Valiokunnan lausunto

Hallitus jatkaa lyhytnäköistä leikkauspolitiikkaansa budjetissaan vuodelle 2017. Perusturvan riittävyyden arviointiraportin mukaan perusturvan taso ei kattanut kohtuullista minimikulutusta jokaiselle edes hallitusohjelman valmisteluvaiheessa, saati enää hallituksen leikkausvimman myötä. Tilanne uhkaa heikentyä edelleen, mikä näkyy köyhyyden lisääntymisenä ja eriarvoisuuden kasvuna. Etuuksien ja korvausten leikkausten lisäksi hallitus tekee säästöjä kuntapalveluihin — ensi vuonna heikentäen vanhusten palveluita ja jatkossa puuttumalla vammaisten palveluihin. Samalla sote-uudistukselle on asetettu mittava 3 miljardin euron säästötavoite, joka yhdessä hallituksen ajaman markkinamallisen valinnanvapauden kanssa ei asiantuntijoiden mukaan voi tarkoittaa juuri muuta kuin palveluiden heikentämistä tai omavastuiden merkittävää nousua. Myös hallituksen tekemät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset heikentävät erityisesti pienituloisimpien, pitkäaikaissairaiden, vanhusten ja työttömien asemaa. Ensisijaisten etuuksien heikentäminen ajaa ihmisiä pitkäaikaisesti toimeentulotuen asiakkaiksi. Toimeentulotukiriippuvuus taas syventää kannustinloukkua ja nostaa lyhytaikaisenkin työllistymisen kynnystä.  

Emme voi hyväksyä hallituksen leikkauslinjaa, jossa ilman kattavia vaikutusarvioita kohdistetaan lukuisia perusetuuksien heikennyksiä ja muita leikkauksia ja kiristyksiä toistuvasti samoihin ihmisiin. 

Hallitus aikoo leikata kansaneläkeindeksiä 0,85 prosentilla ja jäädyttää indeksin tämän vuoden tasolle saavuttaakseen säästöä julkiseen talouteen. Leikkaus kohdistuu pienimpiin etuuksiin, jotka on sidottu kansaneläkeindeksiin. Hallitus antoi jo tänä vuonna etuuksien tason laskea, kun indeksi painui miinukselle. Näiden arjen toimeentulossa näkyvien heikennysten päälle hallitus tekee lisäleikkauksen.  

Samaan aikaan hallitus on päättänyt mittavista tuloveroalennuksista, perintöveron alennuksesta, metsälahja- ja yrittäjävähennyksistä. Eduskunnan tietopalvelun laskelmien mukaan eniten ostovoima nousee ensi vuonna henkilöillä, joiden bruttotulot ovat yli 7 500 euroa. Sen sijaan etuuksien saajien ostovoima putoaa, esim. takuueläkkeen tasolla noin 2 prosenttiyksikköä. Kaikilla alle 2 000 euroa kuukaudessa työeläkettä saavilla ostovoimakehitys on miinusmerkkinen. Myös pientä, alle 1 500 euron kuukausittaista ansiotuloa saavien ostovoima näyttää heikkenevän, vaikka hallitus lupasi korvata kilpailukykysopimuksen vaikutuksia kaikille palkansaajille. Kelan teettämien laskelmien mukaan indeksileikkauksen johdosta Gini-kertoimen arvo kasvaa, eli tuloerot lisääntyvät ja köyhyysaste kasvaa.  

Edellytämme, että hallitus peruu kohtuuttoman leikkauksen pienimpiin etuuksiin. Ostovoiman turvaava indeksikorotus palautuu suoraan kulutukseen ja turvaa arjen hyvinvointia. 

Erityisen ajattelemattomasti hallitus kohtelee itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna sotiemme veteraaneja. Kansaneläkeindeksin laskemisen myötä veteraanien erityiset etuudet — rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja veteraanilisä — laskevat. Kovimmin leikkaus kohdistuu kaikkein pienituloisimpiin ja huonokuntoisimpiin veteraaneihin, jotka saavat myös kansaneläkettä ja eläkkeensaajan korotettua tai ylintä hoitotukea. Heidän kohdallaan toimeentulo heikkenee jopa yli 10 eurolla kuukaudessa pelkästään näiden etuuksien leikkausten vuoksi. Myös kaikille veteraaneille maksettavan rintamalisän indeksileikkaus on väärä signaali hallitukselta, etenkin kun tavoiteltu säästö tältä osin on 200 000 euroa.  

Veteraanien keski-ikä on noin 92 vuotta. Vaikka kuntoutukseen oikeutettujen joukko vuosittain pienenee, veteraania kohti tarvittavan kuntoutuksen määrä ja intensiteetti kasvavat. Eduskunta päätti laskea sotainvalidien haitta-asterajan 10 prosenttiin, mikä on hyvä päätös. Kaikkien veteraanien ikääntyessä etenkin kotiin vietävien palvelujen ja kotikuntoutuksen tarve on jatkuvasti lisääntynyt. Veteraanien pärjääminen arkisissa oloissa, omassa kodissaan pitää turvata. Tarvitaan riittävä rahoitus, jotta toimintakykyä edistävää ja itsenäistä selviytymistä tukevaa kuntoutusta voidaan osoittaa vuosittain kaikille niille veteraaneille, jotka siitä hyötyvät. 

Edellytämme, että hallitus arvioi uudelleen veteraaneille kohdistamiaan leikkauksia ja turvaa kuntoutuksen hyvän tason yksilöllisten tarpeiden mukaan asumismuodosta riippumatta. 

Hallitus kohdistaa jälleen leikkauksia myös yleiseen ja eläkkeensaajien asumistukeen. Eläkkeensaajien asumistuessa enimmäisasumismenojen alentamisella tavoitellaan 9 miljoonan ja menojen jäädyttämisellä 3,5 miljoonan euron säästöä. Käytännössä eläkkeensaajan asumistukea saavat ihmiset ovat eläkeläisistä heikoimmassa asemassa arjen toimeentuloa ajatellen. Pahimmillaan eläkkeensaajan taloudellisen tilanteen vaikeutuminen ja asumistilanteen epävarmuus heikentävät hyvinvointia ja toimintakykyä ja lisäävät kustannuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yleisen asumistuen puolella hallitus siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin, mikä on hyvä ratkaisu, mutta aikoo toteuttaa siirron kustannusneutraalisti jäädyttämällä enimmäisasumismenot ja alentamalla kuntaryhmissä 3 ja 4 enimmäisasumismenoja 4 prosentilla. Yleisen asumistuen kokonaissäästöksi on arvioitu ensi vuodelle 34,1 miljoonaa euroa ja vuositasolla 60,7 milj. euroa. Asumistuen keskeisin ongelma on tukea myönnettäessä hyväksyttävän vuokratason alhaisuus verrattuna markkinavuokriin. Monet asumistuen saajat joutuvat paikkaamaan matalaa asumistukeaan turvautumalla pitkäaikaiseen toimeentulotukeen, vaikka sen pitäisi toimia viimesijaisena apuna. 

Emme voi hyväksyä sitä, että markkinoilla nousevia asumiskustannuksia yritetään hillitä leikkaamalla asuntotuen saajien etuutta. Asuntopolitiikkaa ja asumisen tukijärjestelmiä on kehitettävä suunnitelmallisesti osana kestävää yhteiskuntaa ja turvattava kohtuuhintainen asuntotuotanto. Edellytämme, että hallitus peruu esittämänsä säästöt asumistukiin.  

Hallitus aikoo myös leikata lapsilisiä 0,91 prosentilla saavuttaakseen säästöä julkiseen talouteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan keskeiset lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot, kuten lapsilisä, vanhempainpäiväraha ja kotihoidon tuki ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen ja ansiotulojen noususta. Noin puolessa köyhyysrajan alittavista lapsiperheistä kukaan ei käy ansiotyössä. Kun perheen kokonaistuloista suurin osa koostuu erilaisista tulonsiirroista, on köyhyysriski suuri.  

THL:n Lapsiperheiden hyvinvointi 2014 -tutkimuksen mukaan taloudellinen eriarvoisuus ilmenee lasten arjessa varsinkin kuluttamisen ja toimintamahdollisuuksien eroina. Perheen pienituloisuus saattaa johtaa lasten syrjimiseen, ryhmästä sulkemiseen ja kiusaamiseen. THL:n kohorttitutkimus vuonna 1987 syntyneistä, 21-vuotiaaksi asti rekisteriaineistojen avulla seuratuista lapsista kertoo, että jos vanhemmat olivat saaneet pitkään toimeentulotukea, lapsilla lisääntyivät vähäinen koulutus, mielenterveysongelmat, huostaanotot ja pienimuotoinen rikollisuus. Samoin lisääntyi toimeentulo-ongelmien kokeminen aikuisiässä. Lapsuuden olosuhteilla on siten huomattava vaikutus myöhempään hyvinvointiin.  

Lapsilisän alentamisen ennakoidaan lisäävän toimeentulotukimenoja tulevaisuudessa. Toimeentulotukiriippuvuuden kasvu nostaisi pienituloisten lapsiperheiden työllistymiskynnystä, koska tuki leikkaantuu pois tulojen kasvaessa. Pidemmällä aikavälillä hintojen noustessa lapsilisän tason alentaminen, yhdessä vuoden 2016 alusta voimaan tulleen lapsilisän indeksisidonnaisuuden poistamisen kanssa, pienentää lapsilisien ostovoimaa.  

Samalla hallitus on perustamassa uuden etuuden, äitien työnantajille maksettavan 2 500 euron kertakorvauksen äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi työnantajien kesken. Arvioiden mukaan esityksen valmistelussa ei ole huomioitu tutkimustuloksia eikä kertakorvauksella saavuteta asetettuja tavoitteita. Niukan rahan aikana ihmettelemme, miksi hallitus suuntaa 75 miljoonaa euroa työnantajilta kerättyä rahaa tällaiseen hankkeeseen, kun esimerkiksi vanhempainvapaan kehittämiseksi ja hoitovastuun jakamiseksi on esitetty hyviä vaihtoehtoja ja tarve niihin on suuri. 

Emme voi hyväksyä lapsiperheisiin kohdistuvia eriarvoistavia päätöksiä, etenkin kun hallitus on jättänyt tekemättä lapsivaikutusten arvioinnin. Katsomme, ettei lapsiperheisiin kohdistuvia etuus- ja palveluleikkauksia tule tehdä ennen kattavaa arviointia. Edellytämme, että hallitus arvioi lapsiperhepolitiikkansa kokonaisuutena. 

Hallitus aikoo heikentää hallitusohjelman mukaisesti hoitotyöntekijöiden vähimmäismäärää tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,4—0,5 työntekijään. Vuonna 2012 vanhuspalvelua säädettäessä sitouduttiin parempaan henkilöstömitoitukseen. Tuolloin päätettiin, että lakia täsmennetään, jos ei ympärivuorokautisissa toimintayksiköissä saavuteta laatusuosituksen mukaista vähintään 0,5 hoitajan mitoitusta vuoden 2014 loppuun mennessä. Sipilän hallitus on kuitenkin paitsi sivuuttanut tämän tavoitteen myös päättänyt heikentää vähimmäismitoitusta.  

Mitoituksen pienentäminen on vastoin vanhusten, omaisten, keskeisten asiantuntijoiden, ammattilaisten sekä lain säätäneen eduskunnan tahtoa. Se on väärä ratkaisu, joka johtaa mahdollisesti kustannusten kasvuun, heikentää elämänlaatua ja voi johtaa vaaratilanteisiin.  

Myös vanhuspalvelulakiin tehtävät heikennykset vaikuttavat suoraan ikäihmisten palveluiden laatuun ja saatavuuteen. Vanhustyöhön erikoistunut vastuutyöntekijä, joka tuntisi vanhuksen yksilöllisen elämäntilanteen ja tarpeet, poistetaan laista. Tästä kärsivät eniten heikoimmassa asemassa olevat ja yksinäiset vanhukset. Vanhustyön osaamisen vaatimuksia yksiköissä lasketaan, vaikka hyvä osaaminen on edellytys paitsi hyvälle hoidolle, myös hyvälle johtamiselle ja palveluiden kehittämiselle — mitkä taas mahdollistavat vaikuttavan, kustannustehokkaan toiminnan.  

Edellytämme, että hallitus peruu suunnitelmansa heikentää vanhuspalveluiden laatua, henkilöstömitoitusta ja osaamista. Vanhuspalvelulakia tulee toteuttaa johdonmukaisesti eikä laskea ikäihmisten hoidon ja hoivan tasoa. 

Hallitus tekee ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan 200 miljoonan euron leikkauksen. Kesto lyhenee 100 päivällä, omavastuuaika pitenee 2 päivällä, pitkän työhistorian jälkeinen korotusosa poistuu ja aktiivikorotuksia leikataan. Siirtymäsäännösten vuoksi leikkauksen vaikutus näkyy viiveellä. Työttömyysetuusmenojen säästö on vuonna 2017 noin 70 milj. euroa, josta valtion säästö noin 20 milj. euroa. Mikäli työttömyys pysyy nykyisellä korkealla tasolla, valtio ei säästä ansiosidonnaisia päivärahoja leikkaamalla, sillä työmarkkinatukimenot ja asumistukimenot tulevat kasvamaan. Käytännössä leikkaus tarkoittaa, että suurempi vastuu työttömyysturvan rahoituksesta siirtyy työnantajilta veronmaksajille. Kuntien osalta leikkaukset saattavat kasvattaa julkisia menoja, kun ihmisiä siirtyy ansiosidonnaiselta tuelta työmarkkinatuen ja toimeentulotuen piiriin.  

Työttömyyspäivärahan enimmäiskeston lyhentämisen vaikutus yksilötasolla riippuu siitä, miten suurta päivärahaa henkilölle maksetaan ja miten pitkään hän on työttömänä. Esim. 3 000 euron palkkatulolla ennen työttömyyttä ansiosidonnaisen lyhentäminen 100 päivällä tarkoittaa 4 500 euron leikkausta, mikäli henkilö ei työllisty, vaan saa peruspäivärahaa. Omavastuuajan pidentäminen kahdella päivällä vähentää työttömyyden alussa maksettavan työttömyysetuuden määrää. Omavastuuajan pidentämisen vaikutus riippuu maksettavan etuuden määrästä, perustasolla kahden päivän etuus ilman lapsikorotuksia on 65,36 euroa. Korotetun ansio-osan määrä alenisi kaikilla korotettua ansiopäivärahaa saavilla. Korotetulla ansio-osalla korotettu ansiopäiväraha olisi kuukausitasolla uusilla laskentasäännöillä 3 000 euron palkasta 65 euroa alempi. Pitkän työuran jälkeen maksettavan korotusosan lakkauttamisen vaikutukset riippuvat siitä, mikä olisi työttömäksi jääneen päivärahan määrä ja miten pitkään päivärahaa olisi maksettu. Jos henkilö saisi ansiopäivärahaa, vähennys olisi 3 000 euron kuukausitulolla 1 110 euroa 90 päivän ajalta. Hallituksen esittämät työttömyysturvan heikennykset ovat väärä keino vaikuttaa työllisyyteen. Asiantuntija-arvioiden mukaan esityksen työllisyysvaikutukset jäävät verraten vähäisiksi, erityisesti lyhyellä aikavälillä. Samaan aikaan hallituksen esitys lisää kansalaisten toimeentulovaikeuksia ja yhteiskunnassa eriarvoisuus kasvaa.  

Esityksestä puuttuvat kattavat vaikutusten arvioinnit niin työllisyyden kuin tasa-arvon ja tulonjaon osalta. Selvää näyttöä siitä, että työttömyysturvan heikentäminen parantaisi työllisyyttä, ei ole. Sen sijaan on olemassa näyttöä siitä, että ensisijaisten etuuksien heikentäminen ajaa ihmisiä pienituloisuuteen ja köyhyyteen. Kun toimeentulotukea käytetään ensisijaisten etuuksien matalan tason paikkaamiseen pitkäaikaisena tukena, työllistymiskynnys kasvaa. Tämä ei varmaankaan ole hallituksen tavoite.  

Hallitus esittää myös turvapaikan saaneille maahanmuuttajille omaa erityistä kotoutumistukea, jota maksettaisiin työmarkkinatuen sijaan. Tuki olisi määrältään 90 % työmarkkinatuen tasosta. 

Hallitus arvioi kotoutumistuen käyttöönoton säästävän työttömyysturvamenoja ensi vuonna 3,4 milj. euroa. Kotoutumistuki johtaa esim. Kelan arvioiden mukaan siihen, että maahanmuuttajat siirtyvät aiempaa useammin toimeentulotukiasiakkaiksi, jolloin kuntien menot kasvavat. Samalla maahanmuuttajat putoavat kannustinloukkuun. Mielestämme ei ole uskottavaa, että työmarkkinatukea pienempi tuki edistäisi ihmisten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan tai parantaisi heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Tavoiteltuja säästöjä ei todennäköisesti synny lainkaan, ja pienempi tuki köyhdyttää entisestään heikossa asemassa olevia ihmisiä, joiden sosiaaliset ja taloudelliset verkostot ovat ohuemmat kuin suomalaisilla ihmisillä. Mielestämme maahan muuttaneisiin kohdistettujen toimeentulojärjestelmien tulee olla selkeitä ja yhdenmukaisia.  

Edellytämme, että hallitus arvioi uudelleen ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kohdistamansa leikkaukset sekä kohtelee Suomessa asuvia ihmisiä yhdenvertaisesti ja noudattaa jatkossakin asumisperusteista sosiaaliturvaa. 

Suomen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vaikea. Valtionvelka kasvaa, ja meidän on tarkasteltava menoja ja nykyisiä rakenteita. Tämä on kuitenkin tehtävä tasa-arvoisesti, eikä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta voida säästää. Hallitus suuntaakin säästötoimenpiteensä vääriin kohderyhmiin erityisesti, kun kyse on sosiaali- ja terveydenhuollosta. Hallituksen suunnittelemat säästötoimenpiteet iskevät kovaa niihin, joilla on jo vaikeaa yhteiskunnassamme, mm. eläkeläisiin, yksinhuoltajiin ja nuoriin. Niiden välttämättömien toimenpiteiden, jotka meidän nyt tulee toteuttaa, tulee olla oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia. Varsinkin sosiaali- ja terveyspuolella tulisi esitysten yhteistä vaikutusta eri ryhmiin tarkastella huolella; kuinka säästötoimenpiteet vaikuttavat kohderyhmiin, aiheuttavatko säästöt jollain alueella lisääntyneitä kustannuksia jollain toisella? Ikävä kyllä juuri nämä vaikutusarviot ja näkökannat puuttuvat hallituksen esittelemistä talousarviokehyksistä. Tärkeä lähtökohta talousarviokäsittelyyn tulee olla kaikkien oikeus tasa-arvoiseen hoitoon ja turvaan. 

Budjettiehdotuksen mukaan on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena julkisen talouden parantaminen, palveluiden suuntaaminen enemmän asiakaslähtöisiksi ja palveluketjujen sujuvoittaminen. Painopistettä halutaan myös muuttaa ennaltaehkäiseväään hoitoon, henkilökunnan työhyvinvointia halutaan parantaa ja tietojärjestelmiä integroida. Uudistuksessa on kuitenkin menty maakuntauudistuksen ja kalliin erikoissairaanhoidon ehdoilla, ja ennaltaehkäisevä työ ja sosiaalipalvelut ovat jääneet toissijaisiksi. Keskustelu on tähän asti keskittynyt hoitoalueiden määrään ja muihin hallinnollisiin kysymyksiin, vaikka sen pitäisi sen sijaan olla asiakas- ja potilaslähtöistä. Kaikille kansalaisille on taattava hyvä hoito kohtuullisella etäisyydellä kodistaan ja äidinkielestä riippumatta. Tarvitsemme myös vastedes riittävästi sairaaloita, joissa on ympärivuorokautinen päivystys niin, että väestön tarpeet voidaan taata samanlaisin ehdoin ympäri maata. Uudistuksen tavoitteena pitää olla mahdollisimman tasa-arvoinen ja laadullinen hoito toimivin hoitoketjuin. Läheisyysnäkökulmaa ja lähipalveluiden saatavuutta ei saa unohtaa. Hallitus ei ole vieläkään toimittanut kunnollista vaikutusarviota siitä, miten kielelliset oikeudet taataan uudistuksessa. Kansalaisten tulee myös uudistuksen jälkeen voida luottaa siihen, että he saavat hoitonsa ja huolenpitonsa maan kansalliskielillä, suomella tai ruotsilla, ja että palvelu toimii myös käytännössä. 

Nykyiset järjestelmät lisäävät naisten ja miesten palkka- ja eläke-eroja ja muodostavat esteen tasa-arvoiselle urakehitykselle. Tilastot puhuvat puolestaan, sillä nuorten naisten työllisyysaste on kaikissa Pohjoismaissa huomattavasti korkeampi kuin meillä Suomessa. Kotihoidontukea tulisi uudistaa lyhentämällä tuen enimmäiskestoa kahteen vuoteen ja perhevapaajärjestelmää tulisi uudistaa 6+6+6-mallin mukaisesti. Kuusi kuukautta olisi osoitettu äidille, kuusi kuukautta isälle, ja kuusi kuukautta olisi vanhempien vapaasti jaettavissa. Tämä helpottaisi naisten työllisyyttä ja töihin paluuta, mahdollistaisi osa-aikatyötä ja lisäisi isien osallistumista lasten hoitoon. Panostamalla tasa-arvoiseen perhevapaajärjestelmään investoimme samalla tulevaisuuteen ja perheiden hyvinvointiin. 

Turvallisuus on äärimmäisen tärkeää ihmisen elämässä. Niin ikään on tärkeää, että voi luottaa siihen, että on olemassa verkosto, joka auttaa, kun ei enää itse pysty huolehtimaan itsestään. Hallituksen politiikka ei edistä turvallisuuden tunnetta, päinvastoin. Hallitus suunnittelee erinäisiä indeksijäädytyksiä ja leikkauksia, joiden yhteisvaikutus kohdistuu erityisesti eläkeläisiin. Tämä herättää suurta levottomuutta eläkeläisten keskuudessa ja kohdistuu heihin, joilla jo tänä päivänä on alhaiset eläkkeet. Ei pitäisi joutua valitsemaan ruoan tai lääkkeiden ostamisen välillä, eläkkeen tulee taata siedettävä elintaso. Kaikilla ihmisillä on oikeus tuntea perusturvallisuutta arjessa. Varsinkin näitä eläkeläisten etuja heikentävien toimenpiteiden kumulatiivisia vaikutuksia yksittäiselle eläkkeensaajalle tulisi arvioida. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne eläkeläiset, jotka ovat olleet poissa työelämästä ja joille ei ole kertynyt työeläkettä. Eläkeköyhyys on Suomessa lisääntynyt. Kaikkein pienituloisimmille on kehitetty takuueläke, joka tällä hetkellä takaa 766,85 euroa kuukaudessa. Näille kaikkein pienimmillä eläkkeillä elävien toimeentuloa tulisi parantaa korottamalla takuueläkettä 10 eurolla kuukaudessa. 

Lapsiköyhyys on Suomessa kasvava trendi. Samalla kun yleinen tulotaso on noussut, on lapsiperheiden köyhyys lisääntynyt. Lapsiköyhyys on tavallisinta yksinhuoltajaperheissä, jopa 20 % yksinhuoltajaperheistä ovat pienituloisia. Universaalit tulonsiirrot ja palvelut ovat tärkeimpiä työkaluja lapsiköyhyyden torjunnassa. Suuri uhka lapsiperheiden taloudelle ovat tukien leikkaukset, jotka vaikuttavat etenkin yksinhuoltajaperheisiin. Lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulisikin korottaa 6,2 eurolla kuukaudessa eli 48,55 eurosta 54,75 euroon kuukaudessa.  

Tänä päivänä lapsilisän yksinhuoltajalisä vaikuttaa toimeentulotuen suuruuteen, ja varsinkin yksinhuoltajaperheet ovat riippuvaisia myös toimeentulosta. Nykyinen toimeentulotukijärjestelmä johtaa siihen, että yksinhuoltajalisä ei itse asiassa tuo mitään taloudellista hyötyä niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Jotta kaikkein köyhimmät yksinhuoltajataloudet hyötyvät yksinhuoltajalisästä, on lisä irrotettava toimeentulotuesta. Näin ollen yksinhuoltajalisä ei vaikuttaisi toimeentulon suuruuteen.  

Hallitus haluaa lisätä kilpailukykyä vähentämällä työmarkkinoiden kustannuksia ja pidentämällä työuria niin alussa, keskellä kuin lopussa. Panostamalla työhyvinvointiin ja kuntoutukseen yhteiskunta voi säästää miljardeja ja parantaa yksilöiden elämänlaatua. Tärkeä osa tätä panostusta on AURA-tuki, joka on työhön liittyvä kuntoutustuki. AURA-tuki on myös tärkeä ruotsinkieliselle työkuntoutukselle, jota annetaan ainoastaan yksikössä Härmässä. Mikäli toiminta ajetaan alas, jäisivät ruotsinkieliset ilman työkuntoutusta omalla äidinkielellään. Hallituksen on myös jatkossa taattava laadukas kuntoutus molemmilla kansalliskielillä. AURA-kuntoutukseen tulisi panostaa entistä enemmän.  

Suomessa turvapaikan saaneilla äideillä on oikeus äitiyspakkaukseen, mutta ne naiset, jotka ovat tulleet Suomeen mutta vielä odottavat turvapaikkapäätöstä, eivät saa äitiyspakkausta. On itsestään selvää, että päätöstä odottavilla on vähintään yhtä suuri avun ja tuen tarve vastasyntyneelle lapselleen. Varsinkin lapset ovat kriiseissä ja katastrofeissa erityisen haavoittuvassa asemassa. Lisääntynyt turvapaikanhakijoiden määrä on myös pitkittänyt hakuprosessia, ja äitiyspakkauksen myöntäminen myös päätöstä odottaville äideille olisi helppo ja konkreettinen tapa auttaa äitiä ja vastasyntynyttä lasta. 

Väkivalta naisia kohtaan on yksi Suomen räikeimpiä ihmisoikeuksien loukkauksia. Väkivallalla on kauaskantoiset taloudelliset, sosiaaliset ja terveysvaikutukset niin naisiin kuin kokonaisiin perheisiin. Suomi on ratifioinut Istanbulin sopimuksen, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kodeissa. Yksi tärkeä osa tätä työtä ovat turvakodit. Tällä hetkellä Suomessa on 19 turvakotia, joissa on yhteensä 120 paikkaa, kun suositus on 500 paikkaa. Viime vuonna arviolta 450 henkilöä, lapset mukaan lukien, jäi ilman turvakotipaikkaa. Istanbulin sopimuksen myötä Suomeen on perustettava lisää turvakoteja. On aika, että hallitus ottaa tämän ongelman vakavasti ja ohjaa lisää varoja turvakotitoimintaan. Turvallinen koti on jokaisen perusoikeus.