Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan ns. CCTB-direktiiviehdotus sisältää säännökset verotettavan tuloksen laskennasta. Yhteistä veropohjaa ehdotetaan pakolliseksi yhtiöille, jotka kuuluvat tiettyä kokoa suurempaan konserniin. Muille yrityksille yhteinen veropohja olisi vapaaehtoinen. Ehdotuksen yksityiskohtien osalta valiokunta viittaa U-kirjeessä U 65/2016 vp esitettyyn.  

Valtiovarainvaliokunnan tavoin suuri valiokunta pitää direktiivin tavoitteita sinänsä kannatettavina, mutta katsoo, ettei se voi asian käsittelyn tässä vaiheessa ottaa lopullista kantaa CCTB-direktiiviehdotuksen hyväksyttävyyteen. Suuri valiokunta toteaa, että valtiovarainvaliokunta lausunnossaan kiinnittää valtioneuvoston huomiota useisiin kysymyksiin, jotka edellyttävät nyt annettua U-kirjettä syvällisempää tarkastelua. Asia on lisäksi käsiteltävänä talousvaliokunnassa ehdotuksen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä koskevien vaikutusten osalta. 

Valtiovarainvaliokunta toteaa erityisesti, että jatkovalmistelussa on arvioitava pakollisuuselementin suhdetta jäsenvaltion toimivaltaan yritysverotuksessa ja mahdollisuutta käyttää yritysverotusta jatkossa vero- ja talouspolitiikan välineenä. Jatkovalmistelussa tulee tarkastella myös veropohjaa koskevia säännöksiä tarkemmin ja arvioida eri säännösten vaikutus verotuottoihin ja muihin tavoitteisiin. Jatkovalmistelussa on lisäksi tarkasteltava kansainvälisen verotuksen kysymyksiä ja delegoitujen säädösten suhdetta direktiiviin ja kansalliseen sääntelyyn. Valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan jatkovalmistelussa tulee pyrkiä myös täsmentämään ehdotuksen vaikutuksia Suomelle ja poistamaan niitä epävarmuustekijäitä, joita ehdotuksen Suomen talouteen ja verotuottoihin kohdistuviin vaikutuksiin liittyy. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että edellä mainittujen seikkojen lisäksi arvioidaan, onko kansallisesti perusteltua säilyttää CCTB-järjestelmän rinnalla erillistä yritysverojärjestelmää ottaen huomioon kahden järjestelmän ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset verohallinnolle sekä kahdesta järjestelmästä aiheutuva verotuksen monimutkaistuminen. Tällöin CCTB-direktiiviä vastaavat säännökset tulisivat sovellettaviksi myös muihin kuin direktiivin kattamiin yritysmuotoihin, jolloin direktiivin heijastusvaikutukset olisivat valiokunnan mielestä hyvin laajat.  

Suuri valiokunta pitää valtiovarainvaliokunnan huomautuksia perusteltuina ja odottaa, että valtioneuvosto ryhtyy viipymättä huomautusten edellyttämiin toimiin. Suuri valiokunta kiinnittää myös huomiota valtiovarainvaliokunnan perusteltuun näkemykseen siitä, että jatkokirjelmän aikataulutuksessa on otettava huomioon laaja-alaisen käsittelyn vaatima aika, koska toteutuessaan direktiivi vaikuttaisi merkittävästi Suomen yritysverotuksen rakenteeseen ja sitä kautta kertyviin verotuottoihin sekä viime kädessä eduskunnan toimivallan perusteisiin. 

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate 

Suuri valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan lausunnossa olevaan näkemykseen, että ehdotuksen eräiden kohtien yhteensopivuus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen kanssa on kyseenalainen. Valiokunta katsoo kuitenkin, että tässä asiassa ei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä eduskunnan työjärjestyksen 30 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuun toissijaisuusmenettelyyn. Valiokunnan mietinnössä SuVM 1/2014 vp tarkemmin esitetyistä syistä valiokunta arvioi, että menettely on varsin tehoton keino vaikuttaa lainsäädäntöehdotusten sisältöön. Kansallisille parlamenteille kuuluva toissijaisuusvalvonta käsittää vain komission alkuperäisen ehdotuksen arvioinnin, eikä se ulotu ehdotuksen neuvostokäsittelyssä tai Euroopan parlamentissa tehtyjen muutosten arviointiin. Kokemuksen mukaan neuvoston ja parlamentin käsittelystä valmistunut säädös poikkeaa usein merkittävästi komission kansallisissa parlamenteissa tarkastetusta ehdotuksesta. Kansallisten parlamenttien tekemiä huomautuksia ei käsitellä juuri lainkaan neuvostossa tai sen alaisissa työryhmissä, mikäli jäsenvaltio ei tuo näitä kysymyksiä aktiivisesti itse esille. 

Toissijaisuusmuistutuksia ei suuren valiokunnan näkemyksen mukaan ole tarkoitettu säädösehdotuksen kaikkia yksityiskohtia koskevien kantojen esittämiseen eikä poliittisen dialogin käymiseen parlamenttien ja komission välillä. Valiokunta arvioi ehdotuksen tavoitteita sinänsä oikeiksi eikä esitä, että näitä Euroopan tason tavoitteita voitaisiin tehokkaammin saavuttaa 28 jäsenvaltion kansallisin toimin. Kysymys on yksityiskohdista, jotka valiokunnan arvion mukaan eivät ole tarpeellisia eivätkä vaikuttavia ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.  

Valiokunta muistuttaa, että EU:n neuvosto lainsäätäjänä on koko prosessin aikana velvoitettu huolehtimaan hyväksymiensä säännösten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisuudesta. Suomen edustajilla neuvostossa on sekä oikeus että velvollisuus osallistua täysimääräisesti säännösehdotusten käsittelyyn myös toissijaisuusperiaatteen soveltamisen osalta. Valiokunta katsoo, että sen ehdotuksen yksityiskohtia koskevia varauksia voidaan toissijaisuusmenettelyä tehokkaammin saattaa unionissa käsiteltäviksi kansallista menettelyä noudattamalla, siis velvoittamalla valtioneuvostoa tuomaan neuvostossa esille nämä näkökohdat. Valiokunnan arviota vahvistaa sekin seikka, että nyt puheena olevan säädösehdotuksen hyväksyminen edellyttää neuvoston yksimielisyyttä, eikä ehdotusta näin ollen voida hyväksyä neuvostossa ilman Suomen myötävaikutusta.