuksen pituutta. 

Valiokunta pitää myönteisenä, että ehdotettu kätilön koulutuksen rakenne täyttää nykyistä selkeämmin ammattipätevyysdirektiivissä kätilön koulutukselle asetetut edellytykset, koska se helpottaa henkilöiden asemaa liikuttaessa EU- ja ETA-alueella. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, ettei esityksessä käsitellä ammattipätevyysdirektiivin mahdollistamaa vaihtoehtoa, jossa kätilökoulutus on mahdollista suorittaa suoraan ilman sairaanhoitajan pätevyyttä, jolloin kätilökoulutuksen vähimmäiskesto olisi 3 vuotta. Valiokunnan opetus- ja kulttuuriministeriöltä saaman selvityksen mukaan Suomessa on pitkään katsottu laajassa yhteisymmärryksessä ministeriöiden, ammattikorkeakoulujen sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kanssa, että Suomessa kätilöiden on oltava myös sairaanhoitajia. Vuosina 2021—2023 toimineessa sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hankkeessa (SOTEKO) katsottiin, että työmarkkinoiden toimivuuden vuoksi terveydenhoitajien, ensihoitajien ja kätilöiden on jatkossakin saatava laillistus sairaanhoitajiksi. Tämän vuoksi ammattipätevyysdirektiivin mahdollistamaa kolmivuotista kätilökoulutusta ei ole käsitelty hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että kätilökoulutuksen mahdollinen pidentyminen koulutusrakenteeseen tehtyjen muutosten myötä voi muuttaa odotuksia kätilön työstä ja palkkauksesta. Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen suoritettavan lisäkoulutuksen odotetaan vaikuttavan työn luonteeseen kohti asiantuntija- tai esihenkilötehtäviä, vaikka pääosa kätilöistä tulee kuitenkin edelleen sijoittumaan kliiniseen potilastyöhön. Kätilökoulutuksen suorittaminen ei välttämättä ole houkutteleva vaihtoehto sairaanhoitajana jo työskentelevälle. Koulutuksen mahdollinen pidentyminen voi myös vähentää nuorten kiinnostusta kätilön ammattia kohtaan ja nostaa kynnystä jatkaa opiskelua sairaanhoitajasta kätilöksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että esityksen mukainen koulutusmalli on esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa johtanut kätilöiden saatavuuden heikkenemiseen, vaikka pidempää koulutusta on kompensoitu korkeammalla palkalla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia erityisesti kätilöiden saatavuuteen seurataan. 

Valiokunta kiinnittää sivistysvaliokunnan huomiota myös riittävän käytännön harjoittelun järjestämisen haasteisiin. Tällä hetkellä kätilön koulutus sisältää 48 opintopistettä kliinisen kätilötyön ja 7 opintopistettä kätilötyön syventävää harjoittelua, mikä tarkoittaa noin puolta suunnitellusta 3 000 tunnin kätilön opinnoista. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että opintoja tulisi voida edistää myös kesällä, jotta sekä teoria- että käytännön opinnot saadaan toteutettua tavoiteajassa. Harjoittelupaikkoja on kuitenkin kesäaikaan vain rajoitetusti tarjolla henkilöstön kesälomien vuoksi. Valiokunnan opetus- ja kulttuuriministeriöltä saaman selvityksen mukaan esityksen tavoitteena ei ole lisätä harjoittelua kesäaikaan ja harjoittelupaikkojen saatavuushaasteet eivät riipu ehdotetusta koulutusmallista. Valiokunta toteaa, että harjoittelupaikkojen saatavuus on keskeinen edellytys laadukkaan ja työelämän tarpeisiin vastaavan sosiaali- ja terveysalan koulutuksen järjestämiseksi ja pitää välttämättömänä, että harjoittelupaikkojen saatavuuteen liittyviä ongelmia pyritään ratkaisemaan osana Hyvän työn ohjelmaa yhteistyössä hyvinvointialueiden ja alan oppilaitosten kanssa. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille myös kysymys kätilökoulutuksen muuttamisesta ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi (YAMK) koulutuksen laadun, vetovoiman ja kätilöiden saatavuuden turvaamiseksi. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon mallia kätilökoulutuksen uudistamiseksi on ehdotettu aiemmin myös kansallisissa selvityksissä (Karttunen & Vallimies-Patomäki; 2015, Mettälä & Äimälä ym., 2019) ja sitä on arvioitu myös SOTEKO-hankkeessa. Esityksen (s. 28—29) mukaan perustutkinnon kaltaisten koulutusten siirtäminen ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin kuitenkin hämärtäisi tutkintotasojen välistä selkeää työnjakoa ja edellyttäisi kätilökoulutukseen merkittäviä sisällöllisiä muutoksia sekä pidentäisi entisestään kätilöiden koulutuspolkua. Lisäksi osaamistavoitteiden saavuttamisen edellyttämä harjoittelumäärä poikkeaa YAMK-tutkintojen rakenteesta ja estäisi muiden YAMK-tason osaamistavoitteiden toteutumisen tutkinnon nykyisessä laajuudessa, jolloin koulutus poikkeaisi olennaisesti ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tavoitteista ja toteutusperiaatteista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että nykyisen kätilökoulutuksen tuottama osaaminen on työelämän tarpeisiin nähden riittävä ja tarkoituksenmukainen, mutta pitää tärkeänä, että koulutusajan pituus vastaa tutkintopätevyyttä. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille myös kysymys ensihoitajien laillistamisesta ensihoitaja (AMK) -tutkinto nimikkeellä ensihoitajien kelpoisuuden, ammattiaseman ja koulutuksen aseman selkeyden varmistamiseksi. Ensihoitajan ammattia ei nykyisin säännellä Suomessa, vaan ensihoitaja AMK-tutkinnon suorittaneet laillistetaan sairaanhoitajiksi ja he ovat laillistettuina sairaanhoitajina ammattihenkilövalvonnan piirissä. Ammattihenkilövalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että hoitotason ensihoidossa työskentelevät ensihoitajat ovat valvonnan piirissä työn vaativuuden ja vastuullisuuden sekä merkittävän asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisen riskin vuoksi. Valiokunta pitää perusteltuna, että parhaillaan käynnissä olevan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön uudistuksen yhteydessä säädetään oikeudesta harjoittaa ensihoitajan ammattia laillistettuna ammattihenkilönä niin, että ensihoitajan AMK-tutkinnon tai tutkintonimikkeeseen johtaneen koulutuksen suorittanut erottuisi niistä laillistetuista sairaanhoitajista, joilla ei vastaavaa erikoispätevyyttä ole. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että sivistysvaliokunta ehdottaa asiasta lausumaa.