VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

Komission tiedonanto energiaunionin tilasta käy läpi viimeisen yhdeksän kuukauden aikana tehdyt merkittävimmät edistysaskeleet energiaunionin kussakin ulottuvuudessa sekä tärkeimmät suunnitelmat tästä eteenpäin. Vuoden 2016 aikana energiaunionistrategian visiot tullaan muuttamaan EU-tason lainsäädäntöehdotuksiksi. Ohjeistus yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastostrategioista antaa jäsenvaltioille suuntaviivat kansallisten suunnitelmiensa kehittämiseen vuoden 2030 tavoitteiden näkökulmasta. Kansallisissa suunnitelmissa on myös otettava huomioon alueellisten kuulemisten tulokset alueilla, jotka hyötyisivät tiiviimmästä yhteistyöstä naapurijäsenvaltioiden kanssa. Vuonna 2016 komissio tulee esittämään ohjeet siitä, miten alueellista yhteistyötä voidaan vahvistaa ja miten komissio voi tukea alueellista lähestymistapaa. Jäsenvaltioiden kanssa käydyn yhteistyön pohjalta on muodostettu tiedonannon liitteenä olevat indikaattorit. Energiaunionin edistymisen seuraamiseen on luotava kattava seurantajärjestelmä, joka perustuu keskeisiin indikaattoreihin ja jäsenvaltioiden joka toinen vuosi antamiin kertomuksiin kansallisten suunnitelmien etenemisestä. Komissio arvioi etenemistä EU-tasolla vuosittaisessa energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessaan sekä tarvittaessa ehdottaa politiikkaa ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan energiaunionin tavoitteiden toteutuminen. Perustuen nykyisistä raportointikäytänteistä tehtävään toimivuustarkastukseen ja keskusteluihin jäsenvaltioiden, parlamentin ja sidosryhmien kanssa, komissio tulee 2016 esittämään raportoinnin virtaviivaistamista ja hallinnollisen taakan keventämistä. 

Valtioneuvoston kanta

Energiaunioni antaa mahdollisuuden tarkastella energiapolitiikkaa kokonaisvaltaisesti ja keskittyä EU-tasolla olennaiseen kaventamatta jäsenvaltioiden mahdollisuuksia omaehtoiseen ja kustannustehokkaaseen energiapolitiikkaan. Alueellisen yhteistyön osalta Suomi korostaa, että yhteistyön tulisi olla luonteeltaan jäsenvaltioiden välistä avoimuutta sekä tiedonvaihtoa keskittyen oleellisiin energiapolitiikan sektoreihin, kuten energian sisämarkkinoiden kehittämiseen. Uusiutuvan energian tavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa alueellisen yhteistyön tulisi perustua jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen. 

Suomi on painottanut, että hallinnollisen taakan keventäminen ja raportoinnin yksinkertaistaminen ovat hallintomallin toteuttamisessa avainasemassa. Suomi pitää tärkeänä jäsenvaltioiden omistajuuden säilymistä kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien valmistelussa, päivittämisessä ja erityisesti niistä käytävässä EU-tason dialogissa. 

Päästökauppa on keskeinen EU-tason mekanismi, jonka avulla pyritään varmistamaan että EU saavuttaa vuodelle 2030 asetetut päästövähennystavoitteet. Suomen kannalta päästökaupan hiilivuotoa ja ilmaisjakoa koskevat säännöt ovat keskeisiä teollisuuden kilpailukyvylle. Suomen tavoitteena on, että hiilivuotosäännöillä turvataan energiaintensiivisen vientiteollisuuden kilpailukykyä. Ilmaisjaon pohjana olevien vertailuarvojen tulisi kannustaa teknologisiin innovaatioihin ja palkita tehokkaimpia laitoksia, mutta samalla niiden tulisi olla realistisia ja niiden saavuttaminen tulisi olla mahdollista koko EU:n alueella. 

Päästökauppaan kuulumattomien sektorien eli taakanjakosektorin osalta Suomen tavoitteena on, että tulevassa jäsenmaakohtaisessa taakanjaossa kustannustehokkuus huomioidaan mahdollisimman vahvasti Eurooppa-neuvoston vuoden 2030 tavoitteita koskevien linjausten mukaisesti. Niin sanotun LULUCF-sektorin asemaa koskevaan ratkaisuun Suomi pyrkii vaikuttamaan siten, että nielujen laskentasäännöissä huomioidaan metsäisten maiden erityispiirteet. 

Uusiutuvan energian hyödyntäminen parantaa osaltaan myös EU:n ja Suomen energiaturvallisuutta korvatessaan tuontienergiaa. Suomen tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian käyttöä myös vuoden 2020 jälkeen. Suomi ajaa EU-tason sääntelyyn perustuvia kannustimia kehittyneille liikenteen biopolttoaineille. Suuria muutoksia biopolttoaineita koskeviin RES- ja ILUC-direktiivin kestävyyskriteereihin ei haluta, koska jatkuvat muutokset luovat epävarmuutta investoijille ja markkinoille. Kestävästi tuotetun bioenergian laskennallinen 0-päästöisyys on säilytettävä, koska bioenergian päästöt lasketaan jo maankäyttösektorilla ja päästöjen laskentaa toiseen kertaan on vältettävä. Metsäbiomassan kestävyydelle ei tule asettaa erillisiä vain energiakäyttöä koskevia kestävän metsänhoidon kriteereitä. 

Energiatehokkuudessa ja energiatehokkuusdirektiiviä uudistettaessa on tärkeää turvata Suomen hyvän, vapaaehtoisuuteen perustuvan energiatehokkuusjärjestelmän, erityisesti energiatehokkuussopimusten, soveltuvuus myös jatkossa direktiivin toimeenpanossa velvoiteohjelman vaihtoehtona. Muutenkin energiatehokkuustoiminnassa on korostettava kustannustehokkuutta sekä jäsenvaltioiden erityispiirteitä ja erilaisia lähtötilanteita.  

Lämmitys- ja jäähdytysstrategiassa ja sen pohjalta jatkuvassa valmistelussa on syytä korostaa EU:n lämmitys- ja jäähdytyssektoreiden eroavaisuuksia jäsenvaltioiden kesken. EU:ssa keskimäärin pääosa lämmityksestä ja jäähdytyksestä on päästökaupan ulkopuolella ja perustuu suoraan fossiilisten energioiden käyttöön, kun Suomessa ja muissa kaukolämpöä paljon hyödyntävissä maissa tilanne on päinvastainen. Keski-Euroopassa yleinen suora kaasulämmitys puuttuu Suomesta lähes kokonaan. 

Hyvin toimivat Euroopan laajuiset sähkön sisämarkkinat ovat paras tapa varmistaa kuluttajien sähkönsaanti mahdollisimman kustannustehokkaasti. Markkinoiden tulee olla riittävän joustavat, jotta voimakkaasti lisääntyvä vaihteleva, uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto voidaan integroida järjestelmään. Suomi pitää tärkeänä, että uutta markkinamallia kehitettäessä huomioidaan maat, jotka ovat investoineet jo runsaasti älyjärjestelmiin. 

Suomi pitää hyvänä, että ilmastokysymysten rinnalla energiaunionissa korostetaan EU:n energiapolitiikan kahta muuta pilaria eli toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä. Erityisesti lainsäädännön ja politiikan yhteisvaikutukset yksittäisille sektoreille tulee huomioida nykyistä paremmin. 

EU:n energiaturvallisuutta parannetaan parhaiten toimivien energian sisämarkkinoiden luomisen kautta. Keskeistä on, että EU:n energiaturvallisuutta parannetaan mahdollisimman markkinaehtoisin toimin. Energiaturvallisuuden edistämisessä on sekä alueellinen että kansallinen ulottuvuus. Suomi korostaa energiaturvallisuuskeskustelussa biomassan, kehittyneiden biopolttoaineiden ja turpeen merkitystä energiaturvallisuuden parantamisessa kotoperäisinä energialähteinä. Energiatehokkuus on kustannustehokas keino edistää myös energiaturvallisuutta. 

Uuden energiateknologian kehittäminen ja käyttöönotto on edellytys energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiselle. EU:n tutkimus- ja kehitystoiminnan tulee erityisesti keskittyä niille tutkimuksen alueille, joissa yhteisötason toiminta tuo lisäarvoa, sekä suuren riskiluokan hankkeisiin ja laajoihin demonstraatiohankkeisiin. Komission kokonaisvaltaisempi tapa tarkastella energiateknologian kehittämistä on tervetullut.  

Suomen kannalta on erityisen tärkeää, että EU luo edellytyksiä innovatiivisten liikenteen biopolttoaineiden kehittämiselle ja markkinoille. Suomi pitää hyvänä, että EU pyrkii saavuttamaan ja ylläpitämään johtoasemaansa energiateknologian tutkimuksessa ja kehityksessä. Lisäksi teknologianeutraalisuus on tärkeää.  

Suomi ottaa erikseen kantaa energiaunionin alla annettaviin tiedonantoihin ja lainsäädäntöehdotuksiin.