Valiokunnan lausunto

Hallituksen esityksellä HE 15/2017 vp (myöhemmin maakunta- ja sote-esitys) Suomeen ehdotetaan perustettavaksi pääosin nykyisen maakuntajaon pohjalta 18 itsehallinnollista maakuntaa. Samanaikaisesti siirretään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu kunnilta maakunnille sekä säädetään laki näiden tehtävien järjestämisestä. Lisäksi maakuntien vastuulle tulevat maakuntalakiehdotuksen 6 §:ssä määritellyt tehtävät, joiden järjestämistä koskevat esitykset annetaan erikseen, sekä pelastustoimi, jonka siirtämisestä ovat ehdotukset hallituksen esityksessä laiksi pelastustoimen järjestämisestä (HE 16/2017 vp). Tehtävien siirto ja niiden vaatimat uudistukset tulevat voimaan samanaikaisesti ja edellyttävät muutoksia lukuisiin eri lakeihin. 

Pääosa ELY-keskusten ja TE-toimistojen järjestämisvastuulle kuuluvista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista yhdistetään uudistuksessa julkisiksi kasvupalveluiksi ja siirretään maakuntien järjestämisvastuulle. Pääkaupunkiseudun erityistarpeet otetaan huomioon säätämällä erikseen Uudenmaan kasvupalveluja järjestävästä kuntayhtymästä. Kasvupalveluiden järjestämistä koskeva erillinen hallituksen esitys (HE 35/2018 vp) laiksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annettiin eduskunnalle 5.4.2018. Esitys on käsiteltävänä mietinnön antamista varten hallintovaliokunnassa, jolle työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antaa lausunnon.  

Maakuntauudistuksen tarkoituksena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja maakuntahallinto sekä luoda tarkoituksenmukainen työnjako valtion aluehallinnon, maakuntien ja kuntien välille. Tavoitteena on toteuttaa maakunnalliseen itsehallintoon perustuva palvelu- ja hallintojärjestelmä, joka pystyy nykyistä selkeämmin ja yksinkertaisemmin vastaamaan ihmisten palvelutarpeisiin.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalla on maakunta- ja sote-esityksen lisäksi käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 16/2018 vp, myöhemmin valinnanvapauslakiesitys). Esityksen tavoitteen on edistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden mahdollisuuksia valita palveluntuottaja ja parantaa palvelujen saatavuutta ja laatua. Lisäksi valiokunta käsittelee hallituksen esitystä HE 57/2017 vp, joka on täydennys maakunta- ja sote-esityksen maakuntien rahoitusta koskevien ja eräiden muiden säännösten osalta (myöhemmin maakunnan rahoituslakiesitys), sekä hallituksen esitystä (HE 15/2018 vp) maakuntien arvonlisäverokustannusten korvaamisen sekä eräiden rahoitusratkaisujen osalta. Koska kaikki esitykset käsittelevät maakuntauudistukseen liittyvää kokonaisuutta, valiokunta on päättänyt yhdistää niiden käsittelyn ja antaa esityksistä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle yhteisen lausunnon. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsittelee esityksiä oman toimialansa osalta ja tarkastelee niitä erityisesti henkilöstö- ja sukupuolivaikutusten sekä uudistuksen yhteydessä maakunnan järjestämisvastuulle siirtyvien julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen (myöhemmin kasvupalvelut) rahoituksen näkökulmasta. Valiokunta pitää maakuntauudistuksen tavoitteita tärkeinä ja kannattaa esityksissä olevien lakiehdotusten hyväksymistä myöhemmin esitettävin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Valiokunta toteaa, että maakuntauudistuksen yhteydessä maakunnille ehdotetut tehtäväalueet muodostavat laajan ja monipuolisen tehtäväkentän. Valiokunta katsoo, että uudistukseen liittyvän sääntelyn hajautuminen useaan eri aikana eduskunnalle annettavaan esitykseen vaikeuttaa käsiteltävänä olevan maakuntauudistuksen kokonaisuuden ja sen vaikutusten hahmottamista ja arviointia.  

Työelämän muutos edellyttää julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen kehittämistä. Nykyisellä sääntelyllä ja työ- ja elinkeinohallinnon palveluilla ei saadun selvityksen mukaan enää pystytä tehokkaasti vastaamaan työntekijöiden ja yritysten muuttuneisiin tarpeisiin ja kohtaanto-ongelmaan. Kasvupalvelu-uudistuksella työvoima- ja yrityspalvelut on tarkoitus uudistaa siten, että ne vastaavat nykyistä paremmin talouden ja työmarkkinoiden nopeaan muutosrytmiin. 

Maakuntalakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan maakunnan tehtäviin tulevat kuulumaan mm. yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestäminen sekä kotoutumisen edistäminen siten kuin niistä lailla tarkemmin säädetään. ELY-keskuksilta ja TE-toimistoilta maakunnille siirtyvät työvoima- ja yrityspalvelut yhdistetään julkisten kasvupalveluiden kokonaisuudeksi, ja uudistuksen yhteydessä ELY-keskukset ja TE-toimistot lakkautetaan.  

Kasvupalvelujen sisällöstä ja rahoituksesta säädetään järjestämislain (HE 35/2018 vp) lisäksi tarkemmin erityislainsäädännöllä. Esitykset rekrytointi- ja osaamispalvelulaiksi ja laiksi kotoutumisen edistämisestä ja laki alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle toukokuussa 2018. 

Maakunnille uudistuksen yhteydessä siirtyvien valtion tehtävien rahoituksen määräytymisperusteet ja valtion rahoituksen kustannuspohja muuttuvat siitä tavasta, jolla niitä nykyisin rahoitetaan. Määrärahat budjetoidaan vuodesta 2019 alkaen maakuntien valtionrahoitusmomentille, josta rahoitus jaetaan maakunnille erilaisiin laskennallisiin määräytymistekijöihin perustuen.  

Rahoituksen perustana vuonna 2020 käytetään kuntien toteutuneiden ja laskennallisten käyttökustannusten vuosien 2018 ja 2019, ja jatkossa kahden viimeisen tilastoidun vuoden, keskiarvoa. Saadun selvityksen mukaan rahoitusmalli muodostaa kunnille kannustimen pienentää sote-menoja vuosina 2018 ja 2019, koska näin toimiminen ilmeisesti lisää kuntiin jäävien tehtävien valtionosuutta. Tämä voi vaikeuttaa etenkin niiden sairaanhoitopiirien ja tulevien maakuntien toimintaa, joissa sote-palvelut on tuotettu kustannustehokkaasti. Valiokunta pitää rahoituksen perustetta tältä osin epäonnistuneena.  

Täydentävässä rahoituslakiesityksessä (HE 57/2017 vp) rahoituslakiin ehdotetaan lisättäviksi uusina rahoituksen määräytymistekijöinä kasvupalvelua ja maatalousyritysten lomitusta kuvaavat kertoimet sekä maakunnan muiden tehtävien asukastiheyskerroin. Rahoituslakiehdotuksen 18 §:n mukaan maakunnalle laskettu kasvupalvelukerroin kuvaa sen tilaa suhteessa maan keskiarvoon ja muihin maakuntiin. Kerroin perustuu maakunnan työttömien määrään, työttömyysasteeseen ja yritysten toimipaikkojen määrään. Suurin painoarvo, 60 %, on työttömien määrällä. 

Valiokunta pitää hyvänä, että työttömien määrä ja työttömyysaste huomioidaan maakunnan rahoituksessa. Valiokunta huomauttaa, että esityksestä kuitenkin puuttuvat maakuntia työttömyyden alentamiseen kannustavat tekijät. Työttömyyden kustannukset eivät jää maakunnan vastuulle, koska työttömyysetuudet rahoitetaan pääosin valtion varoista, ja toisaalta työttömyysasteen ja työttömien määrän lasku leikkaisi maakunnan rahoitusta. Valiokunta pitää mahdollisena, että ilman vahvaa taloudellista kannustetta tai muuta sitovaa velvoitetta työllisyyttä edistävien toimintojen resursointi jää liian alhaiseksi ja toiminta ei riittävästi suuntaudu työllisyyden edistämiseen. Voi myös käydä niin, että erityistä tukea vaativien työttömien palvelut vähenevät. Valiokunta pitää tärkeänä, että maakunnalle säädetään tehokkaat kannusteet työttömyyden alentamiseen. 

Vielä valiokunta toteaa, että yritysten toimipaikkojen määrä rahoituksen perusteena on ongelmallinen erityisesti äkillisten rakennemuutosten alueilla, joissa irtisanomiset ovat tapahtuneet nimenomaan suurissa yrityksissä. Rahoitusmalli ei huomioi sitä, että tuen tarve voi alueella olla suuri, vaikka yritysten suhteellinen määrä on pieni. Valiokunta korostaa, että työvoimapalvelujen saatavuudesta on huolehdittava yhdenvertaisesti koko maassa. Tämä voi pienten maakuntien osalta edellyttää maakuntien välistä yhteistyötä.  

Kunnilla on nykyisin vahva kannustin hoitaa työllisyyttä osana kunnan palveluja, koska niillä on osavastuu pitkään työttömänä olleiden työmarkkinatuen rahoituksesta. Toisaalta kunnilla ei välttämättä ole ollut riittäviä kannustimia tukea työttömän työllistymistä koko työssäkäyntialueella tahi valtakunnan alueella. Kunnan maksuosuutta työttömyysturvasta on perusteltu sillä, että kunta voi omilla toimillaan ja itsehallintonsa puitteissa tekemillään päätöksillä vaikuttaa pitkäaikaistyöttömien määrään ja sitä kautta omaan rahoitusosuuteensa. Valiokunta katsoo, että kuntien maksuosuus työmarkkinatuesta edellyttää, että kunnilla on omilla palveluillaan ja toimillaan mahdollisuus vaikuttaa työllisyyden hoitoon ja sitä kautta maksun tasoon.  

Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP-toiminta) on kuntavetoista TE-toimiston, Kelan ja kunnan yhteistoimintaa, jossa kunnat ovat ottaneet kokonaisvastuu vaikeasti työllistyvien palveluista. Valiokunta pitää tärkeänä, että TYP-toimintaa jatketaan tarvittaessa esimerkiksi allianssimallilla nykyiseltä hyvin toimivalta pohjalta.  

Alueelliset työllisyyskokeilut (Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueellista tarjoamista ja työelämäkokeilua koskevasta kokeilusta annettu laki, 505/2017), päättyvät 31.12.2018. Kokeilun kaltaista yhteistoimintaa kuntien ja TE-toimiston välillä ei voi julkisen työvoima- ja yrityspalvelulain perusteella toteuttaa. Kokeilu ei ole mahdollista myöskään ehdotetun ns. pilottilain mukaan, koska siinä edellytetään, että työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajan tulee olla yksityinen palveluntuottaja. (HE 62/2018 vp laiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta). Kunta tai hankintalain (1397/2016) 15 §:ssä tarkoitettu kunnan sidosyksikkö voi toimia palveluntuottajana vain markkinapuutetilanteessa, jolloin suorahankinta voidaan tehdä myös kunnalta tai sen sidosyksiköltä.  

Kokeilun päättyminen tarkoittaa sitä, että siinä mukana olleet palaavat TE-toimistojen asiakkaiksi noin vuoden ajaksi, kunnes kasvupalveluja koskeva laki tulee voimaan 1.1.2020. Valiokunta ei pidä tätä tarkoituksenmukaisena ja katsoo, että lainsäädännöllä tulee mahdollistaa sellaisten kokeilujen jatkaminen, jotka tukevat luontevasti uusia, muotoutumassa olevia toimintatapoja.  

Valtion rahoitus kohdennetaan maakunnille joko yleiskatteellisena tai joissakin erityistapauksissa erillisrahoituksena. Yleiskatteellisen rahoituksen osalta maakunta päättää lainsäädännön rajoissa rahojen kohdentamisesta itsenäisesti siitä riippumatta, minkälaisiin kertoimiin tai laskentatekijöihin rahoitus perustuu. Valiokunta pitää maakuntien itsehallinnon kannalta oikeana ratkaisuna maakuntien oikeutta päättää rahoituksen kohdentamisesta maakunnan tarpeiden mukaan. Maakunnan järkevän itsehallinnon ja sen toiminnan taloudellisten kannustimien näkökulmasta on perusteltua, että maakunnalla on myös omaa tulonmuodostusta, koska riippuvaisuus omista tuloista on omiaan johtamaan tarkoituksenmukaiseen voimavarojen käyttöön. Asiakasmaksujen merkitys on tässä yhteydessä rajallinen, ja alueellisen tasa-arvon vaatimukset rajoittavat asiakasmaksujen käyttöä maakuntien oman tulonmuodostuksen lähteenä. Valiokunta katsoo, että tulevien verouudistusten yhteydessä on myös perusteltua harkita maakuntien omaa verotusoikeutta tai joidenkin verojen korvamerkitsemistä maakuntien tuloksi. Näin voitaisiin mahdollisesti myös kohentaa maakuntien kannustimia työllisyyden ja talouskasvun edistämiseen.  

Osa maakunnille siirtyvistä tehtävistä, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät, ovat lakisääteisiä, mikä johtaa siihen, että maakuntien mahdollisuudet rahoituksen kohdentamisessa ovat käytännössä rajalliset. Sote-menojen osuus yleiskatteellisesta rahoituksesta on 90 %. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kantaa vakavaa huolta siitä, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa ilman kasvupalveluihin korvamerkittyä rahoitusta yleiskatteellisen rahoituksen jousto käytetään lakisääteisten sote-menojen kattamiseen. Valiokunta pitää tarpeellisena, että kasvupalveluille määritellään lainsäädännöllä vähimmäistaso ja rahoitus. 

Voimaanpanolakiehdotuksen (HE 15/2017 vp, 3. lakiehdotus) 3 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät ja tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyy maakuntien palvelukseen noudattaen liikkeenluovutuksen periaatetta. Liikkeenluovutukseksi katsotaan myös tukitehtävien ja tehtäviä hoitavan henkilöstön siirrot, jos tehtävistä vähintään puolet on 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien tukitehtäviä. Samaa periaatetta noudatetaan myös muissa henkilöstön siirroissa maakuntauudistuksen yhteydessä.  

Myös sellainen siirto, jossa henkilöstö siirtyy maakunnan viimeistään 31.12.2020 perustaman yhtiön palvelukseen, katsotaan voimaanpanolakiehdotuksen 3 luvun 14 §:n mukaan liikkeenluovutukseksi. Säännöksen tarkoituksena on turvata henkilöstön asema myös jatkosiirtymissä maakunnan perustamaan yhtiöön.  

Liikkeenluovutusta koskevien säännösten soveltaminen tarkoittaa muun ohella, että liikkeen luovutuksessa siirtyvät henkilöt säilyttävät palvelussuhteen ehtonsa ja etuutensa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luovutuksen saajan on sopimuskauden loppuun saakka noudatettava siirtyvän henkilöstön työsuhteen ehtoja sellaisina kuin liikkeen luovuttaja oli velvollinen niitä ennen luovutusta noudattamaan. Tämä koskee sekä palkkausta että myös muita palvelussuhteen ehtoja, kuten henkilön oikeutta vuosilomaan.  

Maakuntauudistuksessa on kyse poikkeuksellisen laajasta yhteiskunnallisten palvelujen uudelleenjärjestelystä ja samalla merkittävästä julkisen sektorin työmarkkinoiden rakennemuutoksesta. Maakuntauudistus on viivästynyt esityksen antamisaikana suunnitellusta aikataulusta, mikä vaikuttaa myös mahdollisten maakunnan yhtiöiden perustamiseen. Tämän vuoksi valiokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa liikkeenluovutusperiaatteen voimassaoloajan jatkamista siten, että maakuntien perustamisen ja sote-palvelujen siirron uusi aikataulu otetaan siinä huomioon. 

Uudistuksen keskeisimmät henkilöstöön liittyvät vaikutukset muodostuvat sote-tuottajaverkon monipuolistumisen ja valinnanvapausjärjestelmän kautta. Jatkossa nykyistä suurempi osa julkisesti rahoitetuista sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan yksityisten ja kolmannen sektorin tuottamana. Henkilöstölle tämä voi tarkoittaa siirtymistä sote-toimialan sisällä ensin kunnilta maakuntiin niiden liikelaitoksiin tai yhtiöihin. Siirtyminen on myös mahdollista yksityisiin yhtiöihin suoraan tai maakunnan kautta. Ajan mittaan valinnanvapaus todennäköisesti johtaa henkilöstön nykyistä suurempaan liikkuvuuteen. 

Valinnanvapauden ja markkinoiden kehittymisen aikana työnantajan saattaa ainakin toiminnan alussa olla vaikeaa arvioida kulloistakin henkilöstötarvetta. On myös mahdollista, että henkilöstömäärän tarve sote-keskuksissa vaihtelee pysyvästi asiakkaiden vaihtaessa palveluntuottajaa. Tämä saattaa johtaa nykyistä useammin vuokratyön, määräaikaisten ja osa-aikaisten sekä vaihtelevan työajan työsopimusten käyttöön tai yhteistoimintamenettelyn kautta tuotannollisiin irtisanomisiin. Kaikki nämä muutokset vaikuttavat erityisesti naisiin, jotka ovat sote-henkilöstössä enemmistönä. Sosiaalipalveluja ja terveydenhoitoa leimaa kuitenkin kokonaisuudessaan työvoimapula, ja työvoiman saatavuustarve tulee tukemaan alan henkilöstön ansiomahdollisuuksia. 

Onnistuessaan uudistus ja siihen sisältyvä valinnanvapaus parantaa ja monipuolistaa sote-alan työmarkkinoita ja avaa henkilöstölle uudenlaisia ja uusia mahdollisuuksia. On mahdollista, että sote-alalla toimivien yritysten ja yhteisöjen määrä kasvaa, minkä ansiosta sote-alan ammattilaisille syntyy työmarkkinat, joilla työnantajat kilpailevat osaavasta työvoimasta. Valiokunta huomauttaa, että kaikki sote-alalla työskentelevät eivät kuitenkaan ole sosiaali- tai terveysalan ammattilaisia, vaan alalla on myös paljon tukitehtävissä toimivia, joiden työmarkkina-asema saattaa olla epävarmempi kuin sote-alan varsinaisten ammattilaisten.  

Ehdotettu valinnanvapauslainsäädäntö mahdollistaa pk-yrittäjyyden ja uuden yrittäjyyden, mikä turvaa sote-alan työpaikkojen pysymisen myös pienillä paikkakunnilla. Lisäksi valinnanvapaus avaa sote-alan ammattilaisille uusia mahdollisuuksia työllistää itsensä yrittäjänä. Suomessa toimii yli 18 000 yksityistä sote-alan yritystä, joista 99 % on alle 50 hengen yrityksiä. Ne työllistävät yli 60 000 työntekijää.  

Valinnanvapausjärjestelmän onnistumisen edellytyksenä on, että markkinat toimivat ja että syntyy riittävä kilpailu, jotta asiakkaalla on tosiasiallinen valintamahdollisuus. Valiokunta korostaa maakunnan vastuuta toimivien markkinoiden ja kilpailuneutraliteetin turvaamisessa. Erityisesti maakunnan tulee palveluntuottajien akkreditoinnissa tai muun toimintaympäristön luomisessa varmistaa, että myös pienet yritykset ja yrittäjät voivat toimia sote-palvelujen tuottajina. 

Palvelussuhdelakien mukaan liikkeenluovutuksessa luovutuksensaajalla, kuten työnantajilla yleensäkin, on velvollisuus kohdella palveluksessaan olevia henkilöitä tasapuolisesti. Työsuhteisen henkilöstön osalta tämä perustuu työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ään, joka on työnantajaa velvoittavaa oikeutta. Lisäksi työnantajaa velvoittavat yhdenvertaisuuslain (1325/2014) ja naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain (609/1986) tasapuolisen kohtelun ja syrjinnän kieltoa koskevat säännökset. 

Kunnissa ja kuntayhtymissä työskentelevän henkilöstön vähimmäispalkat perustuvat valtakunnallisten työ- ja virkaehtosopimusten vähimmäispalkkamääräyksiin, mutta kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä on olemassa oma paikallinen työn vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmänsä, josta syystä henkilöstön siirryttyä maakuntiin maakunnissa tulee samoissa tai yhtä vaativissa tehtävissä olemaan työntekijöitä ja viranhaltijoita, joilla on erisuuruinen euromääräinen tehtäväkohtainen palkka. Tasapuolisen kohtelun periaate edellyttää, että samoissa tai yhtä vaativissa tehtävissä tulee työntekijöille ja viranhaltijoille palkanmuodostuksen lähtökohtana olla sama tehtäväkohtainen palkka. 

Lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, millä aikavälillä työsuhteiden ehdot tulisi yhtenäistää. Oikeuskäytännön mukaan liikkeen luovutus on peruste soveltaa keskenään erilaisia ehtoja työnantajan "vanhaan" henkilöstöön ja liikkeen luovutuksen kautta työnantajan palvelukseen tulleisiin. Erilaisten ehtojen käyttäminen ei kuitenkaan ole sallittua rajoittamattoman pitkää aikaa, vaan työnantajan on käytettävissä olevin keinoin pyrittävä yhtenäistämään sovellettavat työehdot kohtuullisen ajan kuluessa.  

Merkittävä työntekijöiden erilaisen kohtelun riski on maakuntien lukumäärä ja niiden keskinäiset erot. Vaikka työntekijöiden yhdenvertainen palkkauskohtelu tulee arvioitavaksi kunkin työnantajamaakunnan osalta erikseen, tulee toimintaperiaatteiden valiokunnan mielestä palkkausta harmonisoitaessa olla eri maakunnissa riittävän samankaltaisia. Valiokunta pitää tärkeänä, että palkkauksen yhteensovittamiselle asetetaan siirtymisaika huomioon ottaen kohtuullinen, esimerkiksi enintään 5 vuoden tavoiteaikataulu.  

Valiokunta toteaa, että palkkojen yhteensovittamisessa joudutaan tasapainoilemaan palvelujen taloudellisten järjestämisedellytysten kanssa sekä myös maakunta- ja sote-uudistuksen noin 3 miljardin euron säästötavoitteen kanssa, ja painottaa, että palkkaharmonisoinnissa tulee huolehtia sekä palkkausjärjestelmän oikeudenmukaisuudesta että julkisen talouden tasapainosta.  

Maakunta- ja sote-uudistus on poikkeuksellisen laaja julkisen sektorin työmarkkinoiden muutos, joka johtaa suurella osalla työntekijöistä muutoksiin tehtävissä, toimenkuvissa ja jopa työpaikan sijainnissa. Valiokunta korostaa työkyvyn ja työhyvinvoinnin turvaamista muutoksessa. Keskeistä on työkyvyttömyysriskin varhainen tunnistaminen ja työkyvyn tukeminen.  

Uudistuksen toteuttaminen ja uuden toimintakulttuurin luominen edellyttävät osaavaa, tavoitteellista ja hyvää johtamista. Valiokunta korostaa johdon ja henkilöstön yhteistoiminnan merkitystä ja pitää tärkeänä, että henkilöstö on mukana organisaatiouudistuksen ja toiminnan kehittämisen kaikissa vaiheissa, mukaan lukien maakuntavaiheen valmistelu. Valiokunta painottaa myös, että uudistuksen toteutuksessa on noudatettava sen kaikissa vaiheissa laissa säädettyä yhteistoimintamenettelyä. 

Maakunta-, sote- ja valinnanvapausuudistus koskee erityisesti kuntien ja kuntayhtymien henkilöstöä, josta valtaosa (noin 90 %) on naisia. Maakuntien palvelukseen siirtyy myös muiden kuin sosiaali- ja terveysalojen työntekijöitä, joista heistäkin iso osa on naisia. Kyseessä on siten uudistus, jolla on vaikutuksia erityisesti naisten työmarkkina-asemaan.  

Valiokunta toteaa, että pienet sosiaali- ja terveydenhuollon yritykset ovat pääosin naisten omistamia. Tällä hetkellä on tapahtunut yritysten fuusioitumista suurten yritysten vallatessa markkina-asemia. Näin ollen uudistus vaikuttaa myös naisten yrittäjyyteen.  

Uudistuksen pidemmän ajan vaikutuksia henkilöstölle on vaikea arvioida, koska vaikutukset riippuvat maakuntien päätöksistä, tuottajien ratkaisuista ja lopulta asiakkaiden valinnoista. Kuten valiokunta on edellä todennut, muutos saattaa lisätä epätyypillisiä työsuhteita sote-alalla. Epätyypilliset työsuhteet vaikeuttavat monin tavoin työntekijöiden arkea ja elämänhallintaa sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Työsuhteen epävarmuudella on heijastusvaikutuksia myös palkkaukseen. Toisaalta kilpailu voi tuottavuutta nostaessaan myös kohentaa alan työntekijöiden ansiotasoa. 

Valiokunta korostaa, että sukupuolivaikutusten arviointi on välttämätöntä maakunta- ja sote-uudistuksen kaikissa vaiheissa, koska muutokseen liittyy hyvin monia ja erityisesti naisten arkeen ja työelämään vaikuttavia tekijöitä. Valiokunta huomauttaa, että tulevilla maakunnilla on viranomaisena lain mukainen velvoite edistää sukupuolten tasa-arvoa.  

Miesten ja naisten välillä on eroja hyvinvoinnissa, terveydessä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Miesten terveys on keskimäärin naisia huonompi, ja se heijastuu miesten naisia lyhyempään eliniän odotteeseen. Miehet myös käyttävät terveydenhuoltopalveluja naisia vähemmän. Valiokunta painottaa, että terveyserojen sukupuolittuneisuus tulee ottaa huomioon ja varmistaa, että myös heikoimmassa asemassa olevat saavat palveluja ja pystyvät nykyistä helpommin hakeutumaan niihin.  

Pidemmän eliniän odotteen vuoksi naisten osuus terveys- ja sosiaalipalveluiden käyttäjistä kasvaa erityisesti vanhuusiässä. Naisten eläkeköyhyys estää heitä käyttämästä maksullisia lisäpalveluja, mikä on otettava huomioon erilaisia palveluja, esimerkiksi valinnanvapaus- ja vanhuspalveluja, suunniteltaessa.  

Valinnanvapauden käyttäminen ja siitä hyötyminen voi olla vaikeaa erityisesti muita huonommassa ja haavoittuvammassa asemassa oleville ryhmille, koska valinta edellyttää asiakkailta tahtoa ja kykyä valita itselleen parhaiten sopiva palveluntuottaja. Valiokunta toteaa, että luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon puuttuessa markkinointi ja mielikuvavaikuttaminen saattavat lisääntyä ja palveluntuottajien valinta voi perustua virheellisiin tietoihin. Valiokunta painottaa palveluja koskevan luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon tärkeyttä.  

Naiset ovat tällä hetkellä aliedustettuina kaikilla vaaleilla valituissa päätöksentekoelimissä, ja tilanteen oletetaan olevan samansuuntainen myös tulevissa maakunnissa. Valiokunta pitää hyvänä, että esitykseen sisältyy tasa-arvolain muuttamista koskeva ehdotus, jonka mukaan maakunnan toimielimissä lukuun ottamatta maakuntavaltuustoa tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 %, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Säännöstä sovelletaan myös maakuntien väliaikaisiin valmistelutoimielimiin. Valiokunta painottaa sukupuolten tasa-arvon toteutumisen huomioon ottamista myös maakuntien epävirallisissa valmisteluelimissä.  

Esityksen mukaan maakunnalla tulee olla strategia, jossa päätetään maakunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista ja määritellään toteutumisen arviointi ja seuranta. Maakuntastrategiassa maakuntavaltuusto linjaa ja asettaa pitkän aikavälin tavoitteet esimerkiksi asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen, palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen, henkilöstöpolitiikkaan ja maakunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Kaikissa näissä on tärkeää huomioida myös sukupuolinäkökulma. Valiokunta katsoo, että tasa-arvon edistämistavoitteen sisällyttäminen strategiaan auttaisi valtavirtaistamaan sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmaa maakuntien toimintaan ja toteuttamaan laissa säädettyä viranomaisvelvoitetta tasa-arvon edistämiseen. 

Maakuntastrategiassa huomioon otettavat seikat on kirjattu maakuntalain 35 §:ään. Valiokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa lisättäväksi maakuntalain 35 §:ään sukupuolten tasa-arvon edistämistavoitteen. 

Valiokunta painottaa, että maakunta- ja sote-uudistuksen sukupuolivaikutuksia henkilöstöön, palveluiden käyttöön ja osallistumiseen on seurattava säännöllisesti ja tarvittaessa ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin. 

Valiokunta kannattaa Kevasta annettuun lakiin (66/2016) ehdotettua muutosta, jonka perusteella maakuntien palvelukseen Kevan jäsenyhteisöjen palveluksesta siirtyvä henkilöstö säilyy julkisten alojen eläkelain mukaisen eläketurvan piirissä ja säilyttää näin myös mahdollisen lisäeläketurvan.  

Lisäeläke-etuus lisää kuntien työvoimakustannuksia. Kuntien eläkemenoperustaisen maksun aiheuttaman kustannuslisän ratkaisemiseksi esityksessä ehdotetaan, että eläkemenoperusteinen maksu korvataan maakuntien ja kuntien kesken tasausmaksulla. Kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi työvoimakustannusten vertailussa tasausmaksua ei kohdisteta maakunnan liikelaitokselle. 

Valiokunta toteaa, että ehdotetulla järjestelyllä kuntien toiminnan seurauksena syntyneiden lisäeläkkeiden rahoitusvastuu siirtyy maakunnille. Valiokunta pitää tarpeellisena harkita maakunnille tasausmaksun suorittamiseksi valtion erillistukea. 

Maakuntalakiehdotuksen 27 §:n mukaan kaksikielisiin maakuntiin asetetaan kielivähemmistön vaikuttamistoimielin. Toimielimen tehtävänä on selvittää, arvioida ja määritellä maakunnan kielellisen vähemmistön omalla kielellä tarjottavien palveluiden tarvetta sekä tehdä ehdotuksia maakuntahallitukselle palvelujen kehittämiseksi. 

Vaikuttamistoimielin ei ole lautakunta, joka voi käyttää julkista valtaa, eikä se ole sidottu maakunnan hallintoon. Toimielimellä ei myöskään ole maakuntaa velvoittavaa päätösvaltaa, ja siten siltä puuttuu tosiasiallinen vaikutusvalta.Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että kielivähemmistön lautakunta turvaisi ehdotettua vaikuttamistoimielintä paremmin kielivähemmistön oikeuksia. 

Valinnanvapausjärjestelmän onnistumisen edellytyksenä on, että markkinat toimivat ja että syntyy riittävä kilpailu, jotta asiakkaalla on tosiasiallinen valintamahdollisuus. Kaksikielisiä palveluja tarjoavien markkinoiden syntyminen on ongelmallista, koska asiakasmäärät ovat pienet. Valiokunta painottaa, että palvelujen saatavuus tulee turvata omalla kielellä myös kielivähemmistöille.