Ehdotusten tausta ja yleiset tavoitteet
Euroopan komissio antoi 17.10.2023 kaksi asetusehdotusta eli ehdotuksen EU:n vertailuarvoasetuksen soveltamisalan muuttamisesta sekä ehdotuksen tiettyjen finanssipalveluja ja investointitukea koskevien raportointivaatimusten muuttamisesta (jäljempänä EU:n finanssivalvontaviranomaisten tietojenvaihtoasetus). Näiden asetusehdotusten yleisenä tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa järkeistämällä ja yksinkertaistamalla finanssialaa koskevia raportointivelvoitteita. Ehdotusten taustalla on komission 16.3.2023 antama tiedonanto EU:n pitkän aikavälin kilpailukyvystä vuoden 2030 jälkeen (COM(2023)168 final), jonka mukaan komission tavoitteena on vähentää 25 prosenttia yritysten ja hallintoelinten raportointirasitetta.
Talousvaliokunta tukee valtioneuvoston tavoin komission ehdotusten tavoitetta parantaa EU:n kilpailukykyä yritysten ja hallintoelinten hallinnollista taakkaa keventämällä. Valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin kysymyksiin:
EU:n vertailuarvoasetus
EU:n vertailuarvoasetus sääntelee vertailuarvoina käytettävien indeksien (esimerkiksi viitekorot, valuuttakurssit sekä osake- ja hyödykeindeksit) hallinnointia, tietolähteitä ja käyttöä. Markkinoiden luottamuksen säilymisen edellytyksenä on, että vertailuarvoina käytettävät indeksit ovat tarkkoja ja luotettavia. Vertailuarvoasetus pyrkii varmistamaan vertailuarvojen määritysprosessien oikeellisuuden, vakauden ja koskemattomuuden sekä sen, että ne eivät ole manipuloitavissa. Vertailuarvoja käytetään myös johdannaismarkkinoilla. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla vertailuarvojen hallinnoijilla on oltava toimilupa tai niiden tulee olla rekisteröityneitä asetuksen edellyttämällä tavalla. Lisäksi niitä koskevat asetuksen mukaiset velvoitteet. EU:n vertailuarvoasetus soveltuu myös kolmansien maiden vertailuarvoihin, joita tarjotaan EU:n alueella.
EU:n vertailuarvoasetuksen soveltamisalaa ehdotetaan supistettavaksi siten, että jatkossa sen soveltamisalaan kuuluisivat vain kriittiset vertailuarvot (Euribor, Stibor, Nibor ja Wibor), vertailuarvoasetuksen nojalla merkittäviksi määritellyt vertailuarvot sekä EU:n ilmastosiirtymää koskeva vertailuarvo ja Pariisin ilmastosopimuksen mukainen vertailuarvo. Asetusehdotuksen mukaan vertailuarvo on merkittävä, jos sen asetuksen mukainen käyttö ylittää kuuden kuukauden keskiarvotiedoilla laskettuna 50 mrd. euroa. Muutoksen seurauksena noin 90 prosenttia kaikista vertailuarvojen hallinnoijista jäisi asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Komission alustavan arvion mukaan muutoksen voimaantultua asetuksen soveltamisalaan kuuluisi seitsemän EU-alueen vertailuarvon hallinnoijaa ja ainakin kuusi kolmansien maiden vertailuarvon hallinnoijaa. Komissio ei ehdota muutoksia vertailuarvojen hallinnoijia koskevien velvoitteiden sisältöön, joten asetuksen soveltamisalaan kuuluvien vertailuarvojen hallinnoijien osalta sääntelyn mukaiset velvoitteet säilyisivät ennallaan.
Ehdotuksen tavoitteena on vähentää rahoitusalalla vertailuarvoina käytettävien vähemmän merkittävien vertailuarvojen hallinnoijien ja käyttäjien hallinnollista taakkaa, varmistaa vertailuarvoja koskevan sääntelyn oikeasuhtaisuus sekä lisätä kolmansien maiden toimijoiden halukkuutta tarjota vertailuarvoja EU:n alueella. Ehdotuksella pyritään siihen, että eurooppalaisilla rahoituspalvelujen tarjoajilla on käytössään mahdollisimman laaja valikoima vertailuarvoja.
Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin vertailuarvoasetuksen soveltamisalaa koskevia ehdotuksia oikeansuuntaisina. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan myös siltä osin, että asetuksen soveltamisalan tulee olla selkeä ja johdonmukainen hyödykkeisiin ja mahdollisiin ESG-kriteereihin perustuvien vertailuarvojen osalta. Asiantuntijakuulemisessa saadun selvityksen mukaan ehdotuksesta on jo saavutettu neuvoston yleisnäkemys. Neuvoston yleisnäkemyksessä on huomioitu hyödykevertailuarvojen erityispiirteet, mutta vastaavaa arviointia ei ole tehty ESG-kriteereihin perustuvien vertailuarvojen osalta. Valiokunta pitää ehdotuksen tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta erittäin tärkeänä, että asetuksesta käy selvästi ilmi, mitkä vertailuarvot kuuluvat sen soveltamisalaan. Erityisesti tulee huomioida erityyppisiin kriteereihin perustuvien vertailuarvojen erityispiirteet.
EU:n finanssivalvontaviranomaisten tietojenvaihtoasetus
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan EU:n finanssivalvontaviranomaiset eivät saa luovuttaa yksityiskohtaista luottamuksellista tietoa henkilöille tai muille viranomaisille, joten ne joutuvat keräämään samoilta finanssialan toimijoilta samoja tietoja tehtäviensä suorittamiseksi. Komission mukaan päällekkäiset raportointivelvoitteet lisäävät merkittävästi finanssialan yritysten hallinnollista taakkaa.
Finanssivalvontaviranomaisten tietojenvaihtoa koskevan asetusehdotuksen tavoitteena on helpottaa tietojenvaihtoa rahoitusalaa valvovien viranomaisten välillä sekä vähentää päällekkäistä raportointia tilanteissa, joissa usealla viranomaisella on oikeus tiedon keräämiseen. Ehdotuksen tavoitteena on myös parantaa tietojen hyödynnettävyyttä tutkimus- ja innovaatiotarkoituksiin sekä varmistaa komission tiedonsaanti EU-lainsäädännön taustaksi laadittavia vaikutusarviointeja varten.
Asetusehdotuksen mukaan EU:n finanssivalvontaviranomaisten, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja Euroopan järjestelmäriskikomitean tulisi toisen viranomaisen pyynnöstä jakaa tietoa, joka on kerätty toimijoilta viranomaisten valvontatehtävien yhteydessä. Tavoitteena on, että tieto kerättäisiin kerran yhden viranomaisen toimesta, ja sitä voitaisiin jakaa muille samaa tietoa tarvitseville finanssialan valvontaviranomaisille. Ehdotuksen mukaan tiedon pyytäminen toiselta viranomaiselta on kuitenkin vapaaehtoista, ja tiedon jakamisen edellytyksenä on, että pyytäjä on oikeutettu kyseisen tiedon saamiseen Euroopan unionin lainsäädännön nojalla.
Talousvaliokunta kannattaa valtioneuvoston tavoin ja valtioneuvoston kirjelmässä esitetyin perusteluin EU:n finanssivalvontaviranomaisten tietojenvaihdon lisäämistä komission ehdotuksen mukaisesti. Päällekkäisen raportoinnin karsimisella on välillinen vaikutus myös muihin kuin rahoitusalan yrityksiin, ja erityisen tärkeää raportointivelvollisuuksien keveneminen on pienten yritysten näkökulmasta. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että konkreettisia vaikutuksia päällekkäiseen raportointiin liittyvään hallinnolliseen taakkaan on vaikea etukäteen arvioida, koska tietojen pyytäminen toiselta viranomaiselta on ehdotuksen mukaan vapaaehtoista. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijalausunnoissa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan jatkoneuvotteluissa on tärkeää varmistaa, että päällekkäisen raportoinnin vähentäminen toteutuu myös alemman tason sääntelyssä niin, että siihen sisältyvät tarpeettomat ja vanhentuneet raportointivaatimukset poistetaan. Asiantuntijalausunnoissa kiinnitetään huomiota myös siihen, että jokainen viranomainen määrittää raportointien aikataulut itsenäisesti eikä myöskään raportointimäärityksiä ole harmonisoitu. Tämä vaikeuttaa päällekkäisen raportoinnin vähentämistä ja lisää finanssialan yritysten viranomaisraportointiin liittyviä kustannuksia.
Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, että tiedon jakamisesta vastaavan viranomaisen tulisi viivytyksettä ilmoittaa kullekin asianomaiselle finanssilaitokselle tai toimivaltaiselle viranomaiselle, että tietoja on jaettu. Tietoja jakavan viranomaisen tulisi myös ilmoittaa tietojen luovuttamisesta niille, joiden tietoja luovutus koskee. Valtioneuvoston kirjelmässä ja muutamassa asiantuntijalausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että ehdotuksen mukainen ilmoitusvelvollisuus voi muodostua raskaaksi, koska ilmoituksia tulisi tehdä kohdennetusti jopa sadoille eri toimijoille. Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että jatkoneuvotteluissa kiinnitetään huomiota ilmoitusvelvollisuudesta viranomaisille aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan. Asetusehdotus sisältää säännöksiä myös tietojenvaihdossa sovellettavista menettelyistä, minkä lisäksi viranomaiset voivat sopia tietojenvaihtoa koskevista yksityiskohtaisemmista säännöistä. Talousvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että viranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevat menettelytavat ovat mahdollisimman selkeät ja läpinäkyvät.
Ehdotuksen mukaan komissiolla ja finanssilaitoksilla olisi perustellusta pyynnöstä mahdollisuus saada viranomaisilta tietoa tutkimus- ja innovaatiotarkoituksiin sekä komission vaikutusarviointien tueksi. Edellytyksenä olisi, että tieto on anonymisoitu ja muokattu luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Talousvaliokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin myönteisesti ehdotukseen tiedon hyödynnettävyydestä tutkimus- ja innovaatiotarkoituksiin. Tiedon parempi hyödynnettävyys tarjoaa arvokasta tietoa EU:n pääomamarkkinoiden toiminnasta ja edistää niiden kehittämistä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että luovutettavan tiedon anonymisointi toteutetaan siten, että tietojen perusteella ei voi tunnistaa myöskään pienemmillä markkinoilla toimivia yksittäisiä toimijoita. Tämä on tärkeää erityisesti Suomen kaltaisten pienten jäsenmaiden ja niiden yritysten näkökulmasta. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myös liikesalaisuuksien suojaan, kun tietoa jaetaan tutkimus- ja innovaatiotarkoituksiin sekä lainvalmisteluelimille.
Asetusehdotus koskee lähes kaikkia EU:n finanssivalvonnasta vastaavia viranomaisia. Euroopan keskuspankki ja EU:n yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on kuitenkin rajattu ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmässä ja asiantuntijalausunnoissa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan jatkoneuvotteluissa tulisi selvittää mahdollisuutta lisätä Euroopan keskuspankki ja EU:n yhteinen kriisinratkaisuneuvosto asetuksen soveltamisalaan.
Ehdotuksen mukaan myös Euroopan investointirahoituksen tueksi perustetun InvestEU-rahoitusohjelman mukaista raportointivelvollisuutta kevennettäisiin niin, että raportointi tulisi tehdä nykyisen puolen vuoden sijasta vuosittain. Talousvaliokunta pitää ehdotusta InvestEU-ohjelman raportointivälin pidentämisestä ehdotuksen tavoitteiden näkökulmasta perusteltuna.
Kokoavia huomioita
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen finanssialan yrityksille asetetut raportointivelvoitteet ovat merkittävästi lisääntyneet, ja uusia raportointivelvollisuuksia on viime vuosina tullut jatkuvasti lisää erityisesti uuden EU-sääntelyn myötä. Tästä näkökulmasta komission asetusehdotusten tavoite keventää ja yksinkertaistaa finanssialan yritysten raportointivelvoitteita on merkittävä muutos aiempaan kehitykseen verrattuna.
Talousvaliokunta tukee valtioneuvoston tavoin komission ehdotusten yleistä tavoitetta parantaa EU:n kilpailukykyä hallinnollista taakkaa keventämällä niin, että päällekkäisiä ja tarpeettomia raportointivelvollisuuksia karsitaan siltä osin kuin se on mahdollista ilman että finanssivalvonnan tehokkuus kärsii. Sääntely muodostuu helposti joko liian tiukaksi tai liian löysäksi, joten optimaalisen ratkaisun löytäminen edellyttää komissiolta selkeää kokonaissuunnitelmaa sekä kattavaa, huolellista ja jatkuvaa vaikutusten arviointia. Talousvaliokunta korostaa, että tavoitteena tulee olla johdonmukainen ja mahdollisimman yksinkertainen finanssialan raportointia koskeva kokonaisuus, joka mahdollistaa EU:n pääomamarkkinoiden kehittämisen, turvaa rahoitusvakautta eikä vaaranna sijoittajien luottamusta markkinoihin.