Ehdotuksen tausta ja tavoitteet
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (EU/2019/2088) eli niin sanottu SFDR-asetus hyväksyttiin vuonna 2019 osana komission kestävän rahoituksen lainsäädäntöpakettia. Asetuksessa asetetaan rahoitusmarkkinatoimijoille kestävyyteen liittyviä velvoitteita, joiden perusteella niiden on annettava sijoittajille tietoa sijoitusten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon (ESG) liittyvistä riskeistä ja tavoitteista, jotta sijoittajat voivat ottaa huomioon näitä tekijöitä sijoituspäätöksissään.
Komissio antoi 20.11.2025 ehdotuksen SFDR-asetuksen muuttamisesta. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa sijoittajien mahdollisuuksia ymmärtää ja vertailla rahoitustuotteiden kestävyysominaisuuksia. Lisäksi tavoitteena on viherpesun estäminen, sääntelyn yksinkertaistaminen ja sen soveltamisesta aiheutuvan hallinnollisen taakan keventäminen sekä sääntelyn yhdenmukaistaminen muun kestävää rahoitusta koskevan EU-sääntelyn kanssa. Ehdotettavan sääntelyn tavoitteena on myös luoda nykyistä selkeämpi luokitusjärjestelmä rahoitustuotteiden kestävyysominaisuuksien luokittelua varten. SFDR-asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta.
Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin ehdotuksen tavoitteita pääosin kannatettavina. On kuitenkin huolehdittava siitä, että ehdotetut muutokset eivät heikennä sääntelyn tavoitteiden toteutumista. Lisäksi tulee varmistaa, että asetuksessa käytettävä terminologia sekä ehdotetut sisällölliset muutokset muodostavat muun kestävää rahoitusta koskevan sääntelyn kanssa johdonmukaisen kokonaisuuden.
Keskeisten ehdotusten arviointia
Voimassa olevan SFDR-asetuksen mukaan asetuksessa tarkoitetut tiedonantovelvoitteet koskevat myös salkunhoitoa tarjoavia sijoituspalveluyrityksiä ja luottolaitoksia sekä toimijoita, jotka tarjoavat vakuutus- tai sijoitusneuvontaa. Komissio ehdottaa näiden toimijoiden poistamista asetuksen soveltamisalasta niin, että asetusta sovellettaisiin jatkossa vain niihin rahoitustoimijoihin, jotka osallistuvat uusien rahoitustuotteiden luomiseen ja tuotekehitykseen. Talousvaliokunta pitää ehdotuksia valtioneuvoston tavoin lähtökohtaisesti kannatettavina. Jatkoneuvotteluissa tulee kuitenkin varmistua siitä, että muun sääntelyn nojalla toteutettavan omaisuudenhoitoa koskevan raportoinnin keinoin varmistetaan, ettei toimintaan liity viherpesun riskiä.
Asetuksen muutoksella otettaisiin käyttöön uusi kestävien rahoitustuotteiden luokitusjärjestelmä. Käytännössä jo markkinakäytännöksi muodostunut luokitusjärjestelmä säädettäisiin osaksi EU:n kestävän rahoituksen sitovaa sääntelyä. Luokitusjärjestelmässä olisi kolme luokkaa, joille kullekin määriteltäisiin tarkemmat tavoitteet, kriteerit ja tiedonantovelvoitteet. Lisäksi kestävyysluokituksen piiriin kuuluvilta rahoitustuotteilta edellytetään, että vähintään 70 prosenttia niiden sijoituksista täyttää luokituksen mukaisen tavoitteen.
Talousvaliokunta pitää ehdotettua luokitusjärjestelmää pääosin perusteltuna ratkaisuna, kunhan eri luokituksia koskevat kriteerit ovat asetuksessa tarkasti, selkeästi ja yksityiskohtaisesti määritelty. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan useat ehdotettuun luokitusjärjestelmään liittyvät termit on muotoiltu liian yleisesti ja niitä tulee täsmentää. Valiokunta toteaa, että viherpesun välttämiseksi jatkoneuvotteluissa tulee myös varmistaa, ettei kestävyystuotteita koskevaa 70 prosentin vaatimusta helpoteta.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan uudesta luokittelujärjestelmästä seuraa, että rahastojen osalta syntyy voimassa olevaan sääntelyyn ja toisaalta ehdotettuun uuteen luokitteluun perustuvat rinnakkaiset järjestelmät. Tämä voi aiheuttaa yksittäisissä tilanteissa epäselvyyttä, varsinkin kun uusi luokitusjärjestelmä toteutetaan SFDR-asetuksen nykyisiä säännöksiä muuttamalla. Näin ollen jatkossa samaan aikaan toimii esimerkiksi kahdenlaisia SFDR-asetuksen 8 artiklaan perustuvia rahastoja, joita koskevat säännöt poikkeavat toisistaan. Rinnakkaisuus säilyy vielä pitkään, koska rahastot ovat lähtökohtaisesti suljettuja rahastoja, joiden toimikaudet ovat jopa kymmenen vuoden pituisia. Valiokunta pitää tärkeänä, että tilanne huomioidaan jatkoneuvotteluissa asianmukaisesti ja pyritään löytämään ratkaisuja rinnakkaisista järjestelmistä rahastojen hallinnoinnille aiheutuvan hallinnollisen taakan minimoimiseksi.
Valtioneuvosto katsoo, että luokitusten kriteerien tulisi mahdollisimman luotettavasti tukea sijoittajia heidän mieltymystensä mukaisten tuotteiden valinnassa. Tältä osin valtioneuvoston kirjelmässä kiinnitetään huomiota niin sanottuihin monivalintatuotteisiin (multioption product, MOP), joissa sijoitukset on pakattu sijoituskuoreen, ja säästöt on sidottu valittuihin sijoituskohteisiin, kuten rahastoihin tai osakkeisiin. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi sijoitusvakuutukset. Komission ehdotuksessa jää epäselväksi sijoittajan mahdollisuus varmistua siitä, miten suuri osa sijoittajan itsensä valitsemista monivalintatuotteen sijoituksista täyttää ehdotuksessa tarkoitetun kestävyysluokittelun kriteerit. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, jonka mukaan jatkoneuvotteluissa pitää pyrkiä varmistamaan, että sijoittajalle annettava tieto ei MOP-tuotteiden osalta muodostu harhaanjohtavaksi.
Valtioneuvoston kirjelmässä ja useissa asiantuntijalausunnoissa tuodaan esiin, että viimeaikaiset muutokset kestävän rahoituksen sääntelyyn ja kestävyysraportointiin (erityisesti omnibus I -sääntelykokonaisuus) ovat heikentäneet rahoitusmarkkinatoimijoiden pääsyä kestävyystietoihin. Jatkoneuvotteluissa tulisi varmistaa, että kestäviä rahoitustuotteita koskevan sääntelyn kokonaisuus mahdollistaa rahoitustoimijoille riittävän pääsyn tietoihin, jotta sääntelyn tavoitteista ei jouduta tinkimään. Tämä koskee sekä rahoitustuotteiden kestävyyteen että hallinnollisen taakan keventämiseen liittyviä tavoitteita.
Komission vaikutusarvioinnin mukaan ehdotuksesta aiheutuvat kertakustannukset kaikille EU:n yrityksille olisivat 630 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa vuositasolla 74 miljoonaa euroa olettaen, että rahoitusmarkkinatoimija maksaa kertakustannukset kymmenen vuoden lainalla, jonka vuosikorko on kolme prosenttia. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan komissio on arvioinut yrityksille aiheutuvat kertakustannukset liian alhaisiksi. Lisäksi finanssialan yritykset ovat aiempina vuosina panostaneet SFDR-asetuksen mukaisiin kestävyystiedon tuottamista koskeviin vaatimuksiin, ja osa näistä kustannuksista on uudistuksen jälkeen uponneita kustannuksia. Talousvaliokunta toteaa, että jatkoneuvotteluissa tulisi pyrkiä varmistumaan siitä, että ehdotettujen muutosten aiheuttamat kustannukset eivät ylitä niistä saatavia hyötyjä.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotukset edellyttävät muutoksia rahoitusmarkkinatoimijoiden toimintaan ja sen järjestämiseen. Valiokunta pitää valtioneuvoston ja asiantuntijalausuntojen tavoin tärkeänä, että muutosten toteuttamiseen varataan riittävän pitkä siirtymäaika. Lisäksi SFDR-asetukseen tehtävien muutosten, näistä muutoksista muihin säädöksiin aiheutuvien muutosten sekä mahdollisten uusien alemman asteisten säädösten soveltamisen tulisi alkaa samaan aikaan. Näin voidaan osaltaan keventää rahoitustoimijoiden hallinnollista taakkaa.