Kysymyksessä on komission antama EU:n varainhoitoasetuksen uudelleenlaadintaa koskeva ehdotus, jonka tavoitteena on mukauttaa asetus EU:n vuosien 2021—2017 monivuotiseen rahoituskehykseen. Komission mukaan uudistuksen muita tavoitteita ovat oikeusvarmuuden parantaminen, kriisinhallintaa koskevat muutokset ja koronapandemian hoidosta saadut opit, varainhoitoasetuksen ajanmukaistaminen ja yksinkertaistaminen sekä unionin taloudellisten etujen suojelu.
Kyseessä on laaja horisontaalinen ja toistaiseksi voimassa oleva yleissäädös, jota sovelletaan kaikkiin EU:n talousarviosta suoritettaviin menoihin ja tuloihin. Siinä vahvistetaan EU:n talousarvion laatimista, toteuttamista sekä tilinpäätöksen laatimista ja tilintarkastusta koskevat säännöt ja periaatteet. Asetuksessa säädetään myös mm. EU:n talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, unionin toimielinten omasta taloushallinnosta sekä toimielinten tekemistä hankinnoista. Asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa unionin jäsenvaltioissa.
Ehdotus sisältää lukuisia luonteeltaan erilaisia muutosehdotuksia voimassa olevaan varainhoitoasetukseen. Osa liittyy mm. hallinnointiin, läpinäkyvyyteen ja raportointiin, osa varainhoitoasetuksen yhdenmukaistamiseen uuteen rahoituskehyskauteen ja osassa on kyse tiettyihin kuluvan kauden sektorisäädöksiin sisältyvien rajoitettujen poikkeusten tuomisesta osaksi varainhoitoasetusta. Lisäksi ehdotukseen sisältyy kokonaan uusia ehdotuksia.
Valiokunta pitää valtioneuvoston kantaa hyvänä lähtökohtana joulukuussa 2022 alkavalle artiklakohtaiselle käsittelylle. Kuten valtioneuvosto on tuonut esille, ehdotus vaatii monilta osin lisäselvityksiä ja täsmennyksiä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan uudistuksen välittömät ja välilliset taloudelliset vaikutukset EU:n budjettiin, jäsenvaltioiden kansallisiin budjetteihin sekä EU:n toimielimiin ja virastoihin. Ehdotuksen vaikutuksia ei ole vielä arvioitu, koska komission mukaan muutoksilla ei ole vaikutusta EU:n talousarvioon. Valtioneuvoston kirjelmästä käy kuitenkin ilmi, että vaikutusten arviointitarve on monilta osin ilmeinen.
Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin varojen käytön tehostamista, sääntelyn yksinkertaistamista, sen täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta sekä varainkäytön läpinäkyvyyden lisäämistä. On erityisen tärkeää huolehtia siitä, ettei varainhoitoasetuksen uudelleenlaadinnassa puututa kansalliseen budjettivaltaan ja ettei budjettivallan käyttäjien toimivaltuuksia ja tosiasiallisia toimintamahdollisuuksia kavenneta miltään osin. Kuten valtioneuvosto toteaa, on tärkeää, että varainhoitoasetuksen uudistus pysyy jatkovalmistelussa kohdennettuna osauudistuksena.
Valtioneuvosto suhtautuu erittäin varauksellisesti ehdotukseen, joka laajentaisi huomattavasti mahdollisuutta käyttämättä jääneiden varojen uudelleenkäyttämiseen. Pääsäännön mukaan käyttämättömät määrärahat peruutetaan varainhoitovuoden päättyessä, mutta komissio ehdottaa uudessa 15 (4) artiklassa, että käyttämättä jääneet, vapautetut sitoumukset otettaisiin automaattisesti uudelleenkäyttöön tietyissä ulkosuhderahoituksen ohjelmissa. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kriittiseen kantaan ja pitää tärkeänä, että sääntely vastaa monivuotista rahoituskehystä koskevaa sopua.
Valiokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin varauksellisesti ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot avustaisivat EU:n saatavien takaisinperinnässä ja tiedoksiannoissa (ehdotettu 104 artikla). Tämä laajentaisi huomattavasti kansallisten viranomaisten velvollisuuksia ja hallinnollista rasitusta ja edellyttäisi toteutuessaan myös lainsäädäntömuutoksia. Ehdotus vaatii vielä lisäselvitystä, ja etenkin sen taloudelliset vaikutukset kansallisille viranomaisille on tarpeen selvittää. Valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan komission tulisi korvata jäsenvaltioille tiedoksiannoista ja EU:n saatavien perinnästä aiheutuneet kustannukset. On myös tärkeää, että jatkovalmistelussa kiinnitetään huomiota kansalaisten oikeusturvaan tilanteessa, jossa jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tietoja mm. velallisen henkilöllisyydestä, vakavaraisuudesta ja muista asian kannalta merkityksellisistä seikoista. Ehdotuksen mukaan komissiolla olisi oikeus saada hyvin yksityiskohtaista tietoa jäsenvaltioiden kansalaisista.
Valtioneuvoston varauksellinen kanta on perusteltu myös komission ehdottamaan uuteen artiklaan, jonka perusteella EU voisi osallistua ja tehdä rahasuorituksia maailmanlaajuisiin aloitteisiin. Kyse olisi uudesta EU-budjetin täytäntöönpanon tavasta ja merkittävästä sisällöllisestä muutoksesta. Kuten valtioneuvosto toteaa, käytännössä olisi haasteellista varmistua moitteettomasta varainhoidosta ja toiminnan tuloksellisuudesta. Komission ehdotus vaatii tältäkin osin lisäselvityksiä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa varmistetaan säännösten yhteensopivuus EU:n tietosuojasääntelyn kanssa ja huolehditaan henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn riittävyydestä ja asianmukaisuudesta. Valtioneuvoston kirjelmässä on nostettu esille tietojen tallentamiseen, käsittelyyn ja julkaisemiseen liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttävät jatkoselvittelyä ja täsmentämistä. On mm. tarpeen säätää selkeämmin siitä, miten tietoja luovutetaan suurempina kokonaisuuksina jäsenvaltiosta komissiolle sekä miten ja millaisia hakuja EU:n varojen saajista voitaisiin tehdä julkisella verkkosivulla.
Valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston varauksellista kantaa myös siihen, että varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmä EDES tulisi pakollisesti sovellettavaksi myös kansallisten viranomaisten päätöksenteossa. Valtioneuvosto suhtautuu niin ikään varauksellisesti useisiin sisällöllisiin muutoksiin, joita komissio ehdottaa EDES-järjestelmää koskeviin artikloihin. EDES-tietojärjestelmä on yksi komission ehdottamista tietojärjestelmistä, jonka käyttöönottoon ei esitetä siirtymäaikaa. Muutos toisi jäsenvaltioille aikataulupaineita mm. kansallisen lainsäädännön harmonisoinnin kanssa, minkä lisäksi ehdotetut muutokset saattaisivat edellyttää muutoksia rahoitusohjelmia, ml. elpymis- ja palautumistukivälinettä, koskeviin kansallisiin säädöksiin. Komission ehdotus vaatii tältäkin osin lisäselvitystä mm. siitä, miten ehdotettu sääntely täyttää tietosuojasääntelyä koskevat vaatimukset.