Euroopan komissio on ehdottanut muutoksia vuonna 2017 antamaansa ehdotukseen Euroopan finanssivalvontajärjestelmän uudelleenarvioinnista. Talousvaliokunta on ottanut kantaa finanssivalvontajärjestelmän uudistukseen käsitellessään valtioneuvoston kirjelmää syksyllä 2017 (TaVL 53/2017 vp — U 62/2017 vp). Valtioneuvoston nyt antaman kirjelmän mukaisesti komission uusi esitys sisältää sekä kokonaisuudistuksen alaan kuuluvia ehdotuksia että myös täysin uusia elementtejä, jotka liittyvät pyrkimyksiin estää rahanpesua ja terrorismin rahoitusta. Talousvaliokunta pitää komission tavoitteita kannatettavina, mutta ilmaisee huolensa eräistä ehdotuksen yksityiskohdista tässä lausunnossa jäljempänä kuvatuin perustein. 

Eurooppalaisten valvontaviranomaisten (ESA) nykyiset johtokunnat ehdotetaan säilytettäviksi, mutta niiden kokoonpanoihin lisättäisiin kokopäiväisiä riippumattomia jäseniä. Päätöksenteko säilyisi siis pitkälti ennallaan. ESAt määrittelisivät prioriteetit, jotka kansallisten valvojien tulisi ottaa huomioon laatiessaan vuosittaisia työohjelmiaan. Vertaisarvioinnit suorittaisi kansallisista valvojista ja ESAn henkilöstöstä koostuva vertaisarviointikomitea. Muun muassa esitteiden ja EU-rahastojen osalta valvonta säilyisi ennallaan. Talousvaliokunnalla ei ole huomauttamista näihin muutosehdotuksiin. 

Finanssisektoriin liittyvän rahanpesun torjuntaa koskevaa toimivaltaa keskitettäisiin Euroopan pankkiviranomaiselle (EBA). Muutokset koskevat muun muassa tietojen keräämistä, standardien laatimista, markkinakehityksen ja haavoittuvuuksien seuraamista ja viranomaisten riskiarviointeja. Tavoitteena on varmistaa, että rahanpesuun liittyvät riskit ovat kaikkien toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa ja että viranomaisten yhteistyö toimii myös tietojen jakamisen osalta.  

Talousvaliokunta toteaa, että kuluvan vuoden aikana kertyneet valvontahavainnot ovat osoittaneet, että rahanpesun vastaiset toimet eivät ole olleet riittäviä eurooppalaisissa pankeissa. Valiokunta katsoo, että vaikka rahanpesun valvontaa tulee vahvistaa rikollisuuden torjunnan lisäksi rahoitusvakauden, pankkitoiminnan riskien vähentämisen ja pankkiunionin toimivuuden sekä rahoitussektorin luotettavuuden turvaamiseksi, valvonnan tehostamisen tulee tapahtua ensisijaisesti voimassa olevan sääntelyn pohjalta tapahtuvilla toimintamallien muutoksilla.  

Valiokunta haluaa tässä yhteydessä pitää esillä myös sitä näkökohtaa, että väärinkäytösten ilmi tuleminen on paitsi osoitus siitä, että järjestelmää käytetään väärin, myös todiste siitä, että valvontajärjestelmä on kykenevä tällaisia väärinkäytöstilanteita tunnistamaan ja paljastamaan. Väärinkäytöstapausten viimeaikaisista ilmituloista ei voida siten vetää yksinomaan johtopäätöstä, jonka mukaan ilmiö olisi erityisesti tähän aikaan kohdistuva, vaan tulee ottaa huomioon, että vasta nyt valvontajärjestelmä alkaa saada sellaisia muotoja, jotka mahdollistavat aiempaa paremmin väärinkäytösten tunnistamisen ja niihin puuttumisen. 

Eurooppalainen rahanpesusääntely perustuu minimidirektiiveihin. Jäsenvaltioiden kansallisten säännösten ja valvontakäytäntöjen välisten eroavaisuuksien on koettu vaikeuttavan yhtenäisten ja vertailukelpoisten menettelyjen ja käytäntöjen sekä niitä tukevien teknisten ratkaisujen kehittämistä. Lisäksi eroavaisuuksista aiheutuu tulkintaerimielisyyksiä esimerkiksi FATF:n suosituksiin ja niiden täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä. Tästä esimerkkinä on, muun muassa, Suomen lainsäädäntöön EU-sääntelystä poiketen otettu rahanpesulain (444/2017) soveltamisalan ulottaminen neljännen rahanpesudirektiivin mukaisten henki- ja muiden sijoitusvakuutusten ohella muihinkin vakuutustuotteisiin (esimerkiksi työeläkevakuutukset, lakisääteiset työtapaturmavakuutukset, vahinkovakuutukset sekä riskihenkivakuutukset).  

Komission uusien ehdotusten välttämättömyyttä on arvioitava suhteessa vielä jäsenvaltioissa kansallisesti voimaansaatettaviin rahanpesudirektiivin muutoksiin. Pankkiviranomaisen oikeus vaatia kansallisia valvontaviranomaisia tutkimaan rikkomuksia sekä ryhtymään toimenpiteisiin ja osoittaa päätöksiä suoraan toimijoille on herättänyt huolen siitä, onko ehdotettujen uusien valtuuksien käytön vaikutuksia arvioitu riittävän kattavasti siten, että valvonnan kohteen oikeussuoja ja muutoksenhakukeinot olisi punnittu suhteessa voimassa olevaan sääntelyyn. 

Valiokunta katsoo, että erityisesti eurooppalaisen viranomaisen toimivalta osoittaa päätöksiä suoraan yksittäisille toimijoille tulee tarkentaa. Ehdotetusta sääntelystä jää osittain epäselväksi muun muassa se, hyödyntäisikö EBA näissä tilanteissa kansallisille valvojille säädettyjä toimivaltuuksia vai sille erikseen säädettäviä omia toimivaltuuksia, millä tavoin ja millaista menettelyä noudattaen näitä valtuuksia käytettäisiin ja kuinka muutoksenhaku näihin päätöksiin tullaan järjestämään. Talousvaliokunta pitää oikeusvarmuuden ja viranomaistoiminnan ennustettavuusvaatimuksen näkökulmasta tärkeänä, että ennen uuden sääntelyn antamista selvitettäisiin, kuinka kansallisiin säännöksiin perustuvat ratkaisut ovat sovitettavissa EBA:lle ehdotettuihin valtuuksiin siten, että ne olisivat yhdensuuntaiset ja johdonmukaiset.  

Rahanpesun torjuntaan liittyviä velvoitteita, valvontaa ja seuraamuksia on kiristetty viime vuosien aikana sekä EU:ssa että kansallisin toimin. Kattavaa kuvaa viimeaikaisten lainsäädännön muutosten vaikuttavuudesta ei vielä ole ehtinyt muodostua, minkä vuoksi talousvaliokunta katsoo, että tässä vaiheessa ensisijaisena tavoitteena tulisi pitää jo annetun sääntelyn tehokasta täytäntöönpanoa. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että ennen uuden sääntelyn antamista varmistetaan myös ehdotettavien muutosten yhteensopivuus lähialojen sääntelyyn, erityisesti vastikään voimaan tulleeseen tietosuojalainsäädäntöön.  

Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn näkemykseen siitä, että osana nykytilan kehittämistä tehtävien keskittämisen lisäksi voisi olla tarkoituksenmukaista muuttaa direktiivin sääntely ainakin osin asetustasoiseksi. Tämä voisi yhdenmukaistaa kansallisia sääntely-ympäristöjä, eikä yksittäisillä jäsenvaltioilla olisi mahdollista saada epäoikeudenmukaista kilpailuetua muita jäsenvaltioita väljemmän sääntelyn ja valvonnan kautta. Rahoitusmarkkinoiden integraatio altistaa jäsenvaltioita yhteisille tai yhteisiksi muodostuville häiriöille aikaisempaa enemmän: yhtenäiselle finanssivalvontakehikolle on selkeä tarve finanssipalveluiden ja -tuotteiden liikkuessa entistä enemmän rajojen yli. Olennaista on, että eurooppalaisen valvontajärjestelmän sisällä säilyy tulkintojen koheesio ja selkeä työnjako keskitetyn ja hajautetun valvonnan välillä.