Komission satunnaisen henkilöliikenteen (tilausajoliikenne) kuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevista erityissäännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 561/2006 4, 7 ja 8 artiklojen muuttamista koskevan ehdotuksen tavoitteena on varmistaa tehokkaat ja laadukkaat satunnaisen linja-autoliikenteen palvelut sekä parantaa kuljettajien työoloja. Tavoitteeseen pyritään joustavoittamalla työn tauotusta ja lepoaikoja sekä kohtelemalla nykyistä yhdenvertaisemmin kansainvälisen ja kotimaisen satunnaisen linja-autoliikenteen kohtelua. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan seuraavin huomioin.
Valiokunta kannattaa valtioneuvoston tavoin joustoja satunnaisen linja-autoliikenteen ajoaikasäännöksiin, kuitenkin niin että kuljettajien työolot, liikenneturvallisuus sekä valvonnan edellytykset huomioidaan riittävällä tavalla.
Valiokunta toteaa, että kuljettajan työolojen ja liikenne- ja työturvallisuuden kannalta olennaisin ehdotus on asetuksen 7 artiklan muuttaminen siten, että kuljettaja voisi jaksottaa pakollisen vähintään 45 minuutin taukonsa kolmeksi erilliseksi, vähintään 15 minuutin pituiseksi tauoksi. Valiokunta pitää hyvänä, että valtioneuvosto suhtautuu alustavan varauksellisesti ehdotukseen ja yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että jatkokäsittelyssä tulee tuoda painavasti esille, että päivittäisten taukojen jakamisessa huomioidaan riittävästi myös vaikutukset kuljettajan työoloihin ja liikenneturvallisuuteen.
Valiokunta toteaa, että tilausliikenteessä matkustajaryhmän tilanteet ja tarpeet voivat vaihdella ja kannattaa valtioneuvoston näkemystä siitä, että kuljettajan päivittäiset tauot olisi mahdollista jakaa joustavammin myös muutoin kuin nyt ehdotetulla tavalla, esimerkiksi niin, että tauon voisi jakaa kahteen tai kolmeen osaan kuitenkin niin, että tauon vähimmäispituus on 15 minuuttia. Valiokunta katsoo, että kuljettajan tosiasiallinen mahdollisuus itse päättää taukojen keston ja rytmittymisen säännösten asettamissa rajoissa lähtökohtaisesti edistää työhyvinvointia.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että taukojen jaksottaminen ei saa johtaa tosiasiallisen palautumisajan lyhenemiseen eli lepoajaksi voidaan laskea vain se aika, jolloin kuljettajalla on mahdollisuus poistua ajoneuvosta ilman, että hänellä on mitään työhön liittyvää tehtävää. Lisäksi jatkovalmistelussa tulisi ottaa huomioon ajo- ja lepoaikasäännösten toimivuus yöaikaisen ajamisen näkökulmasta, koska kuljettajan vireystila on yöaikaan matalampi kuin päiväsaikaan.
Valiokunta toteaa, että 8 artiklan muutosehdotusten merkitys ja vaikutukset ovat Suomen kannalta vähäisiä, koska yli kahdeksan päivää kestäviä matkoja samalla matkustajaryhmällä on vain harvoin. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin välttämättömänä, että ehdotuksen 8 artiklassa mainittu ”kertaluonteinen” palvelu määritellään tarkemmin poikkeussäännösten väärinkäytön ehkäisemiseksi.
Valiokunta suhtautuu varovaisen hyväksyvästi 8 artiklan muutosehdotukseen kuljettajan mahdollisuudesta lykätä kahdeksan päivää kestävän tai kauemmin kestävän kertaluonteisen matkan aikana vuorokautisen lepoajan aloittamista yhdellä tai kahdella tunnilla, kun päivittäinen ajoaika jää normaalia lyhyemmäksi. Lepoajan lykkääminen pidentää työsidonnaisuusaikaa, mikä voi vaikuttaa kuljettajan työoloja heikentävästi. Valiokunta pitää perusteltuna, että lykkääminen voidaan tehdä vain kerran ja sillä edellytyksellä, ettei lykkääminen saa vaarantaa liikenneturvallisuutta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että lykkäämisen vaikutusten arviointi voi olla kuljettajalle haastavaa.
Valiokunta toteaa, että 8 artiklan muutosehdotus siitä, että kuljettaja voi myös kansallisessa satunnaisessa henkilöliikenteessä lykätä viikoittaista lepoaikaa enintään 12 perättäisellä 24 tunnin jaksolla, on yhdenmukainen kansainvälisten matkojen viikkolevon kanssa.
Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että ajo- ja lepoaikasäännösten poikkeukset ovat valvontaviranomaisen kannalta haasteellisia, koska valvontaohjelmistot eivät tunnista poikkeuksia ja manuaalisen työn tarve lisääntyy. Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston kannan mukaisesti jatkokäsittelyssä on varmistettava satunnaisen henkilöliikenteen ajo- ja lepoaikavalvonnan riittävät edellytykset.